Bakon kansallispuisto

Hi,

Maanantaina sitten suuntasimme hotellin kautta järjestettyyn Bakon kansallispuiston sademetsiin tutustumaan. Opas tuli hakemaan hotellilta ja meidän lisäksi kyytiin tuli kaksi tyttöä Melbournesta. Retki ei ihan putkeen alkanut, kun matkalla jo rysähti. Sopivasti katselin juurikin tilannetta ja näin kun edessä ajoi pikku auto hiljaa, joka yhtäkkiä sitten lähti hieman nostamaan nopeutta ja hetken päästä sitten pysäyttikin keskelle tietä. Ja tähän tietty meidän kuski ei osannut varautua, joten lukkojarrutus, hieman yritti väistää, mutta siihen se vaan osui. Opas sanoi meille, että ette saa poistua autosta, vaan meidän kuski lähti asiaa selvittämään. Meidän auton vasen etukulma oli säpäleinä ja peräänajon johdosta toki pikku-auto edessä sai ruttuun takapäänsä sekä takalasi meni pirstaleiksi. Siinä ehkä 10 minuuttia selvittelivät tilannetta ja jatkoimme matkaa. Toki meidän kuskin vika, mutta oli tuo edessäajavan äijänkin touhu just sitä mitä ei jaksa ymmärtää...

No joo, matka jatkui kohti Bakoa. Matkaa oli hotellilta sellaiset 40 minuuttia ja sitten tulimme satamaan. Satamassa check-in ja taas passinumerot ylös ja menoksi pikkuveneellä kansallispuistoon. Tuonne ei ole ilmeisesti autotietä, joten pieni merimatka edessä, joka kesti noin 15 minuuttia. Matkalla oli paljon kalastajien veneitä ja verkkotelineitä.

Verkkoja kuivumassa

Bakon rantaan kun pääsimme (oikein satama joo :)) niin vastassa oli yksi suht lahonnut laituri ja ensimmäinen luontokappale toki myös, joka oli Einen ihastuksesksi paikallinen rantakäärme. Käärmeitä täällä oli enemmänkin, joten tässä muutama otos niistä.

Vedessä, kuin rantakäärme meillä

Tämä keskellä kävelysiltaa

Puskassa piilossa

Eli tervetuloa tänne Sarawakin sademetsiä vain tutustumaan, jos käärmekammo vaivaa.... Täällä on myös käärmelaji, joka pystyy lentämään kuulemma jopa 50 metriä ja omaa samat lentokyvyt kuin meillä liito-orava siis... KÄÄK! Tässä siis muutama käärmesotos vain...

Bakon lounaspaikan terassilta näkymää

Bakoon tulimme pakoon, eikus vaan tulimme apinoita katselemaan ja tarkoitus oli nähdä niitä nenäapinoita. Niillä on kuulemma iso nenä, joten ei kun metsään... Nyt muuten hiki sitten virtasi ihan solkenaan. Sademetsen kosteusprosentti oli aivan ällistyttävä ja siihen päälle yli +30 asteen helle... Huhuuu... No sitä saa mitä tilaa....

Apina yritti piilotella meiltä

Näitä kavereita oli saarella paljon, siis apinoita ja alkuun me niitä menimme oikein etsimään, mutta lopulta ne löysi kyllä meidätkin...

7Up maistuu muuten apinallekin...

Tää oli aikas kaveri, kun tuli tuohon lounaspaikan terassin kaiteelle ja siitä tyhjälle pöydälle ensin. Siinä hetken oltuaan katseli viereisille pöydille ja näki meidän edessä olevalla pöydällä limpparitölkin ja hyppäsi tuolle pöydälle ja aussitytöt vain säpsähtivät ja samassa kaveri nappasi tölkin käteensä ja eikun juomaan....

Naamaparta vai Partanaama?

Tää kaveri kävi vähän kastautumassa yhdellä rannalla... Nautti selvästi tästä hetkestä rannalla, mutta olihan tuo rantakin ihan huikean näköinen paikka, joten kelpaa tossa apinankin ihailla maisemia...

Apinan ranta

Tukevat sillat

Ja siltaa lissee...

Matka taittui välillä siltoja pitkin ja välillä sitten ihan metsäpoluilla. Oli nousua ja laskua vuoron perään ja hiki vaan virtasi. Aivan tolkuttoman kuuma oli ja joillakin oli vielä pitkät housut kun olivat tuolla. Huhhuuu... Ehkäpä pelkäsivät iilimatoja, kun oli myös niitä joilla oli nämä iilimatosukat jaloissa.

Polut eivät olleet ihan normaalit suomen metsäpolut, mutta ei mitään vaarallista niin kuin oli esim. Etelä-Afrikan huipulle nousu... Tämmöisiä polkuja kuitenkin täällä tallattiin...

Kiveenhakatut askelmat?

Juurakoiden jälkeen taas portaat odottavat

Perästä tulevat, Aussitytöt ja oppaamme...

Lentävä Gekko

Tuo oli mielenkiintoinen ilmestys yhdellä polunpätkällä, kun aukoi suutaan ja opas kertoi sen olevan Lentävä Gekko. Pikkuinen otus siis oli kyseessä, mutta upea kuin mikä.

Kukkaloistoa, vaikkakin muuten raasku pensas

Joku tipu, mikä lie?

Ja rapukin raahautui metsikössä

Löytyi muuten parissakin paikassa ne kuuluisat nenäapinat, mutta kunnon kuvaa ei tällainen amatööri niistä sitten saanut sitten millään. Pari otosta tässä blogissa saa nyt tiedonjanoisia lukijoita kuitenkin tyydyttää tällä kertaa...

Nenäapina kurkistaa lehtien takaa...

Kärsä näkkyy....

Paikallinen Pumba

Näitä villisikoja oli alueella paljon myös ja sen näki nurmialueiden kuopista. Kyllä ne sitten jaksaa kaivaa monttuja joka paikkaan...

Meidän vene jo odottaa paluuta

Näissä maisemissa...

Ei muuten tämä retkiopas saanut meiltä pisteitä. Ihme epäselvää sönkkäämistä oli lontoonkieli varsinkin miusta ja sitten mikä ärsytti, niin kaveri hiippaili viimeisenä pitäen yleensä reilua välimatkaa meihin muihin, ettei vaan tarvi mitään kertoa mistään. Sitten kun oli lähellä, niin kuului sen jotain ihan omia muminoita vaan, että se tais itekseen supista jotain ihan puutaheinää.

Tässä oikeastaan tämän päivän retkiannos. Huomenna taas hei me lennetään, tai itseasiassa kohta, sillä nyt kun tätä kirjuutan, niin on tiistai aamupäivä ja paikkaa lähdetään taas vaihtamaan... Mutta minne tie, tai siis Malaysia Airlines vie tällä kertaa, niin siitä sitten seuraavassa. Pysy kanavalla :)