Back to Home - melkein

Hi,

Viimeiset päivät Hanoissa meni kierrellen matkalaukkua täyttämällä jos jonkinmoisilla ostoksilla. Pitäähän se saada niin täyteen, että ratkeaa liitoksistaan vetoketjut paukkuen.

Viimeisenä iltana Hanoissa käytiin pitkän kaavan mukaan toki ottamassa illallista ja oli muuten sairaan hyvää.

Hotspotilla mentiin

Löytyhän se miun oma mestakin

Tässähän se sitten olikin reissu paketissa. Vika päivä ja illalla 22.12.2016 kotimaata kohti lentäen.
Lennot 33 ja 34 menivät Turkin koneilla Hanoista Istanbulin kautta Helsinki-Vantaalle.

Kohta kotimaan kamara kolahtaa....

Seuraa sitten joulun vietto ja se menee nyt Hyvinkäällä, jossa oli jo joulutunnelma odottamassa menuineen päivineen...

Majestetic Hyvinkään menu

Nyt tässä Majestetic Hyvinkäällä naputtelen Huikee2016 blogin viimeistä päivitystä joulupäivän ratoksi. Uudet tuulet jatkossa puhaltavat sitten toisilla foorumeilla - ehkäpä. Vuosi on ollut mieletön ja siihen on kuulunut seitsemän kuukautta matkustusta ulkomailla ja kesä kotimaassa, lähinnä mökillä ollen. Suosittelen vuorotteluvapaata jokaiselle, jos vaan rahkeet antaa periksi ja sehän on vain ja ainoastaan järjestelykysymys, joka oli meidänkin tehtävä, jotta tämä onnistuisi. Kerranhan täällä vain eletään, joten Pellen sanoin, "elä kun olet nuori vielä".

Iso kiitos tästä mahdollisuudesta kuuluu erityisesti työnantajallemme, joka soi meille tämän sapattivapaa mahdollisuuden vuodeksi, Kiitos Merja ja Kaitsu.

Lisäksi suuri kiitos matkamme monenkin haasteen organisoinnista Kilroy Turun väelle, etunenässä Timo (The Tiger) sekä komppaajat toimistolla (Johan, Pia-Noora ja Marika & co). Ilman Teitä olisi moni suorakin ollut kiero kuin savolaisen korkkiruuvi.

Viimeisenä vetona kun Huikee2016 on ohi, ei tule oikein muuta mieleen kuin tämä....

End of the show, you know!

Kiitos!

Mr Hangover (Herra47) and Miss Allways Hangover (Almost)
Samppa & Eine

Halongin lahti - Halong Bay

Hi,

Yhtenä Huikee2016 vol2 kohteena oli tarkoitus nähdä livenä myös Halong Bay, jossa myös Aku kävi 7ihmettä ohjelmasarjassaan. Akun innoittamana lähdimme matkaan tiistaina aamutuimaan hotellilta ja paluu oli illalla myöhään, joten koko päivän retkestä oli kyse. Oppaamme oli käynyt lontoonkielen oppimäärää enemmänkin ja puhui erittäin selvästi, jopa ymmärrettävää kieltä. Historiaa ja historiaa sekä talousasiat tulivat selväksi matkan aikana. Eläminen ja asuminen on halpaa ja verot ovat niissä pieniä meidän mittapuulla, mutta esim. tuontiautot ovat todella kalliita. Niissä varsinkin paremmissa malleissa veron osuus on jopa huimat 300%.

Paikallinen pitkäsilta

Matka kilometreissä ei ole pitkä, mutta liikenne matelee huonojen teiden sekä mielipuolisten ajotapojen vuoksi. Noin neljän tunnin matkaamisen jälkeen pikkubussimme saapui vihdoin Halonginlahden alueelle.

Halong Bay - tulli

Tietullin jälkeen päästiin sitten alueelle ja siitä menimme suoraan satamaan. Satamassa oppaamme kertoi lippujenjaon yhteydessä kummalliselta tuntuvalta systeemiltä, sillä liput hän kerää käytön jälkeen aina meiltä takaisin. Ilmeisesti hän saa pomolta rahat takaisin käytettyjä lippuja vastaan. Noh, tähän oli meidän tyytyminen. Laivaan lastautumisen jälkeen oli tarjolla lounas, joka oli todella runsas ja maittava. Ei paskempi aloitus risteilylle siis. Lounaan jälkeen saavuimmekin jo merestä nousevien vuorien maailmaan. Näitä vuoria oli lukemattomia määriä tällä meidänkin lyhyen risteilyn aikana nähtävissä. Oppaamme näytti missä oli esimerkiksi koiran ja kissan muotoisia kiviä. Huikeita näkymiä oli siis tarjolla.

Saavutaan näkymille

Täällä sitten menimme satamaan, jossa pääsimme lähtemään halutessamme melomaan kajakeilla alueella ja mehän toki menimme. Aikansa nähneet rikkinäiset pelastusliivit päälle, joista tositilanteessa ei olisi ollut muuta kuin haittaa oli laitettava päälle. Kajakit olivat kummastakin päästä rikkinäiset ja muutenkaan ei pisteitä tästä osiosta tullut järjestäjille, vaikkakin muuten retki oli todella onnistunut.

Härkä kalliossa ja leijona melanvarressa

Luolasta luolaan

Valoa kohti

Näitä luolia oli monia täällä joista pääsi aina seuraavaan ja seuraavaan. Luolan jälkeen tuli oma "lampi" jota ympäröi korkeat kalliot. Huikeet oli paikat täytyy myöntää. Tuon jälkeen sitten siirryimme laivalla seuraavaan satamaan, jossa pääsimme tutustumaan erittäin upeaan ja isoon tippukiviluolaan. Luolan suuaukko oli muutaman sadan askeleen verran merenpinnan yläpuolella, johon johti erittäin hyvät kiviportaat. Itse luolan kulkuväylät oli todella hyvin tehty kivestä ja laatoista sekä valaistusta oli kohdennettu moniin kohteisiin näyttävästi. Oppaamme näytti laserosoittimella aina tiettyjä kohteita esim. mistä löytyi aina joulupukista krokotiiliin hahmoja. Näitä löytyi sieltä kymmenittäin.

Luolasta näkymää

Tämä kohde ei vaan tällaiselle tumpelokuvaajalle pelkällä pokkarilla ole ihan niitä helpoimpia kohteita saada mitään järkevää otosta aikaiseksi, joten luonnossa paikka on jokaisen itse nähtävä. Luola itsessään on todella iso, joten mistään kyyryssä kävelystä ei täällä tarvitse pelätä, kuten jossain muissa vastaavissa kohteissa on ollut.

Luolakäynnin jälkeen kävimme sitten laivalla katsastamassa "ne" kivet, jotka ovat Halong Bayn tunnuksena. No, näitä kiviä tuntui olevan koko alue täynnä, joten ei nämä sen kummemmat olleet, mutta tunnus on tunnus ja sekin on nyt myös nähty.

Halong Bay

Ja lisää kallioita

Tämän jälkeen olikin seuraava suunta kohti lähtösatamaa ja kuljetus takaisin Hanoin keskustaan. Päivä täysi ja puolen yhdeksän pintaa pääsimme takaisin keskustan hälinään. Siitä illalliselle ja parille janojuomalle. Vielä muutama päivä Hanoissa ja sitten paluu kotisuomeen kolahtaa todelliseksi. Alkaa siis olla Huikee2016 kohta paketissa ja todeta, että se on siinä.

Hanoi City

Hi,

Huikee2016 vuosi alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään ja viimeisenä kohteena oli tällä kertaa Hanoi, Vietnam. Bangkokin ja Thaimaan vilinän jälkeen olikin taas skoottereiden sekamelska taas aivan järkyttävä. Kiva kun on olemassa liikennesäännöt - eli aja mistä vaan ja miten vaan, mutta älä kolaroi ja aja kenenkään päälle on se sääntö. Ihme kyllä kolareita ja kolhittuja autoja ei vaan ole vastaan tullut, vaikka toisin luulisi.

Hanoi Citadel

Iltavalaistuksessa

Hanoin liikenne oli kyllä jollain tavalla hiljaisempaa kuin Saigonissa. Ja jopa teiden ylittäminen tuntui helpommalta. Toki voihan se olla, että tuli jo koettua ja opittua tätä Saigonissa, niin enää ei tullut yllätyksenä. Paikalliset muuten saattoivat kävellä keskellä tietäkin ja skootterit ja autot vain tööttäilivät takana, mutta mikäs siinä näillä mennään.

Katu- ja markkinamyyjät painoivat duunia aamusta iltamyöhään. Hauskaa oli katsoa kun myyjät tuntuivat asuvan kaupoissaan ja kojuissaan syöden pikkuisilla muovituoleilla ja nukkuen vaatekasojen päällä.

Joulukadulla

Tonttu etsii lakkiaan...

Täällä oli mielettömästi tarjolla jouluihmiselle koristeita monellakin kadulla. Onneksi meille ei tarvinnut mitään joulukrääsää lähteä ostamaan, joten pelkällä ihmettelyllä selvisi näistä kauppiaista ohitse. Vietnamissa oli muuten erittäin kiva kävellä ja katsella katukauppiaiden touhua ja myyntitiskejä. Täällä ei todellakaan tuputeta väkisin mitään ja pakoteta ostamaan vaikka tutkit tavaraa ja aloitat tinkimisen. Tinkiä saa ja pitää ja sehän me osattiin. Jossei hinnat kohdanneet ei kukaan tullut vihan riivaamana perään juoksemaan.

Viinitkin löytyy katukaupasta hyllytavarana

Tavara kulkee

Kähertäjä työssään

Nämä paikalliset parturit olivat myös oma näkynsä kadulla. Heidän "liiketilansa" oli vain tuoli ja peili talon seinässä. Tiski käännetään peilin eteen yöksi pystyyn ja pulju on kiinni. Illaksi samaan kohtaan saattaa ravintola taas kattaa pöydän, joten tila on tehokäytössä.

Maanataina kävimme katsomassa myös Ho Chi Minhin mausoleumin, johon hänen ruumis on palsamoituna. Paikka oli valtava sitä ympäröi valtavat nurmi ja puistoalueet.

Sotilaat kierroksella

Samana päivänä kävimme myös sotahistoriaa katsomassa ja myös Leninin patsas tuli nähtyä. Kommunismihän se täällä jyllää, joten punaiset liput liehuivat saloissa pitkin katujen varsia. Sota ja sen historia oli nähtävillä katukuvassa joka puolella ja sotilaat aseineen vartioivat eri rakennuksia. Kuvata ei saanut vartioivia sotilaita ja kerran kun yritin kauempaa ryhtyä kuvaamaan niin tuomaripilli rupesi soimaan ja kaveri viittoili, että eipäs kuvata.

Lipputorni

Ranskalaiseten hävittäjän loppusijoitus

Katukuvassa näkyi mitä ihmeellisimpiä kuljetuksia, joista tämä sikakuljetus oli yksi monista. Teurastetut ruhot oli mopon tarkakalla menossa jatkojalostukseen. Ei tässä mitään kylmäkuljetusta tarvita ja liha riippuu matkalla sopivasti. 

Siat liikkeellä

Yhtenä Vietnamin reissumme kohteena oli mennä katsomaan paikallisten esittämää nukketeatteria ja täältä se sitten löytyi. Nukketeatterin lippumyyjä oli kyllä niin elämään väsynnyt mummo, jonka tyyli ja tapa myydä lippuja oli kaikkea muuta kuin toivottu. Kysyttiin kahta lippua ja laittoi liput tiskiin ja se oli siinä rahat pois ja ei mitään saanut valita ja toivoa. No, sehän oli pääasia että näkemään päästään. 

WaterPuppet

Itse esitys oli kyllä hieno, vaikkakin ihan vikalta penkkiriviltä jouduimme sitä tiirailemaan. Vasemmalla oli muusikot, laulajat sekä esityksen ääninäyttelijät. Itse nukkehahmot olivat vedessä ja niitä liikuteltiin keppien avulla pressujen takaa. Hieno kokemus, joka kannattaa kyllä käydä kokemassa kun Vietnamiin menee.

Hanoin järvimaisemaa

Thaimaan lämmöstä

Hello,

Thaikkuihin ei ollut ajatusta tulla, mutta näin se vaan nyt meni, että toista viikkoa tuli oltua Hua Hinissä ja siihen päälle pari yötä vielä Bangkokissa. Lämpöähän sitä tänne tultiin hakemaan ja sateetonta säätä ja sitä saimme. Päivät Hua Hinissä meni oikeastaan altaalla, rannalla ja kaupungilla tallatessa ruokapaikkaa hakien. Hierojalla tuli käytyä parin päivän välein ja se vaan toimii täällä paremmin kuin hyvin. Tunnin Thai hieronta maksaa 169-400 bhat, joten ei siinä köyhtymään pääse. Ja kyllä nämä mimmit tämän homman todellakin osaa niin, että välillä ihan meinaa itkettää... Löytyi myös kadulta jaloille hierontaa kalojen voimasta. Tähän kutitukseen ei meikäläinen kyllä mennyt...

Fish spa

Hotellilla oli kaksi allasta, joista toinen oli merenrannalla ja oli merivedellä täytetty. Altaan yhteydessä oli baari ja ravintola myös, jotka puuttuivat taas "sisämaan" altaalta. Toki omat eväät korjasivat tuon tappion.

Lotta ja Niko

Niko treenaa

Hua Hinin iltamarkkinoilla oli myös tarjolla jos jonkinmoista syötävää - tai jonkun mielestä ei edes maistettavaa, mutta minä ja Nipa hulluina maistelimme yhtenä iltana itikoiden seurassa toukkia sekä sirkkoja, jotka oli friteerattu. Täytyy sanoa, että ei näihin himo jäänyt tälläkään kertaa.

Ötökkätiskiä

Nipalla herkkua suu täydeltä

Nipa oli sitkeä sissi ja maistoi hullun perässä kaikkea, eikä siis jäänyt toiseksi. Kumpikaan ei laattaa käynnyt heittää, mutta ei tuo nautinto kuitenkaan ollut. Mikä lie tässä noita paikallisia oikein viehättää?

Hua Hinin valkohiekat tuli sitten jätettyä taakse Ymmin juhlapäivänä ja siirryimme Bangkokin humuun. Kaupungin vilskettä taas kerran oli maistettava ja pari yötä oli tarkoitus täällä viettää. Hotellimme oli MBK ostarin ja Siam Centerin vieressä, joten näissähän päivät oikeastaan menivätkin.

MBK:n edustalla

Virallinen juhlakuva?

Metrorataa katujen yllä

Yksi nähtävyys mikä oikeastaan vain kävimme pikaisella visiitillämme täällä katsomassa oli Siam Centerissä sijaitseva Madame Tussaudsin vahakabinetti, jossa oli monia tuttuja sekä tuntemattomia hahmoja nähtävissä.

Prinsessat lavalla

Lisäksi lipulla pääsi näkemään pienen pätkän IceAce elokuvaa 4D-muodossa, jokaoli ihan jännä kokemus myös.

Näillä eväillä jaksaa taas lähteä kohti uusia ulottuvuuksia - tai ainakin vaihtaa taas maisemaa.

Thaimaan lämmössä - Hua Hin

Hi,

Näin se sitten meni, että oli vaihdettava maata ja valuuttaa, vaikkakin alkuperäinen suunnitelma oli olla kuukausi putkeen Vietnamissa. Mutta eihän se Vietnamin sodan keli kelvannut meille, jos siis vettä sataa kaiken aikaa. Ja välillä sitä vettä tuli kuin saavista kaatamalla. No näin se vaan kävi, että lento Saigonin sateesta Bangkokin auringon alle auttoi asiaan. Siitä sitten minibussilla sovitusti Hua Hinin hotellille. Loistava palvelu oli vielä tässä kohtaa se, että oli alunperin sovittu matka neljälle aikuiselle ja yhdelle ipanalle, mutta sateen vuoksi me ei mentykään samalla kyydillä Bangkokista. Minibussissa oli lastenistuimesta lähtien kaikki sovitusti, mutta me ei niistä tarvittu maksaa.

Hua Hiniin saavuimme vasta kymmenen jälkeen illalla, joten päivän riennot oli jo käsitelty kun pääsimme majoittumaan. Seuraavana päivänä sitten alkaakin toinen ääni kellossa soimaan, kun aamupalan jälkeen alkaa Jacuzzi terassilla laulamaan ja uimapuuhat. Siinä sitä on meille uutta ohjelmaa tähän seesteiseksi muuttuneeseen lomaan... Tästä kaikesta pitää huolen Niko.

Niko ja vaahtokylpy

Meillä Ayrest hotellissa oli suora yhteys uima-altaalle ja terassilla poreamme, joka oli monta kertaa päivässä käytössä. Kun uima-altaan vesi oli vilpoista, niin oli käytävä lämmittelemässä poreissa välillä. Ilmahan täällä oli niin kylmä, että ei muuten tarkene (n. +30-33).

Joko mennään?

Hotellilta meni tunnin välein oma tuktuk kuljetus kaupungille, joten noin viiden kilometrin matka taittui sillä kivuttomasti, mutta paluukyyti ei onnistunut meiltä koskaan kohdilleen. Kerran jopa odottelimme, että jospa kuljetus tulisi, mutta turhaan...

Jokos mennään?

Ekana päivänä oli tietenkin päästä katsastamaan Hua Hinin ranta. Olihan tämä kansoitettu ja myös hevoskyydillä siellä eteenpäin pääsisi menemään. Liitovarjoja sekä lautailoijoita näkyi rannalla myös. Ei ehkä hassumpi harrastus, tuumasi Nipakin tuohon...

Nyt tekemään hiekkahommia..

Päivät meni kyllä pääsääntöisesti hotellin altaalla jatkossa, kun rannalle oli "liikaa" matkaa. Tämähän korjaantuisi, kun valitsee seuraavan majoituksen paremmin... Iltamarkkinatkin ovat kaukana, mutta niissä tuli käytyä tuktukin voimalla joka ilta. Ja jossei tuktuk tullut, niin liftaamalla yleisiin kuljetuksiin, niin pääsee niilläkin.

Nipa tuktukissa

Käytiin Nipan kanssa myös hierojalla ja täytyy myöntää, että kunnon thai-hieronta on parasta mitä on tarjolla. Tän vuoden aikana on tullut muutama maa ja sen hierontapalvelut samalla testattua, niin ei oo näiden voittajaa vielä ollut. Tekniikka on se mikä jyllää tässäkin lajissa ja turha on mihinkään siveltämiseen mennä. Oikeastaan siinä vaiheessa kun itku meinaa irrota, niin alkaa olla tehoa.

Kalastusreissu kiinnostaa ja yksi matkanjärjestäjä lupasi laitella sähköpostia, kun saa selville onnistuuko sellainen ja mihin hintaa. Tarjosivat kyllä sellaista täyden palvelun kalareissua, mutta ei meitä oikein kiinnosta tollanen lounasreissu, vaan kunnon vetouistelu. Satamassa käytiin, mutta ei sieltä löytynyt mitään...

Sataman laituri

Johan tämä alkupätkä alkaa ollakin tässä, joten vaihdettiin maisemaa sitten cityyn. Nyt ei tarvitse jatkossa enää tuktukin kyytejä ja rantakin löytyy. Tosin menetimme oman porealtaan, mutta eiköhän tämä tässä. Nikohan viihtyy, kun allas löytyy...

Niko - Jump!

Tästä se lähtee - seuraavat päivät Laksasubha Hotellissa...

Nha Trang

Hi,

Nha Trang - Tämä vaikuttaa kivalta paikalta. Taso nousi jollain tavalla tuosta paratiisisaaresta verrattuna, joten täällähän voisi viihtyä. Illan kähmyssä olimme hotellilla ja siinä päästiin pyykkaamaan vaatteita, joita on vain se toinen meistä nyrkkipyykillä pyöritellyt altaassa aiemmin. Nyt siis LG:n konevoimalla saatiin suht puhdasta ja kuivaakin.

Illan kähmystä kuvaa

Tästä sitten oli tarkoitus jatkaa ja lähteä tutustumaan kaupungin vilskeeseen. Hotellin lähellä oli ruokapaikkoja ja tietysti NightMarket alue. Täällä käytiin myös pyörähtää...

Markettia marketin perään

Tämä alue oli jo aikas pahanenteinen. Paikallisten lisäksi täällä oli vain ja ainostaan kuultavissa ryssänmolotusta, joten jopa meille alkoi paikalliset kauppiaat puhumaan "pasiipaa", huoh. Pikkasen tökkii, eikä millään pahalla... Muttei ihan hyvälläkään... sorry nyt vaan. Täällä ei siis viihdytty sen pidempään, vaan suuntasimme ruokaa etsimään...

Käviskös grillattu Krokotiili?

Oli muuten täällä nähtävissä ihan eksoottisia ruokiakin, eli grillattua Krokotiilia ja käärmeitäkin. Eine sano heti, että tähän ei jäädä edes syömään mitään muuta, joten paikka vaihtui heti.

Apua taivaalta - Osta Osta!

Oli hummereita tarjolla ihan kadulla suoraan... Eikä kelpaa... No sitten vaan seuraavaan paikkaa....

Onx tää Golf-auto vai mikä?

Onneksi ei ole tähän lajii hurahtanut, joten tällä kaaralla ois varmaan joutunut lähtee puttaamaan...

Riksalla?

Kaverilla oli tolpalla sauhuttelutauko meneillään, joten eihän sitä voinut mennä häiritsemään... No kyllä me murkinaa löysimme, joten ei hätää eikä mitään. Kämpille koisimaan, jotta aamulla olisi hyvä mieli lähteä tutustumaan lisää tähän kaupunkiin...

Aamupalalla sitten katselimme tilannetta ja sää ei ainakaan silloin näyttänyt parempia puoliaan - ei edes vähääkään...

Aamun keli rannalle

Tätä siinä sitten ihmettelimme, että mitäs tehdään. Päätimme, että katsotaan hieman ja laitetaan LG taas laulamaan sillä aikaa. Muutama tunti siinä sitten vierähti ja kas kummaa - säässähän tuli muutos...

Päivänpaiste?

Enää ei meinannut edes ikkunasta ulos nähdä. Ei hyvää päivää ja yötä sentään. Tässä vaiheessa läppärille tuli muutakin käyttöä ku luurailla niillä piiip...piip... sivuilla ja päivitellä näitä blogin jorinoita. Aloitetaanpas tsekkaamaan Accuweatherin sivuilta miten tämä Vietnamin säätyyppi tulee olemaan tässä joulukuussa... Ei muuten hyvälle näyttänyt... Eikä näytä oikein missään täällä aasian kolkassa, mutta jostain se on aurinko löydettävä - ja lämpöä, jotta jaksaa taas...

Siinä se taas aika vierähti - koneella koko sateisen päivän, mutta eiköhän se kohta taas ala paistamaan... Yön yli kun nukutaan, niin aamusta viideltä ylös ja uusia tuulia kohti. On se vaan helppoa kuin heinänteko tää matkustaminen...

Aamusta sitten kamat kasaan ja menoksi. Kyyti oli odottamassa ja respan tyttönen meitä ohjaamassa, että kaikki meni niin kuin pitikin. Siinä sitten kyydissä Eine alkoi ihmettelemään, kun Nokian kännykkä näytti että suuntaamme pohjoiseen, eli juuri päinvastaiseen suuntaan kuin missä on lentokenttä. Kuskilta sitä kyselimme ja hän ei vaan taas osannut sanoa mitään. Me olimme etukäteen maksaneet kyydin lentokentälle ja kuitin annoin hänelle ja asia piti olla kunnossa. Jotenkin kuski sitten selvitti ja näytti meille, että "raining raining" ja "water". Noh, me jotenkin kuvittelimme, että kaipa siellä on sateiden myötä tuo suora tie sitten kentälle poikki. Kello tikitti kuin ydinpommi konsanaan ja meidän lento piti lähtevän 7:20... Kello oli 6:45, kun pääsimme taksista ulos kentällä. Siinä sitten kuski alkoi selittämään vielä, että maksakaa kyyti... Ei hyvää päivää sentään. Kauhea vääntö oli, että maksettu on jo etukäteen ja lopulta vaan sitten sanoimme, että kato se kuitti ja bye-bye. Ei se jannu peräänkään tullut...

No sitten kiireesti lähtöselvitystiskille ja siinä sitten selvittelimme, että meillä on vielä jatkolentokin Saigonista eteenpäin, että meneekös laukut perille suoraan, mutta ei. Ei taaskaan. Kumma juttu vaikka saman yhtiön koneella jatkolento ja vielä lippukin ostettu köntässä. No ei tuosta ihmeempiä. Eikus koneelle vaan kiireesti, jotta päästään pois sateesta... Siinä sitten lähtöportilla ihmettelimme, että mikäs on, kun ei mitään tapahdu. Lopulta selvisi odottelujen jälkeen, että koneen lähtöaikaa oli jostain syystä muutettu (selittivät huonoa keliä) neljällä tunnilla eteenpäin, joten meidän jatkolento menee persiilleen. Virkailijat ohjasivat meidät takaisin yhtiön myyntitiskille, jossa sitten saatiin uusi aika jatkolennolle. Helpotusta sekin...

Tässä vaan kun aikataulu repeää alkupäästä, niin loppupääki kärsii... Meillä oli jo sovittuna kuljetus määränpäässä hotellille kentältä, joten sekin meni uusiksi. Toki näppärästihän mä lontoolla siitä selvisin, vaikken mitään ymmärrä. Laittelin sähköpostilla sanoja sanojen perään ja asia kunnossa. Kuittaus tuli, että ei mitään hätää, että kyllä kuski jaksaa teitä odottaa kentällä...

Noh, tässä sitä Saigonin kaatosateisella lentokentällä Loungessa päivitellään vaan blogia. Meneehän se päivä näinkin. On punkkua lasissa ja eväät nautittuna. Tais meikäläinen päiväkännit ottaa sitten pitkästä aikaa punkun voimalla... Ymmille tuntuu valkkari myös kihahtavan kohta flunssaiseen nuppiin... Kohta siis odottaa meitä lento numero 31/2016. Jossei mitään ihmeitä tule vastaan :)