Mantaray Island Resort 11-13.3.2016

Bula!

Nyt sitten löytyi se Einen (Ymmin) paratiisi, ainakin jos haluaa snorklaa, koska rantabeachin edessä oli ilmeisesti alueen yksi parhaista koralliriutoista.

Majamme, Bure3

Meidän majoitus oli täällä Treehouse 3, eli Bure3. Tämä oli rakennettu neljän tolpan päälle, jotka olivat hieman jykevämmät kuin meidän sähkötolpat. Ihan kiva ratkaisu, mutta miten lie toimisi meidän routivassa maassa ja kuinka pitkään lie kestäisi ennen kuin lahoisivat alla? Majassa oli tilaa juuri ja juuri sängylle, eikä millekään muulle sillä wc ja suihkutilat olivat omassa rakennuksessa jaettuna kaikkien kesken. Ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt tehdä pikkuinen update ja ottaa sellainen Villa, johon olisi sitten kuulunut oma wc ja suihkutila... Noh, sitten ens kerralla se...

Wc ja suihkutilat sijaitsivat tosiaan omassa rakennuksessa, jossa wc:t oli toisessa kerroksessa. Sekin selvisi nopeasti, että miksi näin, sillä siellä oli normaalin oloiset pytyt, mutta eipä olleetkaan vesikäyttöiset, vaan 1kerroksessa oli iso säiliö johon jätökset menivät jokaisesta pöntöstä. Eipä heidän jätehuolto tuon enempää sitten kiinnostanut, joten se siitä.

Majoittautumisen jälkeen marssimme suoraa päätä vuokrauspisteelle hankkimaan asiaan kuuluvat snorklausvälineet, jotka kustansivat koko majoittautumisen ajaksi vaivaiset 20dollari per nuppi. Ja eikun rantaa ja katsomaan mitä löytyy vedenalaisesta maailmasta nähtävää ja sitähän sitten löytyikin. Riutta oli todella mahtava ja vuoroveden vaihtelun ansiosta pystyi tiettyinä aikoina pääsemään paremmille paikoille katsomaan tätä ihmeellistä vedenalaista maailmaa. Välineet olivat myös todella hyvät, joten homma maistui senkin vuoksi todella hyvälle. Olimme jokaisena kolmena päivänä snorklaamassa poislukien tietty laskuveden pahin aika, jolloin oli kiellettyä mennä veteen, ettei riutta rikkoutuisi. Kelikin suosi meitä, joten mikäs oli olla vedessä ja välillä ottaa mollikkaa ja taas puljaamaan... Kyll kelpas!

Latvattomat rantapalmut

Tämä paikka oli myös  kärsinyt Winston myrskystä, koska kaikki rantapalmut olivat lähes latvattomia. Eipä siis ollut tarjolla luonnollista aurinkovarjoa nyt, eikä mitään muutakaan apua helteeseen. Meressä oli viileämpää... hieman. Yksi työmies, joka oli rantamökkien kaiteita tekemässä kertoi oman epäilyksensä, että palmujen latvat kasvaisivat  entiselleen 5-6kk aikana, jota itse kyllä epäilemme, mutta eihän tuota tiedä..

Ensimmäisenä iltana oli tarjolla buffet illallinen, joka oli tosi kattava. Toisena iltana oli sitten valittavissa menusta mitä kukin halusi. Ensimmäisenä melkein olimme paikalla, niin saatiin mitä halusimme, mutta häntäpään tulijoilta loppui esim. kananrinta ateria, joten oli otettava mitä sai. Toisen päivän lounaan sai myös listalta ottaa. Täällä siis oli ateriat toista luokkaa kuin näissä kahdessa muussa paikassa, mutta niistä joutuikin pulittamaan lisähinnan, joka oli mielestämme maan yleisen hinta/laatutasoon nähden huima, sillä meiltä yhteensä ne maksoivat 364 dollaria.

Täällä oli kyllä reissaajien viihtyvyyteen panostettu selvästi eniten joka suhteessa. Oli rantabaari, ylhäällä erillinen ruokaravintola, sukellus/snorklaus vuokraus ja varauspiste sekä kajakeille ja esim. suppausladoille omansa. Myös oli kalastusvälineitä ja vaikkapa vetouistelu mahdollisuus. Myös vesitaso löytyi täältä pörräämästä, joten kaikille löytyi jotain.

Täällä olisi ollut sitten wifi tarjolla, mutta hintakin oli kova, sillä 20dollarilla sait käyttää nettiä 24tuntia. Eipä siis siihen kiinnostusta nyt sillä on ollut ihan hyvä olla ilman nettiä - Tekisi muuten erittäin hyvää aikas monelle... :)

Täälläkin oli iltaruokailun jälkeen ohjelmaa tarjolla ja ekana iltana oli Meke show (perinteinen tanssiesitys). Siinä joutui itsekin taas mukaan, mutta kameraan ei tartuttu, sillä jokainen joutui olemaan mukana - tahtoen tai tahtomattaan...

Meke show

Täällä oli sitten vuorossa myös ohjelman päätteeksi juurikin se KÄÄRMETANSSI. Tästä on eräät kotipuolessa puhuneet, mutta nyt veikkaan, että tietämättään mitä se todellakin on. Vapiskaa siellä jo J&O, sillä me nyt tiedämme mikä se on ja miten menee... Toisena iltana oli taas pelien vuoro.

Täällä oli muista paikoista poiketen sähköt päällä kaiken aikaa, sillä siitä piti huolen oma generaattori. Paikan boss ei ollut nyt paikalla, mutta on kuulemma pitkätukkainen surffaaja ausseista. Ravintolan pomona oli Adrian ja tarjoilijoina Luvi ja Cara ainakin. Olivat taaskin erittäin mukavia tyyppejä. Aina tervehtivät iloisesti joka paikassa ja aina etunimellä. Ja myös joka kerta halusivat kuulla, että onko kaikki hyvin ja miten menee.

Yllätys oli se, että paikka oli nuorison suosima, eikä esim. pariskuntien ja häämatkalaisten. Tänne oli tullut enemmänkin poika ja tyttöporukoita pitämään hauskaa. "Kinkkejä" tuntui olevan täälläkin ja meitä kyllä ihmetytti niissä lähes kaikki. Jo on kummallista, että jossei voi esim. hodaria syödä, ettei siitä pidä ottaa kymmeniä kuvia kuinka se suuhun nyt menee... ohoijaa...

Onko järkee vai ei?

Noh, eikus seuraavaan paikkaan, jospa ei tätä olisi siellä enää nähtävissä...