Ihmettelyä maailmalla

Hola!

Tässä olemme nyt kolmen viikon verran olleet reissussa ja muutama juttu on pistänyt silmään ja niistä nyt kirjuutan...

Eine varsinkin ihmettelee ovien aukeamista, esim. wc-tiloissa, kun ne aukeavat sisäänpäin, eikä ulos. No on oikeesti hankalia ne käyttää, jos esim. reppu selässä menee koppiin, niin on pirun ahdasta mennä pöntölle. Pieniä ihmeellisyyksiä siis on. Siinä kun ois 120kg:n jässikkä ja reppu mukana, ni on sulloutumista ahtaaseen koppii vääntämään torttua. :)

Toinen juttu muuten on tämä paikallisten ystävällisyys ja iloisuus sekä tervehtiminen. Suomessa saat ihan rauhassa kävellä kaupungilla se norsunwittuhymy päällä, niin eipä sulle kukaan mitään sano, varsinkaan tuntematon tyyppi. Täällä jos vähänkin katse tavoittaa paikallista sekunniksikin, niin aivan varmasti he tekevät aloitteen ja tervehtivät jollain tavalla. Ja ihan mukava on tervehtiä takaisin.. Suomessa mitä tapahtuu tuolloin? Wittuakos sä siinä tuijotat, eikös niin? Oiskohan opittavaa meillä?

Myös autoilijat ovat todellakin kävelijöitä kohtaan kohteliaita. Mikkelissä nää tyypit jää jo ekassa risteyksessä alle, kun vihanriivaamat hemmot kelaa ne alle ennen kuin ees suojatietä ehtii ekalle seebralle... Täällä jo lähestyessäsi suojatietä alkaa autot hiljentämään ja pysähtyvät reilusti ennen suojatietä. Eikä siis tämä systeemi ole pelkästään jossain, vaan on näissä jokaisessa kohteessa ja myös miljoonakaupungissa tapahtunut tosiasia. Ja se, että jos olet siinä suojatien ylitystä odottamassa, niin se auto kyllä pysähtyy siihen ja tulee käsi jopa sivuikkunasta antamaan merkkiä, että ylitse vaan. On siis opittavaa tässäkin. PALJON!

Kolmas juttu on tämä kuningas ALKOHOLI. Yllätys, vai mitä? Joo, täälläpä ei olla vielä nähty kertaakaan niitä känniääliöitä, joita suomessa näet päivittäin, oli kello sitten mitä tahansa. Viinaa saat kaupasta kuin kaupasta ostettua, viinistä tai kaljasta puhumattakaan. Kyllä tämä suomen tapa pitää viinakset kiellettynä hedelmänä näkyy täällä. Kyllä ihmetyttää pientä tallaajaa tämäkin. Ja se, että täällä ei juotaisi lainkaan on vääräuskoista epäilyä, mutta ehkäpä täällä osataan sitä käyttää oikein - nautintoaineena, eikä humalanhakuisena äälilökännäämisenä.

Myös ruokailuajat ovat ihmeellisiä meistä, Ollaan yritetty mennä mahdollisimman myöhään illalliselle, mutta siinä vaiheessa kun ollaan lopetettu jo syöminen, niin vielä vaan lappaa paikalliset ravintoloihin sisään ja mikä kummallisinta, niin alle 10-vuotiaat lapset ovat heillä mukanaan silloin. Ja nyt puhutaan esim. eilisestä illasta, eli torstaista ja me otimme laskun puol ykstoista.

Tällaista ihmettelyä tällä erää täältä maailmalta.

Tässä auringonlasku Renacan rannalta torstai-iltana noin 20:50 - ei paskempi :)

Eipä nyt muuta - ADIOS!

Ekat päivät Chilessä - Valparaiso

Hola!

Tällä sitä nyt ollaan sitten Chilessä, Vina Del Marissa. Olemme siis siirtyneet nyt Atlannin rannalta Eteläiselle Tyynen meren rannalle. Sää on täällä selvästi leudompi, eikä hikoiluta samalla tavalla kuin edellisissä kohteissa. Kuitenkin päivälämpötila on noin hiukan alle kolmenkympin. Eli tarkenee. Välillä sopivasti on myös pilviä, joten ihan jees.

Saapuminen tänne ei mennyt alkuperäisen ajatuksen mukaan, niin kuin muistat. Piti siis tulla bussilla Andien yli, mutta myrsky pilasi suunnitelman, eli El Nino. Saimme kuulla, että Andit piti sulkea, koska sinne oli satanut lunta. Lumen määrästä ei ole meillä tietoa, mutta kun tuo on ainut tie ja siinä on korkeuseroja paljon, sekä mutkia ja lisäksi 14 tunnelia, niin virkavalta sulkee sen heti turvallisuus syistä. Bussiasemalla ei ollut oikein tuota lontoonkielen taitoa paikallisilla, mutta selvisi, että ei kukaan todellakaan osanut kertoa milloin reitti avataan. Eli tänne sitten piti varata lento, että päästiin, tosin päivää suunniteltua myöhemmin.

Ai niin otsikon mukaiseen ajatukseen takaisin. Ekana päivänä kävimme katsomassa paikallisen rannan, Renacan. Siellä sitten oli punaiset liput salossa ja rantavahdit pillien kanssa komentamassa uhkarohkeat uimarit pois merestä. Koko ajan joku yritti kuitenkin, mutta sitten se tapahtui - tosin ei saatu tietää, että miksi ja kenelle. Oliko kyseessä uimari, vai joku veneilijä, mutta pintapelastajat kävi noukkimassa henkilön kopterilla merestä. Väki juoksi sitten katsomaan tapahtumaa. Lopulta väki tuli takaisin paikalta mihin kopteri toi merestä nostetun ja eräs nainen meille Espanjaksi ensin kovasti jotain selitti ja kun sanoimme, että ei ymmärretty, niin käsiele paljasti kaverin kuolleen ja menneen taivaaseen. Sen jälkeen rannalla ei ihan niin uhkarohkeita jalankastelijoita sitten näkynytkään...

Kuvassa aallot eivät pahalta näytä, mutta...

Ja rantaa pohjoisen suuntaa...

Hullulta tuntuu, mutta täällä aurinko menee nurinkurin, eli ei niin kuin ollaan totuttu Suomessa. Eli kun aurinko nousee sieltä idästä, niin sehän ei kierräkään etelän kautta itään, vaan meneekin pohjoista puolta kaartaen. Niinpä :) Taas tajuaa niitä koulussa opittuja juttuja enemmän, mutta ei niitä vaan käsitä ennen kuin näkee livenä. Mites Pelle lauloikaan? "Mä en usko mitään ennen kuin näen omilla silmilläin" :)

Tuossahan se meni päivä rannalla ja aaltoja ihmetellessä. Illaksi takas hotellille suunnittelemaan huomista retkeä Valparaisoon, jonne noin 13km matka hotellilta. Jopa rannalla muuten paikallisen ohrapirtelön oston yhteydessä baarin kassana toiminut kaveri kyseli mistä oon ja npp. Kerroin, että tulimme eilen ja nyt tutustumassa paikkoihin. Heti kehoitti, että käykää tuolla niemessä Valparaisossa katsomassa paikat. Ihmeen ystävällistä on vaan väki ja meitä turisteja auliisti opastamassa. Tuossa Renacan rantakadulla ajeli koko ajan monen sortin bussia, joten niillähän varmaankin pääsee sinne, ajattelimme?

Päivä kaksi kun valkeni ja aamiainen noutopöydästä vetäisty huiviin, niin päätimme suunnata kohti rantakatua ja hypätä bussiin siitä. Einellä taas juoksuaika ja piti sitten lähteä kävellen... Noh, ois siinä bussin kyydistä jotain jäänyt näkemättä ja kokematta, esim. tämä paikallisten huitojien Zumba-Samba mikä lie, jota oli ohjaamassa pari hemmoa ja spiikkaaja, sekä lippulappujen jakajat. Tuntui olevan tälle kysyntää paikallisten keskuudessa...

Siitä sitten läheltä tätä paikkaa löytyikin Parada, eli bussipysäkki. Siihen ihmettelemään tultuamme, niin höpöttelimme hetken, että milläköhän pääsee Valparaisoon, niin tyttö siitä sano, että nyt tuohon kyytiin ni päästään. Bussikuskilta varmistus, että liput sinne ja hinta huimasi päätä taas. 480 Chilen pesoa per naama, eli kahdelta alle euron matka. Ja tuosta rytkytys ja kaahauskyydistä se oli vähän niin ja näin, että kumman olisi pitänyt maksaa, mutta näillä mentiin. Takasin muuten hotellille tultiin bussilla myös ja sehän tuli todella lähelle hotellia, 607. :)

Valparaison kukkulaa, niemeä sitten lähdimme metsästämään ja löytyihän se sieltä. Hienoja pieniä kujia, jotka oli maalauksin koristeltu, mutta myös näitä saakelin töhertäjiäkin on jotain ollut täälläkin niitä pilaamassa. Talot olivat muuten pääsääntöisesti aaltopeltiä ja ne oli sitten maalattu. Hieno mesta, suosittelen, jos täällä päin maailmaa vain liikutkin.

I will be king, and you, you will be my queen.... Siinä kunkku ja sen akka ovat.

Oli muuten Valparaisossa myös oma riemukaarikin... Hienohan se tuokin oli...

Näillä sitten taas kohti uusia seikkailuja... Adios Amigos!

Mendoza - päivä 2

Dodii...

Tässä naputtelen tekstiä Mendozan lentokentältä, jossa netti sentään toimii siedettävästi ja jopa kuvia voi ladata paremmin. Toisena Mendozan päivänä oli ohjelmassa ensin CityTour puoli päivää ja iltapäivänä kävimme sitten kahdella eri viinitilalla. Kävimme suurimmalla viininvalmistajalla, Bodega Y Cavas Weinertillä ensin, jossa oli myös nykyaikaisimmat välineistöt viinin tuottamiseen.

Tässä poseeraus isoimman tynnyrin edestä. Tuohon mahtui huimat 44tuhatta litraa viiniä.

Tässä muutama pölyttynyt pullo odottamassa juojaansa...

Ja nyt sitten viinikellarissa päästään itse asiaan. Oli muuten hyvät ohjeet ja opit. Päästiin perille nyt miten oikeaoppisesti viini tulisi maistella ja tarkistaa onko laatu kohdillaan... Ne on ne "viinin jalat" - muistakaas tämä :)

Siinä hieman historiaa, puristin :)

Ja eikus shoppailee, mut nyt vähän hankala, kun on taas mentävä lentämällä ja... noh ainahan sitä saa viiniä... :) jatkossakin.

Toinen tila oli sitten Maipun alueella Cavas De Don Arturo, jossa kuvaaminen oli kiellettyä, sisätiloissa. Siellä pääsimme tutustumaan pienen tuottajan puuhiin. Heillä keskityttiin vain punaviinin tuotantoon. Täällä pääsimme maistelemaan aluksi kolmea eri punaviiniä, kunnes perheen pääjehu saapui paikalle, ja tarjosi vielä kierroksen parempaa kamaa.

Tässä sitten tilan rypäleitä. Nämä ovat valmiina noin kuukauden päästä.

Ja tässä puskaa sitten enemmän. On muuten hienossa rivissä näitä ihan tolkuttomasti.

Yksi kuva sitten tynnyreistä oli pakko saada kuitenkin... :)

Tänne voisi jäädäkin vähän pidemmäksi aikaa tutustumaan ja maistelemaan, mutta matka jatkukoon - Show must go on :) Chile kutsuu nyt ja eikös siellä ole viinit myös kohdillaan?

Adios Amigos!

Mendoza - retki Andeille

Hola Amigos!

Jeps, nyt on sitten pienenpienille tallaajille taas näytetty ihmeitä maailman toiselta laidalta oikein urakalla. Eka päivänä meillä oli vuorossa koko päivän retki Andeille. Lähtö oli hotellilta jo 7:30 ja palasimme takaisin siinä 20pintaan. Retki oli huikea. Ei näitä nähdä kuin kerran elämässä.

Matka taittui Inkojen polkua myöten kohti Chilen rajaa. Matkalla oli paljon nähtävää aina laskettelukeskuksista alkaen.

Tässä kuva Andeista lentokoneesta otettuna.

Ja sitten maisemaa Rio Mendozasta. Kuvassa näkyy kuinka kuivaa on nyt kun joen törmä on kokonaan näkyvillä. Se on kuitenkin yli kymmenen metriä korkea, joten siinä ihmettelyä taas...

Kuva joesta...

Tässä Inkojen ajoilta silta joen yli, tosin tämä on syvällä joessa kun vesi on korkealla...

Ollaan Argentiinan sotasankarin poluilla myös, josta kaikki on lähetenyt. Jos jotain olemme ymmärtäneet sepustuksista. Tämän maan historia kun ei ole oikein hallussa. Sankarin nimi oli kuitenkin San Martin. Se patsaita on joka puolella Mendozaa myös. Kuukkeli varmaan kertois lissee..

Tässä maisemaa laskettelurinteeltä... Ei paha, vaikka turistit yritää väkisin änkee kuvaa mukaa...

Ja sitten retken huipennus,  Aconcagua, Lumihuippujen näkeminen livenä, toki hieman alemaa, kuin itse huippu on. Olimme tuossa noin 3000metrissä, eli tarkalleen 2950metriä korkealla ja lumihuiput noin 7000metrissä. Huimaa näkymää tarjolla siis...

Mendoza ja matka Chileen

Hola!

Nyt sitten ollaan täällä viinien virtaamassa maakunnassa Argentinan Mendozassa. Kaupunki on ihan helvetin kuuma ja lämmintä on jotain +33 tienoilla. Hiki virtaa vaikka vaan ulos katsoo minibussin ikkunasta. Täällä alkuperäisen suunnitelman mukaan piti viihtyä 21-24.1.2016, mutta myrskyt sotkivat sotasuunnitelmat ja tässä sitä taas ollaan Cordon Del Plata hotellissa uudelleen... Tosin kaiken sotkun jälkeen on saatu uudet kuviot selville ja huomenna olisi sitten yksi uusi buukattu lento luvassa, eli maileja tulee taas mittariin lisää. Tänään 24pv piti meidän suunnitelman mukaan mennä loistobussilla (Andesmar) kohti Vina Del Mar, Chileen, mutta myrsky pilasi suunnitelman bussiasemalla. Siellä ensin olimme hoomoilasena aapisen laidassa ihmettelemässä miksei bussia tule. Lopulta asia alkoi selviämään tunnin odottelun jälkeen, että Andeilla on "jotain" tapahtunut, eikä ole tänään eikä ehkä edes huomennakaan mahdollista päästä Chileen täältä maateitä pitkin.

Noh, sitten alkoi selvittäminen että miten saamme rahat takaisin jo etukäteen kortilla maksetusta bussista. Ensin Espanjaa puhuva rouva sanoi, että ei tule. Sitten väännettiin hänelle jotain että me lähdetään nyt Chileen, eikä auta mikään nyt kuin selvittää miten saadaan rahat takas. No sitten hän näytti, että ei toimi edes netti. No mitä sitten? Hän kuitenkin sitten alkoi soittelemaan ja lopulta saimme ihan käteisenä koko summan takaisin. Ei paha ei.. Mitäs sitten?

Nappasimme taksin lentokentälle ja mikä kaaos oli odottamassa. Kaikki jonottivat vain lentolippuja myyvään yhteen ainoaan tiskiin. Immeisiä oli jonossa satakunta. Kyllä näytti hyvältä. Lopulta uskoimme huhuihin, että tän päivän lennot on jo buukattu. Aloin sitten siinä kattelee kännykällä lentoja ja Supersaverin kautta löysin lentoja huomiselle eli 25.1. Ensin oli jo 11.15 lennolle vapaata ja kun olin varaamassa lentoa, niin eipä enää ollutkaan. No seuraavalle oli joka lähtee ehkä kait joo 13:00. Otin sen sitten siitä ja maksoin kortilla. Onnistui. Sitten tein myös lennolle check-inin ja lopulta vielä buukkasin tän saman hotellin.

Ja eikun nokka takas Mendozaan ja hotellille :)
Hotellin respan tyttö oli hölmönä ja totesi, kun saavuimme tiskille, että eheii... ei tänne mahdu - hotelli on täynnä. Siihen oli kiva sanoa, että meillä on varaus, että kyllä pitäisi onnistua. Respan kundi sitten sanoi tytölle, että Tommi - Si - Si... Ja sitten jatkui molotus. Kaveri oli puhelimessa ja tyttö kun yritti mulle jotain selittää, niin kaveri naputti sitä aina olkapäähän ja juttua tuli. Lopulta sitten huone löytyi ja asia kunnossa. Sitten eikun huoneeseen. Sinne kun pääsimme, niin tallelokero oli lukittuna eikä ilmastointi toiminut lainkaan. Odottelimme ja odottelimme. Sitten kaveri tuli ja sai lokeron toimimaan, mutta ei ilmastointia. Lupasi, että korjaaja tulee kohta...

Meni taas kymmenen minuuttia ja kaveri tuli takas. Sano, että ei saada sitä kuntoon vaikka kokeili toisella kaukosäätimelläkin... Meni taas pois ja tuli myöhemmin takas. Sano, että ei onnistu, vaihdetaan vastapäiseen huoneeseen... No eihän siinä mitään, ihan sama meille. Käytiin katsomassa, niin se oli iso lukaali, varmaankin 7metriä pitkä, jossa iso sänky ja sohvatilat ja myös oma erillinen poreallas kahdelle ja oma erillinen wc-tila. Ei paha. Ja ilmastointikin toimii.

Nyt sitten vain odotellaan josko huomenna päästään Vina Del Mariin, Chileen.

Siinäkin oli oma juttunsa, kun oli sinne varattuna hotelli valmiiksi - tietty tälle päivälle jo. Miten pirussa se vaihdetaan että ei tänään päästä sinne? Parit sähköpostit ja homma on Rock. Saatiin siirrettyä varaus yksi päivä myöhemmin alkamaan - @mail - Rules YES! SI!

Saas nähdä missä ollaan siis huomenna - Adios!

Rion pölyt pyyhitään pois

Dodii... On mennyt jokin aika että ehti koneelle ja saamaan toimivat yhteydet jostain ja ne oli nyt sitten täällä Rion lentokentällä. Tässä odotellaan lentoon lähtöä Santiagoon ja sieltä sitten jatkolento Mendozaan, Argentiinaan siis takaisin. Luvassa viinitilat ja maistelut sekä jotain muutakin.

Rion Copacabanalla...

"Jeesus patsas" eli Corcovado vuoren huipulla oleva Cristo

Sokeritoppavuoret, Lapa Steps yms. on viikon aikana tullut nähdyksi

On myös käyty katsomassa Brasilialainen perinteinen show, jossa mukana myös Samba show. Tuolla oli mukana myös yx hemmo Etelä-Afrikasta, oli mukava heppu, Delamini :). Repes, ku kerroin oman sukunimeni ja mitä se meinaa... Se vetäs ton omansa sitten peliin...

Mukana Brasilian turneessa oli myös paikallisten suosiossa oleva biletys saari, Ilha Grande, jota ei jäädä kaipaamaan yhtään. Toki teineille ehkä sopiva, jos maataan päivät ja kukutaan yöt mielettömässä bassonpaukkeessa ja aamulla kuudelta alkaa paikallisten "ilhagrande" tykitykset ilotulituksella, jossa ei mitään muuta kuin ääntä ole mukana. Noh, paska reissu, mut tulipa käytyä.


Tuossa oli meidän majatalo, Hostelli, mutta meidän "oma" oli tuo keltainen "hytti" tuossa katolla, eli kattohuoneisto. Isäntä sanoi, että meille oli varattu heidän paras huone, jossa oli oma vessa ja suihku, vaikkakin oli kyse Pousadasta, eli Hostellista. Ovessa oli kyltti Capitan :)

Tais Kilroyn väki tän tietää ja valikoi tässä kohtaa parasta...

Itse väestö on todella ystävällistä ja avuliasta ollut Brasiliassa. Eikä mitään pientäkään ongelmaa missään. Eikä edes ryöstöyrityksiä tms.

Mutta nyt kone kii ja kohti uusia seikkailuja.... To be Continue! Adios!

Riooo Ohoi !

Dodii... Nyt sitä möllötellään jo Rio De Janeirossa, aivan Copacabanan ytimessä. Ranta parin kadun ylityksen päässä. Ei paha ei. Tänään käyty sitten jo tossa rannassa uittamassa varpaita. Hotelli on siisti siis tämä Augusto´s Copacabana.

Hotellilla on katolla jälleen uima-allas ja sieltä löytyi saunakin, tosin höyry sellainen. Tämän päivän ohjelmassa ei ole mitään erikoista, kunhan ihmetellään täällä maailman menoa. Huomenna sitten on retki ohjelmassa, josta myöhemmin sitten kirjuuttelen...

Iguazu putokset - Argentiinan puoli

Tänään 12.1.2016 oli vuorossa retki sitten Brasilian puolelta Argentiinan puolelle katsomaan Iguazun putoukset. Retki oli pidempi ajallisesti, mutta anti oli mielestämme huonompi. Jos siis pitää suositella, niin mielestämme riittää putousten näkeminen Brasilian puolelta. Toki täällä oli kolme eri kohdetta ja oli mini rautatie ja vaikka mitä aina lounaspaikoista lähtien. Retki oli rankempi ja siellä piti kävellä huomattavasti enemmänkin. Toki meille huippukuntoisille se ei ollut ongelmana. Eikä tuo yli +30 astetta sitten tuntunut missään, vai miten se meni? Noh, paska reissu, mut tulipa tehtyä :) vai miten se meni?

"Sheikki" ali Samba... Olipa pikkasen kuuma päivä nääs...

Iguazu - Brasilian puoli

Tänään kävimme sitten katsomassa putokset Brasilian puolelta. Oma kuljettaja tuli noutamaan sovitusti hotellista aamulla ja lähdimme matkaan. Loistavaa palvelua taas siis tarjolla. Kaikki kuului hintaan aina lipuista asti. Eikä tikettejä edes tarvinut ostaa ja noutaa, vaan Sidnei hoiti kaiken puolestamme.

Siellä se suihku odottaa ottajaansa...

Sidnei, uskollinen opas ja kuljettaja - Huippu tyyppi

Itse putokset olivat valtavat. Suihkunkin saimme kaupan päälle. Putoksilla oli myös eläimistöä nähtävissä. Yksi myrkkykäärmekin pisti paikalliset varovaiseksi. Hekin kuvasivat kuin turistit konsanaan tuota komeaa otusta. Kavereille tuli tauko töistä, kun se oli heidän tiskin eteen ilmestynyt.

Nyt iltapäivä vapaata. Käydään katselemassa Fozin Cityä ja syömässä tietenkin.

Netti on huippunopea, joten eipä tässä kuvia pahemmin latailla näillä nopeuksilla tänne blogiin... Ne sitten myöhemmin.

Huomenna passit mukaan ja mennään Argentiinan puolelle katsomaan putokset.

Tammikuu 2016 - Huikee alkakoot

Tästä se sitten lähti. Vuoden vapaus töistä ja 4kk reissu rtw. Mikkelissä lähtöhetkellä oli lähes -30 astetta pakkasta ja määränpäässä Buenos Airesissa samaten ilman tuota typerää miinusmerkkiä. Lontoossa tapasimme kentällä kaverin, joka osasi suomea ja selvisi, että hän oli asunnut Helsingissä kymmenen vuotta. Hänellä oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta mukana matkalla kotimaahan. Hassua oli että rouva oli "lähes" tuttu, koska oli Sulkavalta lähtöisin... Maailma on siis pieni. Heiltä saimme lentomatkan aikana hyviä vinkkejä mitä kannattaa ja mitä ei tehdä BA:ssa. Esim. se, että meinasimme ottaa taxin lentokentältä, niin hänen mielestä ehdottomasti parasta on mennä Tienda Leon bussilla. Sillähän me sitten menimme keskustaan. Loistavasti toimi, joten ei huono vinkki.

Lisäksi kävimme kahden päivän aikana tutustumassa alueisiin joita hän suositteli. Kävelykadut Florida sekä Lavalle tulivat tutuiksi sekä Recolentta ja sen mekaaninen kukka.

Siinä kukkanen

Jalat huusivat hoosiannaa kun tuli tallottua pitkin ja poikin katuja. Noh, niin sitä vaan näkee eikä esim. metron penkiltä... Lisäksi muuten tuli käytyä sivistyksen parissa - Tango showssa, jossa oli tuplana viulistit sekä haitarin soittajat sekä pystybasso ja flyygelin pimputtaja. Tottakait mies sekä nainen lauloivat ja tanssijoita oli ainakin neljä paria, jossei enemmänkin... Laskuissa ei pysynyt tarjoilun vuoksi :)

Tässä näyttämö

Buenos Airesissa olimme hotellissa Comfort Baires, jossa oli 11kerrosta. Meillä oli 10kerroksen huone jossa oli poreamme ja kaikki. Ei paha... Aamiainen tarjoiltiin kerrosta ylempänä. Netti toimi ja ei, joten just hikiseen sain jotain päivitystä tehtyä sekä lähtöselvityksen Iguazun lennolle.

Comfort Baires, Buenos Aires

Nyt tässä naputtelen tarinaa Iguazun hotellista, Del Rayista. Ollaan siis saavuttu Brasilian puolelle. Oli muuten loistava palvelu kun saavuimme Argentiinan puolelle Iguazuun kentälle. Kaveri vastassa ja tapasimme lentokentän tuloaulassa hänet (Sidnei), josta sitten kuljetus hotellille rajan yli. Kaikki toimi paremmin kuin elokuvissa.

Iguazun hotelli oli taas astetta parempi, kuin BA:n. Tosin omaa poreammetta ei ollut ;(...
Hotellin katolla oli uima-allas, jossa pääsimme ensimmäisen kerran pulahtamaan tällä reissulla.

Eikus pulahtamaan kera Caipiroskan...

On se ihmeellistä, kun tänne tulee, niin miten ihmiset ovatkin niin ystävällisiä. Ja kaikkia kiinnostaa mistä ollaan tultu ja mihin menossa jne... Nyt on kiva fiilis odottaa jo huomista reissua putoksille...