Huikee 2016: Ekat päivät Chilessä

Hola!

Tällä sitä nyt ollaan sitten Chilessä, Vina Del Marissa. Olemme siis siirtyneet nyt Atlannin rannalta Eteläiselle Tyynen meren rannalle. Sää on täällä selvästi leudompi, eikä hikoiluta samalla tavalla kuin edellisissä kohteissa. Kuitenkin päivälämpötila on noin hiukan alle kolmenkympin. Eli tarkenee. Välillä sopivasti on myös pilviä, joten ihan jees.

Saapuminen tänne ei mennyt alkuperäisen ajatuksen mukaan, niin kuin muistat. Piti siis tulla bussilla Andien yli, mutta myrsky pilasi suunnitelman, eli El Nino. Saimme kuulla, että Andit piti sulkea, koska sinne oli satanut lunta. Lumen määrästä ei ole meillä tietoa, mutta kun tuo on ainut tie ja siinä on korkeuseroja paljon, sekä mutkia ja lisäksi 14 tunnelia, niin virkavalta sulkee sen heti turvallisuus syistä. Bussiasemalla ei ollut oikein tuota lontoonkielen taitoa paikallisilla, mutta selvisi, että ei kukaan todellakaan osanut kertoa milloin reitti avataan. Eli tänne sitten piti varata lento, että päästiin, tosin päivää suunniteltua myöhemmin.

Ai niin otsikon mukaiseen ajatukseen takaisin. Ekana päivänä kävimme katsomassa paikallisen rannan, Renacan. Siellä sitten oli punaiset liput salossa ja rantavahdit pillien kanssa komentamassa uhkarohkeat uimarit pois merestä. Koko ajan joku yritti kuitenkin, mutta sitten se tapahtui - tosin ei saatu tietää, että miksi ja kenelle. Oliko kyseessä uimari, vai joku veneilijä, mutta pintapelastajat kävi noukkimassa henkilön kopterilla merestä. Väki juoksi sitten katsomaan tapahtumaa. Lopulta väki tuli takaisin paikalta mihin kopteri toi merestä nostetun ja eräs nainen meille Espanjaksi ensin kovasti jotain selitti ja kun sanoimme, että ei ymmärretty, niin käsiele paljasti kaverin kuolleen ja menneen taivaaseen. Sen jälkeen rannalla ei ihan niin uhkarohkeita jalankastelijoita sitten näkynytkään...

Kuvassa aallot eivät pahalta näytä, mutta...


Ja rantaa pohjoisen suuntaa...

Hullulta tuntuu, mutta täällä aurinko menee nurinkurin, eli ei niin kuin ollaan totuttu Suomessa. Eli kun aurinko nousee sieltä idästä, niin sehän ei kierräkään etelän kautta itään, vaan meneekin pohjoista puolta kaartaen. Niinpä :) Taas tajuaa niitä koulussa opittuja juttuja enemmän, mutta ei niitä vaan käsitä ennen kuin näkee livenä. Mites Pelle lauloikaan? "Mä en usko mitään ennen kuin näen omilla silmilläin" :)

Tuossahan se meni päivä rannalla ja aaltoja ihmetellessä. Illaksi takas hotellille suunnittelemaan huomista retkeä Valparaisoon, jonne noin 13km matka hotellilta. Jopa rannalla muuten paikallisen ohrapirtelön oston yhteydessä baarin kassana toiminut kaveri kyseli mistä oon ja npp. Kerroin, että tulimme eilen ja nyt tutustumassa paikkoihin. Heti kehoitti, että käykää tuolla niemessä Valparaisossa katsomassa paikat. Ihmeen ystävällistä on vaan väki ja meitä turisteja auliisti opastamassa. Tuossa Renacan rantakadulla ajeli koko ajan monen sortin bussia, joten niillähän varmaankin pääsee sinne, ajattelimme?

Päivä kaksi kun valkeni ja aamiainen noutopöydästä vetäisty huiviin, niin päätimme suunnata kohti rantakatua ja hypätä bussiin siitä. Einellä taas juoksuaika ja piti sitten lähteä kävellen... Noh, ois siinä bussin kyydistä jotain jäänyt näkemättä ja kokematta, esim. tämä paikallisten huitojien Zumba-Samba mikä lie, jota oli ohjaamassa pari hemmoa ja spiikkaaja, sekä lippulappujen jakajat. Tuntui olevan tälle kysyntää paikallisten keskuudessa...

Siitä sitten läheltä tätä paikkaa löytyikin Parada, eli bussipysäkki. Siihen ihmettelemään tultuamme, niin höpöttelimme hetken, että milläköhän pääsee Valparaisoon, niin tyttö siitä sano, että nyt tuohon kyytiin ni päästään. Bussikuskilta varmistus, että liput sinne ja hinta huimasi päätä taas. 480 Chilen pesoa per naama, eli kahdelta alle euron matka. Ja tuosta rytkytys ja kaahauskyydistä se oli vähän niin ja näin, että kumman olisi pitänyt maksaa, mutta näillä mentiin. Takasin muuten hotellille tultiin bussilla myös ja sehän tuli todella lähelle hotellia, 607. :)

Valparaison kukkulaa, niemeä sitten lähdimme metsästämään ja löytyihän se sieltä. Hienoja pieniä kujia, jotka oli maalauksin koristeltu, mutta myös näitä saakelin töhertäjiäkin on jotain ollut täälläkin niitä pilaamassa. Talot olivat muuten pääsääntöisesti aaltopeltiä ja ne oli sitten maalattu. Hieno mesta, suosittelen, jos täällä päin maailmaa vain liikutkin.