Hi,
Lopultakin on nämä erittäin pitkät koko päivän kestävät ajomatkat takana ja pääsimme majoittumaan onnellisesti Kapkaupungin sykkeeseen. Illallisen kävimme omatoimisesti syömässä tai sitten emme. Me olimme Lodgella monen muun tapaan ja otimme muutaman paukun illan päälle ja nukkumaan, sillä aamulla oli taas kahdeksalta oltava jo aamupalalla ja valmiina päivän retkelle. Nyt vuorossa oli käyntiä muutamalla rantakohteella sekä Afrikan lounaiskärjessä, eli Cape of Good Hopessa. Paikalle oli jonkin verran matkaa, eli taas istuimme Truckin kyydissä... Matkalla näimme myös vapaana luonnossa olevia Strutseja.
 |
| Uros Strutsi |
 |
| Kärki valloitettu! |
 |
| Kuvaa huipulta kärkeen... |
Lounaiskärki näkyy siis tuossa ylläolevassa kuvassa. Täällä oli monia pieniä ja isompia lahdenpoukamia odottamassa auringonpalvojia, mutta meidän aikataululla ei tuohon ollut mahdollisuutta. Ehkäpä jää nämä poukamat kokematta tällä reissulla...
 |
| Kauas on pitkä matka, täältäkin |
Tämä vanha majakka oli nykyisin turistikohde ja tottakait sinnekin pääsi myös kävelemättä perille, eli otat lipun ns. cabelcariin ja menet sillä. Kohteessa vilisi siis jengiä kuin pipoa ja tietty näitä kinkkejä eli kinuskeja todella paljon.
Tuolta sitten ajoimme Groot Constantinaan, jossa oli meille varattuna viininmaistelu. Tämä oli siis taas todellakin vain maistelukierros, eikä mitään muuta. Saimme porukalla maistaa kolmea eri valkoviiniä ja kahta punaviiniä.
 |
| Kippus, niinkuin Nanna sanoi :) |
Tästä olikin hyvä vauhti meillä kaikilla päällä, joten takaisin Lodgelle ja valmistautumaan iltaan ja ruokailuun. Nyt oli siis kysessä tämän retkikunnan viimeinen yhteinen ilta, joten odotimme sen olevan jotain erikoista. Lähdimme yhdessä kahdella tilataksilla sullottuina kohti ravintolaa, joka sijaitsi Waterfrontissa. Se oli italialainen paikka ja ruoka sekä juoma taattua tavaraa. Toki täällä ei ole missään saatu ruokaa joka ei olisi maistunut ja jos vaikka vertaa ruokaan jota tarjoiltiin Fidzillä, niin täällähän on ollut aivan huippua ruoka siihen verrattuna. Aina siis maistuu.
Tämän jälkeen hommahan sitten päättyi illan osalta, sillä puolet halusivat mennä Lodgelle ja me sitten olimme siinä ns. nuorisojoukossa, jotka halusivat lähteä katsomaan tico-ticoa ja suuntasimme yhdessä Belgialaisten, Meiken ja Ericin kanssa Long Streetille iltaa istumaan. Ensimmäinen paikka olisi vaatinut suolarahaa, että olisi päästy sisään ja eikun seuraavaan. Bobin mestassa sitten kävimme yhdellä....
Huomenna ja siis tämän 18 päivän safarin viimeisenä päivänä oli vielä vuorossa käynti Pöytävuorella, joten aamulla taas ajoissa ylös ja aamupala 8:00 ja lähtö vuorelle 8:30 tai siis näin oli suunnitelma. Sehän ei sitten onnistunutkaan, kun koko yön satoi vettä ja vielä aamustakin ropisi. Eli näkyvyyttä ei olisi vuorelta, eikä ilmeisesti nuo köysiratavaunutkaan ole käytössä sateella. Saahan sinne toki sateessa kävellä, jos haluaa, mutta eipä ollut halukkaita tuonne menemään. Suunnitelma B oli mennä Waterfrontin ostoshelvettiin pyörimään päiväksi ja sitten se oli siinä. Kävimme tuolla vähän käppäilemässä ja lopulta sitten kun kelikin oli parempi päätimme kävellä takas Lodgelle. Siellä sitten ei ollut ketään muita meidän lisäksi, kunnes Paul tuli paikalle. Siinä sitten hyvästelimme Paulin ja homma oli paketissa. Meidän retki jatkuu täällä vielä viikon LOMALLA, sillä tämä adventure aika on nyt paketissa, kunnes toisin määrätään. Viimeinen viikko on kaikkea muuta kuin etukäteen suunniteltua ohjelmaa ja paikasta toiseen muuttamista. Käydään toki pöytävuorilla ja jossain muuallakin, mutta ilman tarkkaa ohjelmaa ja ei muuten kello kaulassa nousta aamulla ylöskään...
See you soon!
