Indonesia - Saapuminen Balille

Hi,

Kuala Lumpurin kuljetukset muuten meillä hoiti yksi taksi, joka oli todella hyvä ja luotettava kaveri. Jos oot tulossa tänne, niin kerron mieluusti yhteystiedot. Kuski oli Pak Wan. Pak Wan kuljetti meitä myös F1-viikonloppuna rata-alueen ja hotellin väliä sekä kaikki lentokenttäkuljetukset myös.

Pak Wan ja me

Balin kentälle, eli Denpasarille oli KL:stä noin kolmen tunnin lento. Jostain kumman syystä ei lentäminen tunnu sitten enää yhtään miltään. Oikeastaan se on vain ja ainoastaan pakkopullaan, kun ei muuten oikein vaan pääse niin kivuttomasti paikasta toiseen. Toki tässä lennossa oli jotain ilonaihetta enemmän verrattuna näihin Malaysian paikallislentoihin, sillä nyt oli taas juomaa tarjolla. Punkku ja olut siis virtasivat pullosta mukiin mukisematta. Hieman ennen Denpasariin laskeutumista saimme kokea hienon auringonlaskun koneesta käsin.

Sunset koneesta

Nyt sitä ollaan ja möllötellään Balilla ja tarkemmin Amedin rannalla, joka on itä-Balia. Tänne tuleminen oli kyllä täysin sattumanvarainen juttu, eikä varmasti olisi osattu tulla, jollei ollut tästä etukäteen tietoa. Tietohan tästä Amedista ja sen hotellista saatiin F1-kisan kaljanjuonnin yhteydessä. siinä oli muitakin suomalaisia nauttimassa olutta, kun ohimennen Marko Kytöharju sattui kertomaan asuvansa Balilla ja omistavan siellä pari hotellia. Siitä se sitten lähti ja nyt ollaan toisessa näistä Markon omistamista hotelleista, eli Santai Beach Resortissa.

Allasta

Ja näkymä merelle

Täällä jos jossain hermo pääsee sitten kunnolla lepäämään. On aika siis ottaa kirja käteen ja vaikkapa lukea. Noh, kunhan tänne nyt hieman ehtii kotiutumaan, niin eiköhän sitä jotain tekemistäkin löytyne. Niistä sitten enemmän, kunhan päästään asiaan....

Petronas Twin Towers

Hi,

Noniin... Tänne Kuala Lumpurin suurkaupungin sykkeeseen tulimme oikeastaan vain ja ainoastaan seikkailemaan nähdäksemme tämän miljoonakaupungin ylpeydet eli kuuluisat Petronasin kaksoistornit. Tornit kohoavat huikeat 452 metrin korkeuteen ja olivat valmistuessaan maailman korkeimmat rakennukset vuonna 1998. Tornien välissä kulkee silta, joka on 170 metrin korkeudessa katutasosta. Siltahan on se leffoistakin tunnettu paikka.

F1 autojen kopiot koristeena

Tornien juurella oli hemmetin iso ostoshelvetti jo monessa tasossa. Kyllä turisteilta löytyy tänne sitten rahaa työnnettäväksi jos jonkimoiseen kauppaan - toki näitä halppisliikkeitä joutunee etsimään, josko edes täältä sellaisia löytyykään... Tornien sisääntuloaulaa koristi Mersut... Ei nyt kyllä Lewiksen kärrystä tullut savua niin kuin kotikisassa pääsimme läheltä näkemään.

Liput kävimme tornikierrokselle hankkimassa jo eilen. Tosin eilen jo oli ajatus käydä torneilla, mutta olisi pitänyt hengailla helvetissä yli kolme tuntia ja tulla uudestaan, joten päätimme ostaa seuraavalle aamulle liput suosiolla, josko olisi hieman väljempää. Kahden liput kierrokselle oli yhteensä 170MYR eli noin 35€. Turistirysähän tämä siis on.

Sillalla voittajana

Jesh, sillalle päästiin eikä yhtään päätä pakottanut saati että olisi huimannut, vaikka kuinka tuo korkeanpaikan kammo vaivaakin. Huikea paikka taas kerran käyty tsekkaa. Sillalle tultiin yhdellä isolla hissillä, johon änkesi toistakymmentä ihmistä kerralla. Korkeimmalle tasolle mentiin sitten kahdella eri hissillä vielä tämän jälkeen, jolloin olimme 86 kerroksessa.

Sillalta alas näkymää

AmBank on niin pieni ylhäältä

Varmasti tuo AmBankin rakennus on hiukka iso, jos se tuotaisiin vaikkapa jököttämään Helsingin keskustaan, mutta täältä ylhäältä se oli pikkuinen talo vain.

Toinen torni takana :)

Tuo isoin hissi alhaalta sillalle oli hauska, kun siinä oli ns. "ikkunat", mutta ne olivatkin näyttöruudut, joissa näkyi se oikea maisema hissistä ulos vain videon muodossa. Kaksi muuta ylemmäs olivat normaalimmat tylsät hissit sitten, mutta saihan noissakin korvat lukkoon.

Taas on yksi huikea kokemus tänä vuonna saavutettuna. Alueen ympärillä oli suihkulähteitä, puistoa sekä uimala sekä pennuille jokin huvipuisto, jossa pääsee kirkumaan, jollei muuten ääntä lähde. Jostain syystä sinne ei menty.... (jäi pelttorit himaan).

Tornit - ne tornit!

Ja iltavalaisusta peliin...

Olivat nuo tornit kyllä iltavalaistuksessa jotenkin vielä hienommat, joten ne piti toki nähdä myös silloin. Uskomaton mesta oli sitten päivä tahi yö. Ja jossen ihan väärässä ole, niin nää tornit tais olla 150 metrin verran myös alaspäin rakennettuja, eli mieletön monttu on tehty ensin, että tuo rakennus on kohonnut ylöspäin. Noh, joku saa kaivaa kuukkelista faktaa esiin ja tarkistaa...

KL:n liikenne on muuten ihan kaaottista. Tai oikeastaan autot ajelee suhteellisen jouhevasti, mutta nämä mopot, skootterit ja prätkät omaavat kuskit ovat ihan hulluja. Eivät välitä valoista saati että suojateistä tai että suojatien eteen on auto pysähtynyt. Jopa jalkakäytävällä tuli eilen kulmauksessa kolme pyörää vastaan ja niitä piti väistää. Eli jos tänne tuut, niin kannattaa olla enemmän kuin varuillaan.

Tänään on sitten taas viimeinen ilta... Huomenna Huikee2016 jatkuu taas ja Hei Me Lennetään osiolla, jolloin on vuorossa lento numero 24/2016. On muutama vielä tuonkin jälkeen edessä ennen kuin kotimaan kamara kolahtaa. Pysy linjoilla...

KL - saapuminen

Heip,

Tänne sitä taas lennettiin. Tossa kun tallasimme jälleen kerran Kuala Lumpurin lentokentällä, niin aloimme oikein laskemaan, että moneskos kerta tämä nyt tällä kertaa oli tällä kentälle tämän reissun aikana. Oikein joutui miettimään, sillä on tätä kenttää nähty nyt. Joo, tämä oli jo neljäs kerta tallata tämän rakennelman sisällä. Montakohan kertaa vielä tulee lisää?

Nyt meitä oli vastassa meidän oma vakiokuskimme Pak Wan. Ilmoittelin hänelle jo etukäteen milloin olemme saapumassa ja mikä on määränpäämme tällä kertaa. Jotenkin tuli hänestä sellainen luottokuski kun olimme Sepangin F1 kisassa hänen kuljetuksella. Tunnin matkan ja noin reilun 70km matkan jälkeen olimme taas uudessa majapaikassamme (moneskohan lie?), Pacific Regencyn hotellissa. Täällä oli tietysti kohteina ainakin Petronas TwinTowers sekä ChinaTown.

Tornit koneesta kuvattuna

ChinaTownin kauppakujilla

Hotelli ja torni

Kadulta nappasin kuvaa hotellistamme ja sen vieressä kohoavasta Petronas tornista. Toinen torneista taitaa piilotella toisen takana... Paikallista taidetta tuli kuvaa ihan vahingossa. En edes kuvaushetkellä moista teosta nähnyt lainkaan, joten ihan vahingossa sattui noinkin paljon mukaan...

Siellä ne vaan ovat

Ainiin... Kyllä muuten hinnat pompsahtivat taivaisiin kun pilvenpiirtäjien luo saavuttiin. Jos Langkawilla sai kaupasta Tiger oluen 2-4MYR, niin täällä oli marketissa sama tölkki melkein 12MYR. Tässä tuli esiin tämä Langkawin verovapaa alue. Ei siis lainkaan huono mesta viettää siellä aikaansa. Langkawin alkossa oli muuten esim. ryssänvodka Stolichnayan litrahinta huimat 30MYR, joka siis on sama kuin suomen alkossa, kun sielläkin se maksaa 3kymppii... Tosin euroissa. Mieletön hintaero siis kysessä, jos sen saa vaivaisella kuudella egellä...

Tänään ei enempiä jaksanut, joten ikä painaa ja jatkettava huomenna kohteisiin tutustumista paremmin...

Wanhennutaan taas

HBD - day!

Näin siinä taas pääsi käymään, mutta onneksi ei koskaan ennen - tai ainakaan tänä vuonna kuin kerran :). Tuon pienen hieman tai täysin omaan piikkiin menneen vatsataudin jälkeen tuli hyvän päivän tutuksi Aseanian hotellin pääkokki. Satuin häneltä pyytämään jotain spesiaalia seafoodia ja dineriä synttäreideni kunniaksi ja se oli sitten siinä. Aamu avattiin kuoharilla (koita leksa kestää), mutta muuten ei ollut mitään ihmeempää Herra nro47:n päivässä. Illaksi sitten syömään altaan äärelle mitä lie onkin mestari meille sitten suunnitellut...

Eikun kippis!

Kattaus oli sitten ihan vimpanpäälle. Eine moneen kertaan epäili, että ollaan varmaankin jonkun muun pöydässä ja kohta tulee ne paikalle, joille tämä mestarillinen luomus oli katettuna. Mutta ei. Täällä vaan homma halutaan tehdä ihan täysillä kunnolla. Meillä oli oma tarjoilija kaiken aikaa odottamassa, jos vain jotain tarvitaan tai halutaan. Kattaukseen kuului kuninkaalliset pehmustetut tuolit ja pöytä hienoine liinoineen koristeineen sekä itämainen matto, jotka olivat varta vasten kannettu sisältä ravintolasta. Ympärillä oli tuikkumeri ja kukkasia ympärillä sekä pöydällä. Hohoijaaa...

Illan Menu

Kuohuviinistä lähtien oli menu paketoituna valmiiksi, joten ei tarvinnut kuin istua pöytään ja ihallailla luomuksia, joita tarjoilija kantoi eteemme. Alkusalaatti, vaikken olekaan jäniksenruuan suurimpia himoitsijoita oli jo mielettömän hyvä. Keitto oli niin kuin sienikeiton tuleekin olla, mutta sitten tärähti jopa Einelle kun tuli pääruoka. Lobster Termidor oli aivan huikea ateria. Se miten siitä oli saatu niin mielettömän pehmeää ja silti niin mehukasta ja maistuvaa oli todellinen mestariteos. Sanat eivät vaan riitä kuvaamaan miten huippua oli tuo merenelävä.

Lobster Termidor

Mahat oli jo aivan pinekeänä näistä ja vielä oli jaksettava, sillä mestarin luomus, jälkiruoka oli vielä tulossa. Monttu auki joutui hiukan katselemaan kun paikallinen jäätelöannos tuli eteen, että voiko tätä edes syödä....

Jäätelökakkuko?

Showryhmä yhteiskuvassa

Tämän herkuttelun jälkeen olikin aika siirtyä jo yöelämään ja siellä oli paikallinen bändi tunnelmaa nostattamassa. Täytyy sanoa, että jos tällainen bändi vetäisi suomessa muutaman keikan, niin kyllä olisi kannatusta... Bändin keulahahmona oli Pitt Xiaogonz.

Bändi oli toki cover-bändi, joten hyvää musaa oli tarjolla illasta toiseen. Täällä oikeasti viihtyi. Tyttö joka oli bändin naissolisti oli myös aivan mieletön. Uskomaton ääni... Basisti ja rumpali taisivatkin olla ainoat joille ei mikkiä oltu tässä pumpussa annettu. Täällähän sitä ois voinut viettää aikaansa enemmänkin, mutta...

Bagge Silaa...

Synttärin kunniaksi pitihän se lahja laittaa palamaan... Tästä sitten pienet nokoset ja kohti uusia tuulia ja seikkailuja, sillä matka jatkui jo aamulennolla kohti KL cityä.

Langkawin kierros

Selamat Tengahari!

Lauantaina aamupalan jälkeen päätimme lähteä kiertämään saari ympäri - autolla. Taksilla olisi hinta ollut noin 120-150MYR, mutta vuokraamalla auto, niin pääsi satasella ja sai vuorokauden ajaa mielin määrin, toki siihen bensat päälle. Tosin saari ei ole häävin iso, joten tähän ei varmaankaan koko päivää saa edes kulumaan.

Saaren "pääkaupunki" on Kuah City, joka ei meitä oikein hätkäyttänyt suuntaan tahi toiseen. Ei ole kuin kaupunki, jossa muutama ostoshelvetti, satama ja kotkien puisto, jossa niitä pääsisi ilmeisestikin myös syöttämään - hohhoijaa, että kiinnostaakin... Toki nämä kohteet ajettiin ohi, mutta että oisimme sinne rahat haskanneet, niin se on sitten juttu toinen.

Mulle sopiva rekkarin numero :)

Vuokra-auto oli joku pikkunen "riisikippo", mutta kyllä se tähän reissuun ihan toimiva peli oli, mitä nyt ihme nitinää ja natinaa yms. piti kaiken aikaa. Eteenpäin sillä pääsi ja pakkikin löytyi.

Kuahissa joku pallo?

Ensimmäinen kohde oli sitten meillä saaren eläinpuisto, joten pitihän joku turistirysä käydä nyt vielä katsomassa täälläkin. Siellä oli kaikenkarvaisia joka lähtöön aina linnuista matelijoihin.

Papukaijat ojennuksessa

Herkkä hetkikö "nokilla"?

Flamingot kolmella jalalla

Paikallinen "Nöpi" - Terkkuja :)

Kotkanpoikii...

Saari oli kyllä nopeasti todellakin kierretty. Käytiin ympäriajo suorittamassa ja totesimme, että eipä ollut ihmeitä mitä olisi pitänyt oikein lähteä pällistelemään. Toki olihan tätä jo nähty aiemminkin ja käyty jo tuolla vuorella hissillä ja sillalla. Siinä oikeastaan nuo näkemiset täältä. Toki löytyyhän saarelta muutamia vesiputouksia, mutta "sowhat"? Me ollaan käyty jo Iguassulla, joten eiköhän nää putoukset ole jotain ihan muuta niihin nähden... Ei siis anna syytä käydä edes kääntymässä autolla moiselle alueelle.

Tässä ollaankin jo pähkäilty, että kun oot näin paljon vuoden aikana reissannut, niin ei oikein löydy helpolla sellaista paikkaa ja kohdetta joka oikeesti ottais ja alkais kiinnostamaan todella. Kaikkihan on loppupelissä sitä samaa juttua ja joka paikassa myydään niitä samoja paitoja missä vain on ne omat painatukset. Lisäksi on kaikenmaailman ns. rihkamaa, joka näyttää ehkä hetken hyvältä, mutta kotia kun kannat ne, niin aattelet että mitä hittoa mä tälläkin teen... Ostat aina vaan uutta ja uutta ja heität vanhoja matkamuistoja yms. rihkamaa toisesta päästä roskiin?

Noh, nyt ei ole meille näin käynnyt, vaan ollaan visusti jätetty rihkamat ja matkamuistot kaupustelijoiden hyllyhin. Muistot säilyy sen aikaa minkä muistaa ja se on siinä, eikä missään....

Aiemmin muuten tuli ehkä hieman moitittua liikaakin Malesiaa ja lähinnä uskonnollisista syistä sitä, että ei ole alkomahoolii tarjolla niin kuin haluaisimme, mutta on täällä vaan muuten pirun mukava olla. Verrataan vaikkapa Thaikkuihin (tai puhumattakaan Turkista), niin eipä siellä saa oikein missään olla rauhassa kaupustelijoilta. Täällä muuten saa. Ei tule kukaan tuputtamaan että osta osta hyvä tuote halpahinta osta osta. Ei tämä kansa saa täydet pojot siitä meiltä. Ja ihmiset ovat mitä ystävällisimpi ja aina tervehtivät ja ovat erittäin iloisia. Hotellin väellä on vieläpä tapa kuinka tervehtiessä on laitettava oikea käsi sydämmelle ja pieni nyökkäys. Aivan loistavalta tuntuu. Melkein kuin meillä suomessa, jossa yleensä vain käännetään päätä poispäin, ettei vaan tarvi sanoa mitään tolle tai ainakaan tolle.

On täällä muuten huipaisaa nähdä tätä valoa ja valoshowta illasta toiseen. Kaverit tossa vähän lisäili meidän altaan reunan puihin valoja. Kyllä tulee meidän jouluvalot kalpeeksi näistä...

Tossa pieni videopätkä partsilta - kyllä täällä nauttisi olostaan migreenipotilas... :)

Langkawin toinen viikko

Selamat Tengahari!

Näköjään pidellyt hiukan taukoa tämän blogin päivittämisessä, mutta eipähän tässä ole oikein matkailtukaan, vaan oltu suht aloillaan, jollei nyt hotellin vaihtoa parempaan lasketa. Kummallista, että edellinen resort oli esim. booking.comin mukaan 4tähteä ja nykyinen 3tähteä. Jos meiltä kysytään on tähdet ihan poskellaan. Täällä sentään saa palvelua. Lisäksi hotellin sijainti on lähellä rantakadun palveluja (Pantai Tengah ja Cenang).

Rantamaisemaa by Tenagh

Ravintola Cliffin terassilta

Edellisen lähellä ei ollut mitään palveluja, joten valinta oli helppo. Rantakadun kun nyt tiesimme ja mihin sinne suunnilleen halusimme uuden majan sijoittuvan, niin eikun nettii ja sieltä sitten bongasimme kolme vaihtoehtoa, joista ensimmäinen oli Aseania Resort & spa. Tänne siis tulimme.

Hotellin aula

Aseanian hotellin aulaan tultuamme oli jo yllätys vastassa, kun kaverit olivat tekemässä riisillä lattialle taideteosta. Joo, siis riisillä kaverit olivat tämän tehneet ja sanoivat 8 tuntia siihen menneen aikaa ja lopputulos oli upea. Tsekkasimme muutenkin hotellia ja kävimme tutustumassa uima-allas osastolle sekä tietysti tarjoillaanko täällä mitään muuta kuin kahvia ja teetä... Ja kyllähän nyt oli tarjoilu jo kohdillaan tämän hotellin allasbaarissa, sillä siitä löytyi juomat jokaiseen makuun. Otimme siinä GinTonicit ja pähkäilimme, että mitä ollaan valmiita maksamaan päivä tästä lähes luksuksesta ja Ginin voimalla marssimme sitten respaan neuvottelemaan hinnasta. Siinä sitten selvittelyjen jälkeen saimme tarjouksen, joka alitti nettihinnat ja otimme kii. Sitten respan typy tuumasi, että tuon ajan minkä olimme varaamassa, niin onkin valitettavasti huoneet loppuunmyyty, mutta lupasi päivittää meille paremman ja isomman huoneen samaan hintaa minkä jo tarjosi. Kiinni veti.

Näkymä partsilta

Hotellin erikoisuus on muuten Malesian pisin uima-allas, eikä varmaan ihan joka paikasta muualtakaan näin pitkää allasosastoa sillä näitä altaita on täällä yhteen putkeen ainakin viisi. Näihin altaisiin laskee kolme eri vesiliukumäkeäkin sekä monia vesiputouksia. Tämä on sellainen pentujen unelmamesta kyllä, mutta nyt hiljaisena sadekauden aikana ei niitä kirkujia täällä ole ollut vastuksina liikaa... Meidän parvekkeelta ei ihan altaaseen pääse suoraa hyppäämään, sillä tähän kohtaan altaat päättyvät.

Altaan suihkulähde iltavalaistuksessa

Täällä muuten on sitten jo joulu, vai onkohan näillä aina joulu, sillä vilkkuvat jouluvalot ovat joka ilta ihan mielettömät ulkoalueilla. Täällä myös on tapahtumaa joka ilta ja monta eri ravintolaa, tosin yksi oli sellainen missä ei sitten alkoholijuomia tarjoilla sisällä, vaan ainoastaan ulkona. Toinen ravintola oli kiinni ja yläkerran ravintola oli aikaslailla hiljainen, mutta eihän tämä mikään ongelma, kun ulkonakin tarkenee syödä. Keskiviikkona menimme sitten tähän omaan hotelliin syömään illallista, joka oli buffet tarjoilulla katettuna. Oli todella laaja valikoima syötäviä tarjolla ja mahan sai aivan varmasti täyteen kaikki. Tuli muuten tässä kohtaa reissua sitten mokattua ekaa kertaa... Meidät kun ohjattiin ensin pöytään, niin tarjoilija tuli ja kaatoi tottuneesti isosta kulhosta vettä lasiin. Siinä vielä vitsillä heitimme, että onpas väritöntä talon punaviini ja siihen ne lasit vain pöytään jäivät. Einekin sanoi, että syödään nyt sitten kunnolla, että on mitä oksentaa, jos saadaan mahatauti. Sitten tilattiin punaviini ja ruuan yhteydessä tuli sitten vahingossa kipattua myöskin nuo vesilasit tyhjäksi.

Illan ohjelmaan hyvien ruokien lisäksi kuului paikallinen duetto, tanssiesitykset sekä tulishow.

Showtime

Tulennielijä

Show oli vähän samaa kuin thaimaassakin on nämä paikalliset tanssiesitykset. Samoin tulishow on samaa kaavaa, joten eihän näissä meille ollut mitään uutta. Toki näitä katselee kun kohdalle sattuu.

Illan päälle olisi ollut vielä hotellin yökerhossa livemusaa tarjolla, mutta ei virtaa piisannut yötunneille sinne. Mentiin huoneeseen ja kohta sitten alkoi meidän oma show. Juostiin koko yö sitten sängyn ja vessan väliä. Eli ei ois pitänyt juoda sitä vettä... Tyhmyydestä sakotetaan!

Siinä se sitten menikin yö ja seuraava päivä makoilessa. Limpparia tilasin huonepalvelusta ja sillä oltiin sitten yksi päivä - siis ei täällä aina ryypätä (yksi selvä päivä tuli - siis eka :)). Iltapäivästä sitten kykenin jo laittaa viestiä hotellille, että oli tällainen käynyt meille ja ei mennyt kuin tunti sähköpostin lähetyksestä, niin oli ravintolan pääkokki ja hotellin joku pomo ovella ja tulivat kyselemään miten meillä menee. Totesimme, että nyt alkaa jo olemaan voiton puolella mahatauti, mutta tuskallista oli. Epäilys, että vedestä saatu ja pahoittelut tuli ja olisi tarjoiltu meille vaikka keittoa tmv. huoneeseen, mutta kun ei ollut mitään intoa syödä yhtään mitään.

Tänään sitten kävimme aamupalalla jo ja alkoi hieman maistumaan. Päivällä sitten menimme altaalle ja pääkokki kyseli heti, että mikä on vointi ja lupasi tarjota oluet, kun halutaan, joten kyllä on hyvä ote tällä mestalla. Eli eihän tuo nyt suoraan hotellin vika ole, että meidän mahat eivät vaan heidän vettä kestä. Viinalla se on mentävä eteenpäin :)

Lankaa mentiin

Hello,

Joo, eikus ei, vaan Langkawille saavuimme 11.10. ja nyt ollaan pari päivää täällä hieman tutustuttu ja kärvistelty sekä käristelty nahkaamme. Välistä sataa (yllätys, kun on sadekausi) ja taas paistaa ja satelee hieman. Mutta lämmintä piisaa vaikka tulee vettäkin. Majoittauduimme sinäänsä hieman yllättäen ihan meren päälle, emmekä perus huoneistossa. Tämä ei ole haitannut meno kylläkään...

Lagoon Resort

Ainakaan nyt ei voi valittaa, että ei ole hotelli tai majoitus lähellä rantaa, vai pitäiskö valittaa, kun puuttuu oma ranta vai miten se nyt menee oikeesti? Eilen aamusta muuten joku lisko kävi tossa rannassa uimassa ni pitihän se ikuistaa myös...

Lisko, yli metrinen jässikkä...

Majapaikassamme on palvelut muuten kohdillaan, kun on käytettävissä alueella kolmekin eri ravintolaa, mutta yksi huonous tässä vaan on... Tää uskonto vaan tökkii, kun ollaan muslimien maassa, niin ollaan ja se on tämä kungingas alkomahooli, joka on täällä yleisesti vaan pannassa. Eli näissä meidän hotellin ravintoloissa ei tarjoilla edes kaljaa, vaan ainoastaan meidän respan yhteydessä olevassa loungessa saa viinaksia. Toki siihen voi sitten tilata ruuat näistä ravintoloista, mutta jotenkin tökkii. Myös hotellilla on parikin uima-allasta, mutta sama peli jatkuu sielläkin, eli ei ole tarjoilua siellä. Meidän lähellä olevassa uima-altaassa on jopa baaritiski ja jakkarat, mutta ei mitään tarjoilua. Noh, mehän osataan käydä kaupassa ja ottaa omat eväät altaalle, mutta suht saman maksaa kuin suomessakin kaupassa olut. Toki ravintolassa hinnat vähän kovemmat, mutta ei sama suhde kuin suomen baarihinnoissa.

Altaan loistoa

Langkawilta löytyy kyllä aktiviteettejäkin, joten niihin pitää myös täällä tutustua sekä saareen ylipäätään muutenkin. Eilen 12pv käytiin katsastaa Langkawin suosituinta ranta-aluetta, eli Pantai Cenangin biitsiä ja ravintola elämää myös.

Pantai Cenang

Ranta oli hieman liian motorisoitunut mielestämme. Ymmärtäähän tuon, että jos on esim. vesijettejä, niin pitäähän ne sieltä hakea autoilla pois ja viedä sinne, mutta kun pässit ajelee täällä prätkilläkin ja autoja on kymmeniä rannalla, niin ei se oikein nappaa. Ei siis tämä ranta saanut pisteitä meiltä.

Muuten rantakatu ja sen ravintolamaailma vaikutti ihan hyvälle. Ruokaa oli tarjolla jokaiseen makuun, joten ei tuolta nälkäisenä tarvitse poistua. Mutta tämä kaljan saaminen oli taas hieman tuskaisaa, niin kuin omassa hotellisamme. Toki ruuan yhteydessä saimme kaljat ja viinit ei siinä mitään, mutta eipä tuolta tullut vastaan yhtään bubia tai baaria, jossa olisi vain voinut ottaa kaljan tai vaikkapa gintonicin, niin ei niin ei. Täytyy siis jatkaa etsintää mistä sellainen täällä löytyisi....

Täytyy vain ihmetellä, kuinka paljon tämä maa ja sen paikat menettävät asiakkaita, kun ei ole juomatarjoilut niin kuin muualla. Paikat ovat jees, mutta palveluiden puutteen vuoksi menettävät asiakkaat esim. Thaimaaseen. Ja miksi? Uskonnon vuoksi - siitähän ne sodatkin tulee, voi meitä...


Tänään 13pv sitten aamusta päätimme lähteä käymään Mt. Machinchang vuorella, jonne mennään CableCarilla aina hieman yli 700metriin.

Ensimmäiseltä tasola alas näkymää

Huikeat oli näkymät jo matkalla ja ylimmällä tasolla oli vielä extraa odottamassa huimapäille, kun oli tarjolla silta rotkon ylitse. Hieman alkuun hirvitti korkeanpaikankammoista koko ajatus ja jostain kun näin sen kuvan, niin ajattelin sillan olevan huojuva riippusilta, mutta onneksi ei nyt ihan sellaisesta ollut kyse kuitenkaan...

Eikun sillalle siitä.... Lähtisitkös?

Joopa, tänne sitä tulimme ja tänne oli vaan mentävä... Toiseen päähän käveltävä ja nautittava näistä näkymistä. Oli muuten pari tyyppiä alhaalla yhtäaikaa luukulla ja valitteli jotain että piti ostaa uudet liput jne. Noh, kaverit tuli ylös suht samaa aikaa ja voi että ne oli sitten iloisia, kun nyt näkyi jotain ylhäälläkin. Täällähän siis on pilviä välillä niin, että oot todellakin pilvessä kunnolla, niin kuin nyt näistäkin kuvista näkyy. Alas näkyy välillä ja välillä on ihan harmaata, ettei näe kuin vähän vain eteensä.

On se - mie ihe siis :)

Ja Eine

Oli ihan hieno käydä tämäkin turistirysä kokemassa Huikee2016 vuoden aikana. Toki aivan kirkkaalla kelillä olisi ollut varmasti paremmat näkymät, mutta aina ei voi voittaa... Tässä urakassa menikin päivä kepeästi, joten tallasimme hieman matkoihimme muutaman kilsan täältä ja taksit tööttäilivät, että kyytiäkin olisi tarjolla, mutta pitihän se kaljanhimo jollain saada taas synnytettyä... 

Rantaa matkan varrelta

Lopulta saavuimme tavoitteeseemme ja kyllä taas kannatti. Paikka oli tällä kertaa Tapaz niminen ravintola huvipursisatamassa, jossa oli toinen toistaan hulppeempia laivoja. Mikäs tässä ottaa parit oluset ja syödä hyvin...

Paellaa kera tapasten

No kyllä muuten kelpasi tämän paikan eväät, eivätkä edes olleet hinnan kiroissa. 4pulloa heinäkenkää, sangriaa kannu, tapastarjotin sekä paella kahdelle niin hintaa oli 198MYR, eli noin 40euroo. Maha pömpöllään sai taas tästä lähteä jatkamaan matkaa kohti uusia näkymiä.

Satamaa toiselta laidalta

Kottii, eli siis majapaikkaan päästyämme olikin taas pussikaljat mukana ja eikun altaalle ihastelemaan, kun auri laskee... Mitäs tässä enää muutakaan... Ihailemaan näkymää altaalta merelle...

'aaah... tätä ihanuutta...

Tännekin kantautui median kautta surullinen uutinen suomesta. R.I.P #20 - HAKKI

Bakon kansallispuisto

Hi,

Maanantaina sitten suuntasimme hotellin kautta järjestettyyn Bakon kansallispuiston sademetsiin tutustumaan. Opas tuli hakemaan hotellilta ja meidän lisäksi kyytiin tuli kaksi tyttöä Melbournesta. Retki ei ihan putkeen alkanut, kun matkalla jo rysähti. Sopivasti katselin juurikin tilannetta ja näin kun edessä ajoi pikku auto hiljaa, joka yhtäkkiä sitten lähti hieman nostamaan nopeutta ja hetken päästä sitten pysäyttikin keskelle tietä. Ja tähän tietty meidän kuski ei osannut varautua, joten lukkojarrutus, hieman yritti väistää, mutta siihen se vaan osui. Opas sanoi meille, että ette saa poistua autosta, vaan meidän kuski lähti asiaa selvittämään. Meidän auton vasen etukulma oli säpäleinä ja peräänajon johdosta toki pikku-auto edessä sai ruttuun takapäänsä sekä takalasi meni pirstaleiksi. Siinä ehkä 10 minuuttia selvittelivät tilannetta ja jatkoimme matkaa. Toki meidän kuskin vika, mutta oli tuo edessäajavan äijänkin touhu just sitä mitä ei jaksa ymmärtää...

No joo, matka jatkui kohti Bakoa. Matkaa oli hotellilta sellaiset 40 minuuttia ja sitten tulimme satamaan. Satamassa check-in ja taas passinumerot ylös ja menoksi pikkuveneellä kansallispuistoon. Tuonne ei ole ilmeisesti autotietä, joten pieni merimatka edessä, joka kesti noin 15 minuuttia. Matkalla oli paljon kalastajien veneitä ja verkkotelineitä.

Verkkoja kuivumassa

Bakon rantaan kun pääsimme (oikein satama joo :)) niin vastassa oli yksi suht lahonnut laituri ja ensimmäinen luontokappale toki myös, joka oli Einen ihastuksesksi paikallinen rantakäärme. Käärmeitä täällä oli enemmänkin, joten tässä muutama otos niistä.

Vedessä, kuin rantakäärme meillä

Tämä keskellä kävelysiltaa

Puskassa piilossa

Eli tervetuloa tänne Sarawakin sademetsiä vain tutustumaan, jos käärmekammo vaivaa.... Täällä on myös käärmelaji, joka pystyy lentämään kuulemma jopa 50 metriä ja omaa samat lentokyvyt kuin meillä liito-orava siis... KÄÄK! Tässä siis muutama käärmesotos vain...

Bakon lounaspaikan terassilta näkymää

Bakoon tulimme pakoon, eikus vaan tulimme apinoita katselemaan ja tarkoitus oli nähdä niitä nenäapinoita. Niillä on kuulemma iso nenä, joten ei kun metsään... Nyt muuten hiki sitten virtasi ihan solkenaan. Sademetsen kosteusprosentti oli aivan ällistyttävä ja siihen päälle yli +30 asteen helle... Huhuuu... No sitä saa mitä tilaa....

Apina yritti piilotella meiltä

Näitä kavereita oli saarella paljon, siis apinoita ja alkuun me niitä menimme oikein etsimään, mutta lopulta ne löysi kyllä meidätkin...

7Up maistuu muuten apinallekin...

Tää oli aikas kaveri, kun tuli tuohon lounaspaikan terassin kaiteelle ja siitä tyhjälle pöydälle ensin. Siinä hetken oltuaan katseli viereisille pöydille ja näki meidän edessä olevalla pöydällä limpparitölkin ja hyppäsi tuolle pöydälle ja aussitytöt vain säpsähtivät ja samassa kaveri nappasi tölkin käteensä ja eikun juomaan....

Naamaparta vai Partanaama?

Tää kaveri kävi vähän kastautumassa yhdellä rannalla... Nautti selvästi tästä hetkestä rannalla, mutta olihan tuo rantakin ihan huikean näköinen paikka, joten kelpaa tossa apinankin ihailla maisemia...

Apinan ranta

Tukevat sillat

Ja siltaa lissee...

Matka taittui välillä siltoja pitkin ja välillä sitten ihan metsäpoluilla. Oli nousua ja laskua vuoron perään ja hiki vaan virtasi. Aivan tolkuttoman kuuma oli ja joillakin oli vielä pitkät housut kun olivat tuolla. Huhhuuu... Ehkäpä pelkäsivät iilimatoja, kun oli myös niitä joilla oli nämä iilimatosukat jaloissa.

Polut eivät olleet ihan normaalit suomen metsäpolut, mutta ei mitään vaarallista niin kuin oli esim. Etelä-Afrikan huipulle nousu... Tämmöisiä polkuja kuitenkin täällä tallattiin...

Kiveenhakatut askelmat?

Juurakoiden jälkeen taas portaat odottavat

Perästä tulevat, Aussitytöt ja oppaamme...

Lentävä Gekko

Tuo oli mielenkiintoinen ilmestys yhdellä polunpätkällä, kun aukoi suutaan ja opas kertoi sen olevan Lentävä Gekko. Pikkuinen otus siis oli kyseessä, mutta upea kuin mikä.

Kukkaloistoa, vaikkakin muuten raasku pensas

Joku tipu, mikä lie?

Ja rapukin raahautui metsikössä

Löytyi muuten parissakin paikassa ne kuuluisat nenäapinat, mutta kunnon kuvaa ei tällainen amatööri niistä sitten saanut sitten millään. Pari otosta tässä blogissa saa nyt tiedonjanoisia lukijoita kuitenkin tyydyttää tällä kertaa...

Nenäapina kurkistaa lehtien takaa...

Kärsä näkkyy....

Paikallinen Pumba

Näitä villisikoja oli alueella paljon myös ja sen näki nurmialueiden kuopista. Kyllä ne sitten jaksaa kaivaa monttuja joka paikkaan...

Meidän vene jo odottaa paluuta

Näissä maisemissa...

Ei muuten tämä retkiopas saanut meiltä pisteitä. Ihme epäselvää sönkkäämistä oli lontoonkieli varsinkin miusta ja sitten mikä ärsytti, niin kaveri hiippaili viimeisenä pitäen yleensä reilua välimatkaa meihin muihin, ettei vaan tarvi mitään kertoa mistään. Sitten kun oli lähellä, niin kuului sen jotain ihan omia muminoita vaan, että se tais itekseen supista jotain ihan puutaheinää.

Tässä oikeastaan tämän päivän retkiannos. Huomenna taas hei me lennetään, tai itseasiassa kohta, sillä nyt kun tätä kirjuutan, niin on tiistai aamupäivä ja paikkaa lähdetään taas vaihtamaan... Mutta minne tie, tai siis Malaysia Airlines vie tällä kertaa, niin siitä sitten seuraavassa. Pysy kanavalla :)