Matka Townsvilleen

Heip,

Seuraavaksi majapaikaksi valitsimme lähemmäksi Airlie Beachia olevan kohteen, jossa on varattuna meille kahden yön paketti Catamaranilla. Katsoimme kartasta, että se voisi olla Townsville. Eikun auton nokka kohti tätä paikkaa. Matkalla kävimme myös kohteissa Mission Beach, jonka ranta toki näytti hyvälle, mutta oli autio muutamaa muuta tyyppiä lukuunottamatta. Rannalla ei ollut mitään merkkejä siitä, että sitä olisi oikein koskaan käytetty mihinkään... Oliko tässä nyt jokin juttu, että kesä on ohi ja paikat on vaan kiinni täällä?

Mission Beach, vai?

Tämän kolkan nähtyämme suuntasimme Camryn nokan kohti Tullya. Tully oli Mr Timo The Tigerin banaanivuosien majapaikkana, joten pitihän se käydä katsomassa. Täytyy sanoa, että ennakkotieto oli erehtymätön, paikka on tylsä. Eipä edes autosta noustu, kun kruisailimme kylän pääkadun läpi ja totesimme, että ei sopivan oloista ruokapaikkaa täältä löytynyt. Matkalla oli toki erittäin paljon näitä banaaniviljelmiä. Mielenkiintoinen seikka oli se, että puissa oli valmiina pussit, joiden sisällä banaanit olivat. Ilmeisesti pussi estää tuhoja eläimiltä ja ovathan suoraan sitten pussitettuja. Joku korjannee, jos meni tämä villi veikkaus vikaan... :)

Banaanit pusseissako, vai ei?

 Eikun seuraavaa paikkaa kohden... Matkalla näkyi myös outoa? metsää, aivan kuin puut olisivat joskus palaneet, mutta kuitenkin olisivat nyt jo taas voimissaan, vai mistä lie johtuu puiden rungon väri?

Tässä ei ihan tuota mustaa puuta satu vaan nyt näkyy... sorry

Lopulta taas pitkän ajomatkan jälkeen pääsimme perille Townsvilleen ja sama rumba jatkui, eli mihin majoitumme? Jäädäänkö tänne vai ajetaanko vielä eteenpäin? Lopulta päätimme käydä kattoo paria majapaikkaa rantakadulta ja toiseen sitten jäimme eli Water Edge Resortiin, jossa yön hinta oli 95dollaria. Tässä oli yksi uima-allas sekä iso poreamme, jota toki tuli sitten käytettyä. Huoneistot olivat näitä apartomentos mallisia, eli oli myös keittiö, joten eikun kokkaamaan päästäisen sapuskat ihan itse. Ekana iltana tosin ei tarvinut kuin höyrystää parsaa ja papuja, sillä pääruokana oli valmiiksi keitettyjä rapuja iso säkillinen, joka pisti tiskillä silmään. Eikun valkkari hyllystä kyytipojaksi sille, 6,5dollaria. Kyllä kelpaa...

Eikus syömään...

Ensimmäisenä päivänä sitten aamupalan jälkeen marssimme satamaan ja siitä sitten pikku catamaranilla (Sealink) kohti Magnetic Islandia. Täällä piti löytymän luonnossa Koalata, mutta vesiperä meidän aikataululla tuli tässä kohtaa. Ei oikein oltu valmistauduttu että minne täällä mennä, joten läksimme yhtä merkittyä kävelypolkua pitkin tallaamaan rantasandaaleilla ja takasinhan se oli sieltä sitten palattava, kun polku olikin tarkoitettu kunnon vaeltajille. Missään ei näkynyt ristinsielua, joten ehkä oli viisainta sademetsästä palata ehin nahoin...

Helpommasta päästä kuva

Kivat "juuret" puulla täällä

Eipä sitä siitä enää sitten jaksanut lähtee selvittää mistään mitään, joten satamaan takas ja seuraavalle paatille kaljalle... tai sitten ei. Olikin pyhäpäivä, eli pitkä perjantai ja laivalla ei ollut lupaa juoda, ei edes omia. Johan tökkäs... Onneksi matka ei ollut kuin 20min, joten kestihän tuon aina kotisatamaan asti ja sitten hörps.

Edellenkin ihmetytti miten kaikki on täällä niin siistiä. Oiskohan täällä tuo sakotusmenetelmä hiukka toista kuin meillä ja täällä oikeasti joutuu kärsimään, eikä vaan hyssytellä, että kun sulla nyt on niin vaikeaa, niin saathan sä nyt anteeksi, että raiskaat jne. Täällä esim. koiranulkoiluttaminen irrallaan on selvästikin rikos ja siitä tulee kiva lasku. Mistä rikoksesta saat suomessa 1000€ sakon? Täällä siis 1500dollaria tulee siitä sakkoa, jos on koira irrallaan. Ja huom. Ei myöskään ole koiranjätöksiä pitkin poikin, sillä tässäkin oli teline, jossa oli jätepusseja rulla, joten jätökset vaan keräämään.

Täällä on myös hienoa huomata kuinka on ihmiset perheineen viettämässä aikaa puistoissa, mutta onhan täällä myös viihtyvyyteen panostettu, kun on näitä julkisia grillauspaikkoja sekä vesipuistoja - siis nekin ilmaisia.

Tässä paikan vesipuisto ja sen vetonaula

Toisen päivän kohde ei ollut enää saari, vaan Castle Hill, johon oli noin kolmen kilsan matka, joten päätimme sen tässä helteessä kestää ja kävellä. Korkein kohta oli tuolla 286metirä, joten ihan oli kapuamista. Autotie toki olisi ollut perille asti, mutta kävellään nyt sitten, perkl... Hiki kyllä virtasi ja vesi maistui. Polku oli ylös todella hyvin tehty, kivistä ja askelkorkeus välillä varmaankin 50cm, joten sai kyllä paikat kyytiä.

Matkalla oli puisto, jossa oli sademetsä osuus ja siellä oli esim. tällainen kiva pikkuinen hämppis...

Pikku nyppylähän tuo vaan on, sinne siis...

Panoraamaa ylhäältä... Huikea on näkymä

Alas oli pirullista tulla noita kiviportaita, kun ne olisi kait pitänyt juoksien loikkia. Mutta ei, kävellen mentiin... Kaupan kautta "kottii" ja siitä sitten taas polskimaan, vain altaalle, sillä sama punainen vaara oli myös täällä rannalla, eli ei asiaa sinne Meduusa vaaran vuoksi. Tylsää sinäänsä, mutta eipä kait niiden kanssa ole syytä leikkiä...  Täältä ois sitten huomenna sitten taas jatkettava matkaa etelään päin aina tuonne Airlie Beachille asti, jossa on nyt yhdeksi yöksi meillä majoitus varattuna.

Sitten onkin jo 28-30.3 meillä vuorossa tuo Whitsunday risteily, jossa pitäisi olla kaikkea kivaa tarjolla meille aina valmiiksi katetuista pöydistä alkaen...