Matka Townsvilleen

Heip,

Seuraavaksi majapaikaksi valitsimme lähemmäksi Airlie Beachia olevan kohteen, jossa on varattuna meille kahden yön paketti Catamaranilla. Katsoimme kartasta, että se voisi olla Townsville. Eikun auton nokka kohti tätä paikkaa. Matkalla kävimme myös kohteissa Mission Beach, jonka ranta toki näytti hyvälle, mutta oli autio muutamaa muuta tyyppiä lukuunottamatta. Rannalla ei ollut mitään merkkejä siitä, että sitä olisi oikein koskaan käytetty mihinkään... Oliko tässä nyt jokin juttu, että kesä on ohi ja paikat on vaan kiinni täällä?

Mission Beach, vai?

Tämän kolkan nähtyämme suuntasimme Camryn nokan kohti Tullya. Tully oli Mr Timo The Tigerin banaanivuosien majapaikkana, joten pitihän se käydä katsomassa. Täytyy sanoa, että ennakkotieto oli erehtymätön, paikka on tylsä. Eipä edes autosta noustu, kun kruisailimme kylän pääkadun läpi ja totesimme, että ei sopivan oloista ruokapaikkaa täältä löytynyt. Matkalla oli toki erittäin paljon näitä banaaniviljelmiä. Mielenkiintoinen seikka oli se, että puissa oli valmiina pussit, joiden sisällä banaanit olivat. Ilmeisesti pussi estää tuhoja eläimiltä ja ovathan suoraan sitten pussitettuja. Joku korjannee, jos meni tämä villi veikkaus vikaan... :)

Banaanit pusseissako, vai ei?

 Eikun seuraavaa paikkaa kohden... Matkalla näkyi myös outoa? metsää, aivan kuin puut olisivat joskus palaneet, mutta kuitenkin olisivat nyt jo taas voimissaan, vai mistä lie johtuu puiden rungon väri?

Tässä ei ihan tuota mustaa puuta satu vaan nyt näkyy... sorry

Lopulta taas pitkän ajomatkan jälkeen pääsimme perille Townsvilleen ja sama rumba jatkui, eli mihin majoitumme? Jäädäänkö tänne vai ajetaanko vielä eteenpäin? Lopulta päätimme käydä kattoo paria majapaikkaa rantakadulta ja toiseen sitten jäimme eli Water Edge Resortiin, jossa yön hinta oli 95dollaria. Tässä oli yksi uima-allas sekä iso poreamme, jota toki tuli sitten käytettyä. Huoneistot olivat näitä apartomentos mallisia, eli oli myös keittiö, joten eikun kokkaamaan päästäisen sapuskat ihan itse. Ekana iltana tosin ei tarvinut kuin höyrystää parsaa ja papuja, sillä pääruokana oli valmiiksi keitettyjä rapuja iso säkillinen, joka pisti tiskillä silmään. Eikun valkkari hyllystä kyytipojaksi sille, 6,5dollaria. Kyllä kelpaa...

Eikus syömään...

Ensimmäisenä päivänä sitten aamupalan jälkeen marssimme satamaan ja siitä sitten pikku catamaranilla (Sealink) kohti Magnetic Islandia. Täällä piti löytymän luonnossa Koalata, mutta vesiperä meidän aikataululla tuli tässä kohtaa. Ei oikein oltu valmistauduttu että minne täällä mennä, joten läksimme yhtä merkittyä kävelypolkua pitkin tallaamaan rantasandaaleilla ja takasinhan se oli sieltä sitten palattava, kun polku olikin tarkoitettu kunnon vaeltajille. Missään ei näkynyt ristinsielua, joten ehkä oli viisainta sademetsästä palata ehin nahoin...

Helpommasta päästä kuva

Kivat "juuret" puulla täällä

Eipä sitä siitä enää sitten jaksanut lähtee selvittää mistään mitään, joten satamaan takas ja seuraavalle paatille kaljalle... tai sitten ei. Olikin pyhäpäivä, eli pitkä perjantai ja laivalla ei ollut lupaa juoda, ei edes omia. Johan tökkäs... Onneksi matka ei ollut kuin 20min, joten kestihän tuon aina kotisatamaan asti ja sitten hörps.

Edellenkin ihmetytti miten kaikki on täällä niin siistiä. Oiskohan täällä tuo sakotusmenetelmä hiukka toista kuin meillä ja täällä oikeasti joutuu kärsimään, eikä vaan hyssytellä, että kun sulla nyt on niin vaikeaa, niin saathan sä nyt anteeksi, että raiskaat jne. Täällä esim. koiranulkoiluttaminen irrallaan on selvästikin rikos ja siitä tulee kiva lasku. Mistä rikoksesta saat suomessa 1000€ sakon? Täällä siis 1500dollaria tulee siitä sakkoa, jos on koira irrallaan. Ja huom. Ei myöskään ole koiranjätöksiä pitkin poikin, sillä tässäkin oli teline, jossa oli jätepusseja rulla, joten jätökset vaan keräämään.

Täällä on myös hienoa huomata kuinka on ihmiset perheineen viettämässä aikaa puistoissa, mutta onhan täällä myös viihtyvyyteen panostettu, kun on näitä julkisia grillauspaikkoja sekä vesipuistoja - siis nekin ilmaisia.

Tässä paikan vesipuisto ja sen vetonaula

Toisen päivän kohde ei ollut enää saari, vaan Castle Hill, johon oli noin kolmen kilsan matka, joten päätimme sen tässä helteessä kestää ja kävellä. Korkein kohta oli tuolla 286metirä, joten ihan oli kapuamista. Autotie toki olisi ollut perille asti, mutta kävellään nyt sitten, perkl... Hiki kyllä virtasi ja vesi maistui. Polku oli ylös todella hyvin tehty, kivistä ja askelkorkeus välillä varmaankin 50cm, joten sai kyllä paikat kyytiä.

Matkalla oli puisto, jossa oli sademetsä osuus ja siellä oli esim. tällainen kiva pikkuinen hämppis...

Pikku nyppylähän tuo vaan on, sinne siis...

Panoraamaa ylhäältä... Huikea on näkymä

Alas oli pirullista tulla noita kiviportaita, kun ne olisi kait pitänyt juoksien loikkia. Mutta ei, kävellen mentiin... Kaupan kautta "kottii" ja siitä sitten taas polskimaan, vain altaalle, sillä sama punainen vaara oli myös täällä rannalla, eli ei asiaa sinne Meduusa vaaran vuoksi. Tylsää sinäänsä, mutta eipä kait niiden kanssa ole syytä leikkiä...  Täältä ois sitten huomenna sitten taas jatkettava matkaa etelään päin aina tuonne Airlie Beachille asti, jossa on nyt yhdeksi yöksi meillä majoitus varattuna.

Sitten onkin jo 28-30.3 meillä vuorossa tuo Whitsunday risteily, jossa pitäisi olla kaikkea kivaa tarjolla meille aina valmiiksi katetuista pöydistä alkaen...

Cairns - Palm Cove

Hi,

Täällä sitä sitten ollaan, aikas lailla Aussien itärannikon pohjoisosassa. Pohjoisimpaan kärkeen toki on tästä vielä matkaa, mutta aika ei vaan riitä lähteä sinne asti, joten on tyytyminen tänne. Lentokoneesta kun pääsimme ulos, niin johan tuntui nahoissa taas ilmastonmuutos totaalisesti. Melbournessa oli sellainen suomalaisen luihin ja ytimiin sopiva kesäinen keli, mutta täällä kuuma ja kostea Thaimaan lämpötila, eli siis hiki virtaa, vaikka vain istuu... Kentällä Hertzin pisteeseen, jossa tuli pikkuinen ylläri vastaan, eli meille ns. varattu Toyota ei ollut vielä saapunut kentän vuokrauspisteeseen, niin "jouduimme" tyytymään pikkuiseen päivitykseen, eli vaihtamaan menopelin 17tkm ajettuun Toyota Camryn, jossa vakkarista aina bluetoothiin lähtien oli kaikki mausteet kohdillaan. Kyllä taas kelpaa kruisailla...

Lentokentältä lähtiessämme ei meillä ollut mitään suunnitelmaa minne mennä - ei edes sitä ajatusta ilmansuunnasta, joten meni ihan arpoessa koko touhu. Ajoimme Cairnsin rantaa katsomaan ja sieltä ei sattunut vastaan yhtään vapaata autopaikkaa edes, joten invapaikalla katselimme karttaa ja vähän toisiamme, että mitäs nyt. Sitten Eine näki kartan reunassa mainoksen Koala puistosta, joka oli suht lähellä, hiukan Cairnsin pohjoispuolella, joten ajetaan sinne kattoo näitä elukoita, eli Camryn nokka sinne siis. Puiston parkkiin kun pääsimme ja autosta ulos, niin teki mieli mennä samantien autoon takas, sillä tuo ihanan viileä auto oli jokseenkin mukava vaihtoehto hiukan yli +30 asteeseen kosteaan ilmaan verrattuna. Mutta olihan se nyt tänne jäätävä ja mentävä katsomaan noita Koalia.

Puistoon siis sisään ja ensimmäisten pitkäkaulaisten lintujen kohdalla tökkäsi ilmasto efekti vastaan, sillä kameran linssit olivat ihan huurteessa. Eipä siis vähään aikaan kuvatakaan mitään... Lopulta kamerakin tokeni ilmastonmuutoksesta ja päästiin sitten kuvailemaan otuksia, joita puistossa oli ihan kivasti.

Kenguruemo ja pussissa näkkyy jalat...

Puistossa oli myös Kenguruita, joiden aitaukseen pääsi niitä ihan vierestä kuvaamaan ja jopa syöttämäänkin.

Kumpikohan tykkäs enemmän?

Lisäksi puistossa oli muitakin eläimiä esim. Krotiilejä, Alligaattoreita, Emuja, Papukaijoja, Wompatteja, Käärmeitä, Liskoja yms...

Wompati vetelee päikkäreitä

Niin toki täällä oli myös Koala jengiä joka puolella tarhaa. Tosin kaikki tais olla hiukka jossain tokkurassa, kun ei oikein aktiivista kaveria näkynyt missään. Yksi Koala oli oppaan sylissä kyllä.

Mee pois, mä nukun nyt...

Krokotiileillä oli ruokailuhetki, jota pääsimme myös seuraamaan... Oli isoja ja oli pieniä. Tässä yhden loksunokan tuima ilme odottamassa sapuskaa....

Vähän viel, ni mä nappaan...

Oli täällä paljon muutakin, mutta ei kaikkea nyt tännekään sentään....

Parkin kahviossa sitten pähkäilimme, että mitäs nyt? Mihin mennään? Pohjoseen vai etelään? Rannikolla olisi ajatus pysytellä kyllä.... Ja taas eikus kännykät esiin ja näpyttelee mistä löytyisi majapaikka ja jos löytyis vaikkapa tästä läheltä, niin ihan jees... Aikamme siinä katselimme nettisivuja ja löytyi vierestä paikka Palm Cove, oikeastaan parin kilometrin päästä ja sielläkin olisi ihan loistavia majapaikkoja tarjolla. Ensin olimme jo varaamassa kännykällä, mutta sitten päätimme mennä tiskille suoraan ja kattoo mitä on tarjolla. Mango Lagoon Resort vaikutti mukavalta ainakin netin kuvien ja hinnan perusteella. Tuolla voisi viihtyä parikin päivää. Respassa kaveri selvitteli muutaman minuutin ja sitten kertoi, että löytyy ja hinta on 120dollaria yöltä, joten kiinni veti. Paikkahan oli aivan loistava meille, neljä uima-allasta jne. Autolle oli parkki myös.

Palm Coven ranta illalla

Uima-allas, niistä yksi iltavalaistuksessa...

Aamusta menimme sitten rannalle siinä ajatuksessa, että sinne mereen polskimaan, mutta saimmekin sille sitten karun päätöksen heti alkuunsa, sillä rannoilla oli punaiset liput saloissa. Ensin ihmettelimme, että miksi ihmeessä, kun ei edes aaltoja näkynyt missään... Mitä tää oikein on? Onkohan ne jääneet vahingossa vai mikä juttu tää on? Lopulta sitten tarkemman tarkistelun jälkeen näimme kylttejä rannalla, joista selvisikin, että on Meduusa aika ja niitä on rannoilla. Ainoastaan rannoilla voi uida erikseen verkotetuilla alueilla, jotka sitten kait estävät Meduusojen iskut... Lisäksi taulussa varoitettiin myös Krokotiileistä. Täh? Onko niitä meressäkin sitten? Noh, ehkä on syytä suorittaa hotellin altaalla nyt sitten uiminen kuitenkin, kun ei mereen suositella mentävän...

Mennäänkös puljaamaan vai ei?

Rannan kävelykatu, ei paskempi...

Rannalla oli grillauspisteitä...

Ihmetellä täytyy kyllä tätä maailmaa täällä nyt. On niin siistiä kaikkialla, ei ole rikottuja paikkoja, eikä graffitteja yms. Vapaassa käytössä olevia grillejä kaikelle kansalle joka paikassa vielä. Miten ihmeessä sais tätä fiilistä edes hitusen sinne kotiinkin?

Yarra Valley - Viinitilakierros

Heip,

Maanantaina aamusta (21.3.) jo 8 pintaa olimme odottamassa kieli pitkällä viinitilakierrosta Melbournen pohjoispuolelle sijaitsevalle Yarra Valleyn viinialueelle. Aamusta ei siis saanut unta vetää kuulaa rankan kisaviikon päätteeksi rauhassa, vaan oli taas mentävä ja hypättävä pikkubussin kyytiin. Tim oli meidän opas sekä kuski, joka kertoili matkan aikana ties mitä historiasta alkaen aina viini alueisiin ja mitä kaikkea matkalla näimmekään. Ihan ei toi lontoonkielikone kaikkea jaksanut taaskaan oikein kääntää, joten tarttui mitä tarttui ja loput on sitten jo unohtanut, eli ei mitään uutta. Alku reissulle oli jotenkin ei niin lupaava, kun menimme ensin pikkupuotiin, ja kummastelimme, että mikäs stoppi tää nyt oikein on, mutta takaa ilmaantuikin mansikkaviljelmät sekä paprikaviljelmät. Hienoja puskia toki taas kaikki, mutta miten tämä oikein päivän agendaan liittyi? Ei siis mitenkään...

Paprikat kypsymässä

Täällä taas tuli wanhalle chilinkasvattajalle paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja. Ensinnäkin se, että ei pidä istuttaa isoon ruukkuun taimia, vaan pitää ne erittäin pienessä, sillä nämä olivat pahvisessa sanoisinko litran maitotölkissä ja olivat kuitenkin ehkä 2,5metrii korkeat. Ne maitopurkit olivat sitten istutettu kasvatussäkkeihin, joissa oli ravinteet ja kasteluletkut olivat näissä maitopurkeissa suoraan. Taimia oli kuritettu alhaaltapäin leikkaamalla alimmat oksat ja myös ns. varkaita oli rajusti poistettu. Eikus kesää odottaa ja Chilin kasvatusta, juuh... Täällä oli sitten tarjolla yllätys yllätys viinejä... Mutta olivat mansikkaviinejä, eli makeita ja pientä naposteltavaa myös kyytipojaksi. Maistettavana oli neljä eri viiniä, joten ei siis paha rasti sittenkään.

Seuraavana vuorossa oli Napoleone tila, mutta täälläkään ei ollut sitä mitä odotimme, vaan nyt olimme tutustumassa heidän siideri ja olut tuotteisiin ja taas saimme maistella kahta siideriä ja kahta olutta. Hyvin pyyhkii... Tämän jälkeen meillä oli aamupäivän kahvitauko tarjolla. Ihmettelinkin mikä hiton peräkärry pitää olla bussin perässä vedettävänä, niin nyt sekin selvisi, sillä Tim tarjoili sieltä meille kuumaa juomaa kuuman päivän päälle...

Tim ja kahvikärry

Noh, nyt alkoi jo meillä pelko olla persiissä, että onko täällä ollenkaan niitä kunnon viinitilakierroksia, vaan onko turistia taas nöyryytetty, sillä kaksi paikkaa kolmesta jo käyty, eikä niitä meidän viinitiloja ole päästy edes näkemään... Ja ihmettely jatkui kun menimme seuraavaan kohteeseen, sillä nyt oli vuorossa suklaatehdas, jossa oli maistettavana heidän erikoissukalaita, esim. chilillä ja sitruunalla maustettuja. Kaikkiaan oli 12 eri suklaata jota pääsimme maistelemaan täällä sekä muutamaa muuta kulhoista. Nyt oli jo sitten maha täytetty jälkiruoka viineillä ja suklaalla, mutta lounasta ei ollut näkyvissä...

Täälläkin varustaudutaan päästäisen viettoo...

Täältä kun lähdimme, niin Tim tuumasi, että vähän on väärä järjestys, mutta nyt mennään sitten sinne lounaalle... Johan sitä tässä odotimmekin, joo. Tosin taaskin odotus ei mennyt siinä järjestyksessä, vaan ennen lounasta menimmekin maistelemaan viinejä - Siis joo, tämä on jo neljäs paikka ja nyt olimme oikeassa paikassa, eli maistelemassa viinejä. Tarjolla oli täällä yksi kuohuviini alkuun ja sitten kahta valkoviiniä ja lopuksi punkkua. Ei paha ei.

Nyt tiukkana, mitäs tää on?

Maisteluiden jälkeen menimme ihan pihalle puiden varjoon meille varatuille paikoille odottamaan lounaan saapumista pöytään. Lounaan päälle oli meille sitten järjestetty kisa, Petanque pelin muodossa. Meitä oli 21, joten yksi jäi ylitse ja vapaaehtoinen löytyi joukosta tuomariksi. Muuten jako meni neljän joukkuiesiin ja me olimme maanosien mukaan eurooppa tiimissä kahden itävaltalaisen kundin kanssa. Voittoa ei tällä kertaa tullut, mutta ihan hauska tapahtuma liitetty tähänkin viinitilakierrokseen.

Pelin tiimellyksessä...

Täältä sitten menimme seuraavalle viinitilalle ja siellä oli myös neljä viiniä maistettavana, ja yksi pullokin piti juoda tyhjäksi ettei jää happanemaan... Paikan pitäjä rouva kertoi hänen poikansa olevan pilotti, Finnairilla ja pojan tyttöystävä olisi suomalainen... Aika sattuma.

Hanrahanin emäntä

Hanrahan tila oli näistä meidän kohteista pienin, mutta mukavin paikka. Tila oli kivalla paikalla ja oma pikku lampikin oli löytyi. Myös täällä oli pientä purtavaa juustojen, rypäleiden ja oliviien yms. muodossa.

Viimeinen tila ja siis kolmas viinitila oli sitten Rochford, joka oli näistä selvästi isoin ja mahtavin. Täällä meidät otti vastaan nuori tyttö, joka puhui kuin pikkuorava ja kertoili ensin kaikkea ihan muuta, kuin esimerkiksi kuinka oli niin kauhean kiire koko viikonlopun ajan, kun oli formulavieraita heillä ja päläpäläplää... Meinasin kyllästyä tytön löpinöihin jonnenjoutavasta, mutta jaksoin odottaa viinien saamiseen sittenkin. Hirveellä kiireellä tämä hetki sitten menikin täällä ohi. Aikaa oli löpistä jonnenjoutavaa ja mainostaa, mutta sitten kun ensimmäinen lasi oli täytetty, niin jo oli pulloa kierrättämässä uuden maistin kanssa. Eli melkein pohjanmaan kautta lasi tyhjäksi, jos seuraavaa halusit saada.

Tämmöinen oli viinimaistelukierros Aussien tapaan. Hieno päiväretki loppui lopulta kuuden pintaa illalla hotellille, jossa olikin meidän "oma" vakkari respan kaveri odottamassa. Tämä kaveri kyllä oli niin ajantasalla Tune Hotelilla, että ei paremmasta väliä. Hoiti kaikki mitä tarvitsimme, eikä ollut vaikeaa mikään.

Aamulla on taas pirun aikainen ylösnouseminen, sillä lento Cairnsiin lähtee jo 8:55, joten kamat jo illalla kasaan valmiiksi.

Aamupalaa odottamassa...

Cairnsiin lento ei taas mennyt ihan putkeen, sillä tiskillä tyttö sanoi, että Eine laukku painaa liikaa, johon totesimme, että yhteispaino on meillä ok, niin mikä vikana? Hän sanoi, että heillä se menee henkilökohtaisen painon mukaan, vaikka ollaan samalla lipulla. Ja toinen juttu mikä tökki siinä, oli tuo että olivat saman lipun alla matkustavat buukanneet eri puolelle konetta. Sanoin vähän pahasti, että paska yhtiö on teillä kyllä, että ei ees tällaista osaa hoitaa kunnolla.

Tilanteeseen tuli kuitenkin lähtötiskillä korjaus, kun kävin toiselle valittamassa asiasta. Jotain se mussutti ja selitti, mutta sai liput vierekkäin koneeseen... Ehkä Virgin Australia ei ole mun lentoyhtiö enää jatkossa...

Lento oli kyllä aika tuskallinen, noin 3,5 tuntia piti kuunnella jos jonkin ikäisen kakaran kiljuntaa ja itkua tai huutoa. Oiskohan joku lentoyhtiö, joka jakaisi näitä koneita niin, että pennut ja niiden vanhemmat vaikkapa koneen takaosassa ja jotain omaa ohjelmaa siellä heille? Oisko liikeideaa tässä? Toki ykkösluokkaan lennon korotus itselle, mutta ei perse kestä sitä ihan näillä liksoilla...

F1 Aika-ajot ja kisa

Nonii..

Niinpä, nyt on kisa viikonloppu taputeltu ja paluu "arkeen" alkaa huomenna uusin kujein. Neljä päivää meillä menikin Albert Parkin ympyröissä pyöriessä. Kokemus oli taas jälleen kerran hieno, vaikkakin itse kisa ei tarjonnut meille mitään suurta nautintoa, kun ei tullut kotiin tuomiseksi voittoa, eikä oikein muutakaan. Kyllä Kimin huono tuuri vaan tuntuu jatkuvan radalla... Nyt jo näytti tosin kisan alku erittäin lupaavalta.

Kimi radalla, ennen....

Lauantain aika-ajot oli kyllä oma fiaskonsa myös, sillä eihän tuolla radalla enää näkynyt autoja viimeiseen lähes neljään minuuttiin. Kyllä on typerää kun säännöillä pilataan ajaminen täysin. Ilmeisesti jo ensi kisassa on paluu entiseen tulossa...

Noh, tuossa itse siis kisasta, mutta tunnelmat Albert Parkilta ovat aivan huikeat, sillä täällä oli aivan loistavia tyyppejä ympäri palloa, joiden kanssa muutamakin sananvaihto oli erittäin mukava ja antoisa kokemus. Se, että me todella olimme suomesta asti täällä oli monelle suuri ihmetys. Oli myös porukkaa muualtakin ja esim. lauantaina aika-ajoja oli vieressä seuraamassa eläkeläisukko jenkeistä, Washingtonista asti. Eine pääsi sunnuntaina maalaamaan meidän omien suomi lippujen lisäksi yhdelle kaverille Alankomaiden lipun poskeen myös. Kaveri tuli ja kysyi, että onko meillä värejä, kun on maalattuna ja olihan ne mukana.

Jokaisena päivänä oli täällä myös oheisohjelmaa, eli Porche cup, V8 supercar jne. ja myös lentonäytökset. Sunnuntain kisaa ennen tuli taitolentokoneet ja sen jälkeen A/F18 Jet ja päälle joku hemmetin iso puolustusvoimien kuljetuskone.

Oli myös historic luokat sekä kuljettajajien esittelyt heidän kyydissä.

The Iceman #7

Myös alueella oli monia myyntikojuja, joista sai ostaa F1 kamaa sekä tietty syömistä ja juomista. Täällä ei ollut anniskelu-alueita rajattuna niin kuin siellä kotipuolessa, mutta sehän ei tietty ole mikään uutinen. Voin sanoa, että on tuo suomen holhousvaltion systeemi kyllä niin syvältä sieltä mihin ei sitten koskaan paista....

Täällä oli muuten erittäin hienosti järjestetty kuljetukset kisapaikalle. Kaikki paikallisest raitiovaunut (Tram) olivat liikenteessä koko viikonlopun ajan ja ne olivat ilmaiset kisalipun omaaville. Myös busseja oli kuulemma liikkeellä, mutta meille kävi hyvin tämä ratikka, sillä hotellin edessä oli pysäkki, josta pääsi suoraan meidän portille Albert Parkkiin.

Tram, eli ratikka

Paikallista rakennustekniikkaa?

 Oli muuten tämä City täynnä ihmeellisiä rakennuksia, joista yksi tuossakin. Onkohan epäonnistunut vai ei? Hauska tuo ainakin meistä oli...

No näillä mennään taas huomiseen ja Huikee2016 jatkuu - Pysykää linjoilla :)

Formula kauden avaus - Melbourne

Dodii...

Nyt sitten meteliä korville luvassa koko pitkän viikonlopun ajaksi. Heti aamupäivästä lähdimme kävellen, siis sanoisimmekos kuntoille kohti F1 keskusta, Albert Parkia. Sinne oli varmaankin noin 5km matka hotellilta, mutta mittakaavat kartoissa toki ovat mitä ovat. Noh, sinne joka tapauksessa suuntasimme, kävellen, sillä niin sitä näkee parhaiten ympärille. Olihan tuossa matkalla jotain pientä sekä isoa nähtävää tarjolla. Yksi joki, Yarra, myös ylitettiin matkalla.

St. Paul´s Cathedral

Joku torni?

Lasinen vesiseinä taidemuseon sisäänkäynnillä...

Itse torstain päivänä ei ollut vielä F1 autoja radalla, mutta Porcet ja V8 autot kylläkin ottivat jo tuntumaa rataan. Päivä meni oikeastaan kävelyyn ja kävelyyn ja tutustumiseen alueeseen, siis kävelyyn taas... Olihan tuolla kaikkea oheistapahtumaa pitkin aluetta aina lentonäytöksistä lähtien.

Eine ja joku tuntematon, vai?

Joo, joku hemmo halus väkisin tulla kuvattavaksi ja jakeli nimmareita Rexonan standilla... Pitihän kaverin mieliksi ottaa siitä parit kuvat sitten.... :)

Pääsimme myös torstaina meidän tiketeillä tutustumaan varikollekin toimintaan ja ensin varikon yläpuolella katsomaan esim. Ferrarin harjoitusta kuinka renkaat vaihdetaan...

Eipä siinä paljon nokka kavereilla ehdi tuhista, kun homma hoituu...

Tämän jälkeen sitten jonottamaan itse Pit Lane kävelyyn, joka oli siis mahdollista. Ja tietty kiireellä kattoo The Icemanin pilttuuta.

Tsädää, täällä ollaan The Iceman #7

Kimiä ei vaan nähty, mut auto kylläkin...

Meidän paikat ovat Schumaher Premium Stand, Section B ja se on siis varikon sisäänajo portin kohdalla, katetun yläkatsomon ensimmäisellä rivillä. Ei ihan huonot paikat siis kyseessä...

Näkymä radalle katsomostamme

Näillä sitten kohti aika-ajoja ja itse kisaa...

GO THE ICEMAN #7

Siirtyminen Ausseihin, Melbourneen

Huhijaa...

Tässä sitten kaikille reissaajille pienen pientä säpinää sisältävää tarinaa kuinka voi matkalla mennä suunnitelmat uusiksi, mutta kun ei ota paineita ja stressaa, niin kaikki kääntyy aina parhain päin. Ai että mitäkö tapahtui, noh tässä siitä selontekoa...

Ensinnäkin meillä oli varattuna lento Nadilta Brisbanen kautta Melbourneen ja lennon piti lähteä Nadilta keskiviikkona 16.3.2016 kello 16:00. Lentoyhtiö oli meillä Aussien Virgin Airlines. Yritin tehdä ensinnäkin Check-in:in koneella jo edellisenä iltana hotellilla, mutta siellä kertoi sivusto, että kansainvälinen check-in ei ole mahdollista, vaan toimii ainoastaan heidän sisäisille lennoille. Noh, oli sovittu, että kolme tuntia ennen lentoa lähdemme hotellilta kentälle ja niinpä yhden pintaa sinne läksimme, joten olemme silloin siellä ajoissa. Kentälle saavuttuamme ja tiskille päästyämme kerroin virkailijalle, että meillä on sitten jatkolento Brisbanesta Melbourneen ja että meneekö meidän matkalaukut suoraan vai ei. Hän heti selitti, että ei mene, mutta alkoi tutkimaan sitä jatkolento paperia ja sanoi, että meidän tulee itse ottaa ja noutaa laukut ja siirtyä toiseen terminaaliin niiden kanssa ja sitten kaveri otti ja lähti tämän meidän printin kanssa tiskin takaa toiselle tiskille. Ihmettelimme, että mitä nyt tapahtui ja siinä sitten aikamme kun ihmetelimme, niin huomasinkin, että meidän lentoa oli siirretty tunnilla eteenpäin lähteväksi, eli lähtöaika olisi vasta 17:00. No mikä hauskinta, niin meillä oli alkuperäisen suunnitelman mukaan vaihtoväli vain noin 1,5tuntia Brisbanessa, joten Einelle siinä heti sanoin, että nyt se lähti tietty selvittämään sitä just, että kuinka me ehdimme Melbourneen, kun olemme sinne menossa... Meni varmaan lähes kymmenen minuuttia ja kaveri tuli takaisin ja kertoi, että kun tämä meidän lento on nyt myöhässä, niin me emme ehdi tällä koneella nyt sitten sinne jatkolennollemme ja he selvittää kuinka pääsemme nyt kohteeseemme, eli Melbourneen.

Taas kaveri sitten häippäsi tiskiltä ja meni useita minuutteja kunnes tuli takaisin ja kertoi, että he yrittävät nyt järjestää meidät lennolle Sydneyhin ja sieltä sitten jatkolennolle Melbourneen. Hän myös sanoi, että voitte mennä istumaan tuonne ja odottaa siellä, niin he kuuluttaa meitä sitten tiskille, kun homma on kunnossa. Varmaankin meni (ainakin Einestä) tuskalliset 20min, kunnes Eine sanoi noin 14:05, että nyt mennään jo tonne lähemmäs tiskiä, että ehdimme tuohon Sydney koneeseen, joka oli lähdössä - tai pitäisi siis lähteä 14:35. Kun lähestyimme kaverin tiskiä, niin hän nosti kättä pystyyn ja viittoili, että tulkaa tänne ja niinpä menimme tiskille. Siellä oli meitä odottamassa uudet liput Sydneyhin ja sieltä sitten jatkolentoliput myös Melbourneen. Kaveri pahoitteli, että olimme nyt joutuneet heidän vuoksi tähän soppaan mukaan, mutta toivotteli hyvää matkaa kaikesta huolimatta. Tämähän vain nyt tarkoitti meille kuitenkin sitä, että pääsemme muutaman tunnin aiemmin jo Melbourneen, eli ei itse asiassa meille tästä aiheutunut mitään haittaa, pienen pientä jännitystä vain tylsään reissaamiseen :)

Sydneyn koneessa olimme "lähes" ykkösluokassa, sillä paikat olivat rivillä 5 ja viereen istahti siihen kaveri, joka oli syntyperäinen Fijin mies (Misa), joka nykyisin asui Tasmaniassa. Olipas taas kiva kaveri siinäkin. Vaihdoimme yhteystietoja ja hän lupasi tulla Devenportin satamasta meitä hakemaan, jos innostumme tulemaan Tasmaaniassa käymään. Taitaa vaan aika loppua kesken Melbournessa siihen...

Ja kiva oli muuten lento, sillä tarjoilu pelasi täydellisesti. Punaviini, Valkoviini ja olut virtasi kunhan vain pyysi lentoemoilta, eikä mikään maksanut taaskaan mitään. Se siis taaskin niistä lennoista, joissa muka juomat eivät kuulu... Ja kissan viikset... :)

Sydneyhin kun tulimme, niin nopeasti laukut hihnalta ja passintarkistukset jne... ja sitten kohti paikallislentojen tiskiä. Siellä sitten virkailija sanoi, että missä olemme oikein kuhnailleet, kun nyt vasta tulemme, sillä nyt ettet ehdi siihen koneeseen johon on meidän liput. Kaveri oikeesti oli sitä mieltä, että emme tulleet tarpeeksi nopeasti, mutta me ei ees vessassa käyty, vaan tulimme niin pian kuin vain oli mahdollista tiskille. Sanoin sille takas, että Teidän vikahan koko homma on, että meidän lennot vaihdettiin ja ollaan täällä nyt - ei meidän. Lopulta kaveri sitten kertoi, että siirretään tunnilla lento Melbourneen ja homma on kunnossa. No siitä sitten ja taas menoksi.

Lopulta illalla noin yhdentoista jälkeen olimme Melbournessa, Tune Hotellissa majoittuneena rankan päivän jälkeen. Nyt on sitten hyvä valmistautua F1-kauden avaukseen ja The Iceman #7 lippu korkealle!

Paluu Nadille, Aquarius Hotellille yöpymään

Bula!

Nyt sitten saarikierros on paketissa ja palasimme noin tunnin aikataulusta myöhässä takaisin Nadin Aquarius Hotelille ja siellähän Paula oli meitä vastaanottamassa. Tuli tiskin takaa halaamaan ja toivottamaan meidät tervetulleiksi. Toinen pariskunta kattoi vierestä silmät pyöreinä, että mitä mitä mitä nyt oikein tapahtui. Meillä oli selvästikin parempi vastaanotto. Lisäksi meille Paula kertoi sellaista inside juttua, että oksat helisee vieläkin... Hänen kotisaari on spesiaali paikka, jossa on vain yksi Resort, ei muita. Ja jos minä tuon Einen vielä joskus uudelleen Fijille, niin hän hoitaa sinne meille majoituksen. Se on Suvasta itään aivan kuulemma fantastinen paikka - vielä paljon paljon parempi kuin Yasawa saaret. Sinne pääsee vain harvat ja valitut, esim. valtion päämiehet jne. Mutta meille on sinne kutsu olemassa, joten pankaahan paremmaksi. Enkä kerro enempää... :)

Majoittautumisen jälkeen syömään - ja pitkästä aikaa sain kunnon pihvin juurikin oikealla kypsyydellä tehtynä, eli medium, hieman punaisena. Kylläpäs maistui. Punkku siihen kyytipojaksi ja taas jaksaa. Dinerin päälle sitten Kuuban tulijainen (thx Keke) ja elämä taas hymyili. Sitten illan huipennus vuorossa, eli Kava maistelu. Tuo Kava piti Joeyn käydä kaupasta ostaa ja se maksoi 7dollaria. Meni oma aikansa ja Joey tuli pöytään istumaan ja toi pesuvadin ja pari kookospähkinän puolikasta mukanaan. Sitten alkoi hämmennys ja kupista toiseen hämmensi ja hämmensi ruskeaa, lähes sanoisinko kuravettä pesuvadissa. Sitten hän tarjosi toista "kuppia" meille ja kertoi miten homma menee. Kun saat kupin, niin sanot Bula ja taputat kerran ja sit kuppi pohjanmaan kautta naamariin, jonka jälkeen kolme kertaa taputat. Se on sitä Kavan juontia se.

Joey ja Paula

Kavalla on rauhoittava ja rentouttava vaikutus, jota paikalliset nauttivat rituaaleissaan. Sitä juovat vain pojat ja miehet, eivät siis naiset. Me toki joimme heidän seurassa vadin tyhjäksi. Kava kuuluu pippurikasveihin ja valmistetaan kasvin juuresta.

Tuon jälkeen olimmekin valmiita unten maille ja valmistautumaan siirtymiseen Ausseihin.

Korovou Eco Tour Resort 13-15.3.2016

Bula!

Jännityksellä odotimme mitä on tulossa, kun tänne olimme saapumassa noin 30min laivamatkan jälkeen Mantaraylta. Alku näytti erittäin lupaavalta aina vastaanotosta alkaen. Lai, vanhempi rouva oli paikan pomona ja kertoi samaan tyyliin kuin muissakin mitä tapahtuu ja milloin. Lai kertoi, että hurrikaani oli tehnyt heillä myös tuhoja ja esim. vesi ei ole nyt juomakelpoista. Rannan puut olivat myös kärsineet, niin kuin muissakin paikoissa. Meidän majoitus oli kävelyväylän päässä, BeachFront 7, joka oli oma mökki, jossa oli oma käynti rantaan. Myös omat rantatuolit oli mökin terassilla ja löytyi taas oma suihku sekä wc. Näytti siis hyvälle. Tosin, tarkemman tarkistelun jälkeen huomasimmekin meidän rantapuun kaatuneen ja siinä samalla oli esim. riippumaton oksat menneet, joten se siitä ilosta. Rannalla oli meillä "oma" pöytä bambuvarjon alla, joka myös oli parhaat päivät nähnyt. Terassilla hajosi samantien toinen rantatuoli, joka tuli sitten myöhemmin kuntoon kun siitä ilmoitimme. Jotenkin tästä paikasta huokui se fiilis, että ei tämä ole "vain" Winstonin aiheuttamaa rapistumista, vaan jotain ihan muuta. Ehkä olisi nyt korkea aika alkaa laittaa paikat kuntoon ennen kuin asiakkaat jättää tämänkin kohteen. Vieressä oli jo yksi hylätty kohde, Coconut Beach.

Näkymä ovelta merelle

Hurrikaanin tuhoja - pöytä jäänyt jalkoihin

Paikan rantabaarin tarjonta ei ollut enää samaa kuin edellisessä paikassa, joten coctailit jäivät nyt saamatta ja joutui kaljalinjaa vaan jatkamaan. Täällä oli myös uima-allas, joka oli merivedellä täytetty. Jos tulisimme joskus tänne takaisin, niin kyllä tuonne Mantaraylle suuntaisimme näistä kohteista. Toki moni paikka jäi vielä näkemättä ja esitteissähän kaikki näyttää aina niin hienolta.
Kivahan on käydä monessa paikassa ja nähdä mitä on muualla tarjolla. Jokaisessa on se oma juttunsa myös.

Toisella puolella oli sitten WhiteSandy Resort, johon oli majoittuneena nämä 11 tyyppiä Jyväskylästä. He olivat saaneet tarpeekseen omassa resortissa eioosta, kun ei ollut edes vettä enää myydä heille. 14pv he sitten tulivat meille syömään ja olisivat ottaneet pizzaa, mutta eipä meillä ollut juustoa, joten joutuivat tyytymään johonkin muuhun purtavaan. Ois muuten itsekin voinut purasta pizzaa jo välillä, kun alkaa jo tökkii tää saman sapuskan syöminen päivästä toiseen. Vaikka kuinka on noutopöytä, niin aina vaan sitä samaa pastaa, riisiä ja kanaa eri tavalla valmistettuna. Vois olla jotain muutakin lihaa tarjolla...

Kävimme myös tämän paikan edessä snorklaamassa. Näkyvyys oli hieman huonompi kuin Mantaraylla, kun oli hiekkaa pöllynyt veden joukkoon.

Joka tapauksessa koko saarikierros oli hieno kokemus ja tulipahan tämäkin paratiisi nähtyä. Ehkäpä, jos tänne uudelleen joskus tulisi, niin pikkuinen update majoituksiin ja ruokiin niin hyvää tulisi. Tai voihan se olla niinkin, että aika tekee tehtävänsä ja Winstonin tuomat ongelmat ovat korjattu ja auttavat asiaan kaikin puolin. Tiukalla budjetilla tietty ei ihan kaikkea voi saada, joten silläkin on oma merkityksensä. Pikku hiljaa on aika taas siirtyä ja palata Nadille Paulan ja Vilin luo viettämään se Kava ilta ja valmistautua siirtymiseen ausseihin...

Mantaray Island Resort 11-13.3.2016

Bula!

Nyt sitten löytyi se Einen (Ymmin) paratiisi, ainakin jos haluaa snorklaa, koska rantabeachin edessä oli ilmeisesti alueen yksi parhaista koralliriutoista.

Majamme, Bure3

Meidän majoitus oli täällä Treehouse 3, eli Bure3. Tämä oli rakennettu neljän tolpan päälle, jotka olivat hieman jykevämmät kuin meidän sähkötolpat. Ihan kiva ratkaisu, mutta miten lie toimisi meidän routivassa maassa ja kuinka pitkään lie kestäisi ennen kuin lahoisivat alla? Majassa oli tilaa juuri ja juuri sängylle, eikä millekään muulle sillä wc ja suihkutilat olivat omassa rakennuksessa jaettuna kaikkien kesken. Ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt tehdä pikkuinen update ja ottaa sellainen Villa, johon olisi sitten kuulunut oma wc ja suihkutila... Noh, sitten ens kerralla se...

Wc ja suihkutilat sijaitsivat tosiaan omassa rakennuksessa, jossa wc:t oli toisessa kerroksessa. Sekin selvisi nopeasti, että miksi näin, sillä siellä oli normaalin oloiset pytyt, mutta eipä olleetkaan vesikäyttöiset, vaan 1kerroksessa oli iso säiliö johon jätökset menivät jokaisesta pöntöstä. Eipä heidän jätehuolto tuon enempää sitten kiinnostanut, joten se siitä.

Majoittautumisen jälkeen marssimme suoraa päätä vuokrauspisteelle hankkimaan asiaan kuuluvat snorklausvälineet, jotka kustansivat koko majoittautumisen ajaksi vaivaiset 20dollari per nuppi. Ja eikun rantaa ja katsomaan mitä löytyy vedenalaisesta maailmasta nähtävää ja sitähän sitten löytyikin. Riutta oli todella mahtava ja vuoroveden vaihtelun ansiosta pystyi tiettyinä aikoina pääsemään paremmille paikoille katsomaan tätä ihmeellistä vedenalaista maailmaa. Välineet olivat myös todella hyvät, joten homma maistui senkin vuoksi todella hyvälle. Olimme jokaisena kolmena päivänä snorklaamassa poislukien tietty laskuveden pahin aika, jolloin oli kiellettyä mennä veteen, ettei riutta rikkoutuisi. Kelikin suosi meitä, joten mikäs oli olla vedessä ja välillä ottaa mollikkaa ja taas puljaamaan... Kyll kelpas!

Latvattomat rantapalmut

Tämä paikka oli myös  kärsinyt Winston myrskystä, koska kaikki rantapalmut olivat lähes latvattomia. Eipä siis ollut tarjolla luonnollista aurinkovarjoa nyt, eikä mitään muutakaan apua helteeseen. Meressä oli viileämpää... hieman. Yksi työmies, joka oli rantamökkien kaiteita tekemässä kertoi oman epäilyksensä, että palmujen latvat kasvaisivat  entiselleen 5-6kk aikana, jota itse kyllä epäilemme, mutta eihän tuota tiedä..

Ensimmäisenä iltana oli tarjolla buffet illallinen, joka oli tosi kattava. Toisena iltana oli sitten valittavissa menusta mitä kukin halusi. Ensimmäisenä melkein olimme paikalla, niin saatiin mitä halusimme, mutta häntäpään tulijoilta loppui esim. kananrinta ateria, joten oli otettava mitä sai. Toisen päivän lounaan sai myös listalta ottaa. Täällä siis oli ateriat toista luokkaa kuin näissä kahdessa muussa paikassa, mutta niistä joutuikin pulittamaan lisähinnan, joka oli mielestämme maan yleisen hinta/laatutasoon nähden huima, sillä meiltä yhteensä ne maksoivat 364 dollaria.

Täällä oli kyllä reissaajien viihtyvyyteen panostettu selvästi eniten joka suhteessa. Oli rantabaari, ylhäällä erillinen ruokaravintola, sukellus/snorklaus vuokraus ja varauspiste sekä kajakeille ja esim. suppausladoille omansa. Myös oli kalastusvälineitä ja vaikkapa vetouistelu mahdollisuus. Myös vesitaso löytyi täältä pörräämästä, joten kaikille löytyi jotain.

Täällä olisi ollut sitten wifi tarjolla, mutta hintakin oli kova, sillä 20dollarilla sait käyttää nettiä 24tuntia. Eipä siis siihen kiinnostusta nyt sillä on ollut ihan hyvä olla ilman nettiä - Tekisi muuten erittäin hyvää aikas monelle... :)

Täälläkin oli iltaruokailun jälkeen ohjelmaa tarjolla ja ekana iltana oli Meke show (perinteinen tanssiesitys). Siinä joutui itsekin taas mukaan, mutta kameraan ei tartuttu, sillä jokainen joutui olemaan mukana - tahtoen tai tahtomattaan...

Meke show

Täällä oli sitten vuorossa myös ohjelman päätteeksi juurikin se KÄÄRMETANSSI. Tästä on eräät kotipuolessa puhuneet, mutta nyt veikkaan, että tietämättään mitä se todellakin on. Vapiskaa siellä jo J&O, sillä me nyt tiedämme mikä se on ja miten menee... Toisena iltana oli taas pelien vuoro.

Täällä oli muista paikoista poiketen sähköt päällä kaiken aikaa, sillä siitä piti huolen oma generaattori. Paikan boss ei ollut nyt paikalla, mutta on kuulemma pitkätukkainen surffaaja ausseista. Ravintolan pomona oli Adrian ja tarjoilijoina Luvi ja Cara ainakin. Olivat taaskin erittäin mukavia tyyppejä. Aina tervehtivät iloisesti joka paikassa ja aina etunimellä. Ja myös joka kerta halusivat kuulla, että onko kaikki hyvin ja miten menee.

Yllätys oli se, että paikka oli nuorison suosima, eikä esim. pariskuntien ja häämatkalaisten. Tänne oli tullut enemmänkin poika ja tyttöporukoita pitämään hauskaa. "Kinkkejä" tuntui olevan täälläkin ja meitä kyllä ihmetytti niissä lähes kaikki. Jo on kummallista, että jossei voi esim. hodaria syödä, ettei siitä pidä ottaa kymmeniä kuvia kuinka se suuhun nyt menee... ohoijaa...

Onko järkee vai ei?

Noh, eikus seuraavaan paikkaan, jospa ei tätä olisi siellä enää nähtävissä...