Airlie Beach ja Whitsundays (27-30.3.)

Hi,

Dodii... Nyt sitten tulimme viimein tänne Airlie Beachin suuntaan ja onhan toki myönnettävä että paikka on huikea, varsinkin tämä meidän retki Whitsundaysin paratiisisaaristoon. Tässä on sitä jotain otetta mistä ei voi olla tykkäämättä. Itse Airlie Beach jäi risteilylle checkinin ja läpiajon merkeissä mieleen. Täällä lounas jäi tuopiksi olutta, kun paikallisen yhdistetyn alueen kurjan kuppilan typy myi pelkkää kaljaa ja kehui, että tuolta saat tilata ruokaa... No sille tiskille kun pääsi, niin ovet kiinni - heillä 3-5pm oli siesta, perkele. Kyllä muuten tuopposen jälkeen typylle ja tiskin takana muillekin oleville annoin hyytävän palautteen...  Petostahan on myydä pelkkää kaljaa ja sanoa, että ruuan saat tolta toiselta tiskiltä, ois nyt sanoneet, että se on kiinni viiteen asti...

Noh, tämän jälkeen sitten nälkä lähti taas/kin/ko? kaljalla? Joo, eikun ettimään majapaikkaa ja joskos siellä korjautuisi tämäkin ruokatilanne. Löydettyämme lopulta hotellille (Club Crocodile Resort), joka ei Nokia Mapsin mukaan ollut siellä mihin karttapalvelu oli sen lykännyt, niin pääsimme sitten majoittumaan ja pikkasen puljaamaan altaisiin ja poreisiinkin, niin seuraavana rastina diner sitten... Täytyy sanoa, että tämä oli sitten yliveto, josta sai myös laittaa spostilla palautteen managerille... Ensinnäkin hotellin ravintolassa ei ollut saatavilla minkään valtakunnan ruokalistoja. Ei edes että olisi johonkin liitutauluun kirjoitettu tms.

Nopea kännykkäkuva ruokalistasta

Niinpä niin... Lounasta ei saatu ja tästä listasta piti sitten alkaa valitsemaan päivän iltaruoka. Voi hyvää päivää sentään... Eihän siinä mitään otettiin alkudrinkit ja tilasimme yhdessä jaettavaksi alkupalaksi Nachos ja pääruoaksi yhteisen Pizzan. Sitäkin tilattaessa oli kauhea vääntö, että saiskos pizzaa hiukka duunattua, että olisi lisätäytettä - ei kuulemma, mutta sitten siihen pullahti keskusteluun ilmeisesti kokki ja lupasi lisätä tomaattia mitä Eine pyysi, selitti jotain kyllä... Lopulta kun saimme annokset pöytään, niin ne tuli yhtäaikaa, eli ei mennyt jakeluun, että alkupala ja sitten pääruuaksi pizza. Ja kaiken kukkuraksi nacos oli kuivia ja nahistuneita, eli ei hyvä, mutta pizza oli sitten yliveto. Se oli ihan suoraan pakastepizza, johon oli vähän tuikattu lisäksi tomaattisosetta päälle. Eikun taas antamaan palautetta... Hohoijaa... Ei siis hyvä alku tälle Airlie Beachin keikalle... Ei!

Noh, onneksi koitti vihdoin aamu ja lähtö satamaan. Meidän piti olla siellä 11:30 ja olimme hyvissä ajoin lähdössä hotellilta. Auton jätimme hotellin pihalle parkkii pariksi päiväksi ja odottelimme taksin tuloa hotellille. Eine kävi kaksi kertaa itse soittamassa tuosta aulan ilmaisesta taxi puhelimesta ihme valikoiden kautta, mutta eipä taksia vaan tullut. Lopulta siihen tuli respan isäntä ja kertoi, että ei ole helppoa saada nyt taksia, kun on sesonki menossa ja takseja on koko kylässä vain 7 kappaletta. Lupasi, että hänen vaimonsa heittää meidät satamaan... Ja eikun kyytiin ja menoksi.

Satamassa odotti meitä sitten Catamarani Powerplay. Siinä käytiin läpi juttuja kapteenin ja "äidin" kanssa. Meitä lähti matkaan 17 matkustajaa heidän lisäksi. Kapteeni ja Kokki siis olivat lisäksemme. He hoitelivat aluksella kaiken aina kokkauksista alkaen ja veivät meitä sitten sukelluksille, snorklauksille, uimapaikoille ja retkille.

Powerplay

Loistava jengi sattui tuolle risteilylle. Ei ollut känniääliöitä tai muitakaan pissipäitä pilaamassa toisten ilonpitoa vaikka oli eri maista aina Irlannista Japaniin ja Ausseihin asti poppoota. Poppia sai soittaa paatissa kuka vain sitä oli sattunut tuomaan mukanaan ja tais tässä mennä pikkasen poskelleen, kun sitä teinihelvettimusaa oli vain mukana yhdellä Belgialaisella Julianilla. Sitä sitten jumputimme pari päivää... Jossei siis pää keinunut risteilyn jälkeen merenkäynnistä, niin siitä sitten :)

Meidän Cabin, ilmastoitu

Täällä oli vain pari hyttiä, joissa oli ns. private, muut olivat yhteismajoituksia. Meille oli Kilroy järkännyt oman "sviitin" laivasta, joten ei valittamista... Thx, The Tiger! Tästä oli hyvä jatkaa reissua, kun oli majoittuminen saatu tehtyä. Eikus ottaa rennosti... Ai miten, noh, you know, pullo... eikus laivaan ei saanut tuoda pulloja, niin...

Tässähän se aika menee, uistellessa...

Meni varmaan parisen tuntia, niin saavuimme ensimmäiseen pysähdyspaikkaan. Kaikki kannelle ja käytiin läpi sukellus/snorklaus systeemit ja se, että suojapuku, eli sukeltajan asu päälle kaikille, koska vesistössä esiintyy Meduusoja. Sitten jossei ollut aiemmin snorklannut kerrottiin miten homma toimii. Eka kapteeni, Moxy heitti pelastusveneellä sukeltamaan lähtevät eri paatille ja sitten tuli hakee muita snorklaamaan. Kaikki aina pois "äidin" tieltä laivalta siis, että D-Mac sai hoitaa hommiansa silloin rauhassa - vai mitä lie tekikään? Kyllä oli hieno mesta taas snorklaa, ei voi muuta sanoa. Kaikkea mitä olisi voinut nähdä, niin ei tullu itse havaittua, mutta aina päivän päätteeksi Moxy piti illallisen jälkeen meille kuvakoosteen mitä oli nähty vedenalla. Tässä olevat vedenalaiset kuvat ovat siis Kapteeni Moxyn ottamia kuvia - ei minun.

Nemo - oli ollut... jäi livenä näkemättä meiltä

Kilppareita näimme, mutta ei näin kivasti...

Joku hemmetin iso fisu pyöri kans...

Meikähän se siinä...

Joo, tässä vain muutama näistä Whitsundaysin vedenalaisista kuvista siis... Kävimme reissun aikana neljä kertaa snorkaa, joten tuli kyllä puljattua. Yhteen kertaan oli noin puoltoista tuntia varattu aikaa. Kyllä siinä ehtii nähdä jo ihan riittävästi. Aina laivaan palatessa, tuli "kirjautua" uudelleen alukselle laittamalla nimmari oman nimen kohdalle paperiin. Tästä sitten Kapteeni aina tsekkasi, että kaikki ovat tulleet takaisin. Jos olit vika, niin siitä sait sitten makupalan vegee, purtavaksi lusikalla...

Lisäksi illalla oli laivan poreallas käytössä ja toki uimassa sai käydä myös, kun olimme ankkurissa... Sapuskat oli "äippä" loihtinut kyllä esimerkillisesti. Nämä aluksen pöperöt pesi mennen tullen muuten esim. Fidzin saarikierroksen sapuskat. Kyllä D-Mac osasi homman siis... Ja oikeastaan aina snorklauksen päälle oli jotain purtavaa olemassa sekä lisäksi toki lounas ja illallinen. Ekana iltana oli kanaa ja toisena pihviä.

Kippis!

Toisena päivänä kävimme sitten aivan mielettömässä paikassa ihastelemassa rantaa. Täällä on olemassa yksi resortti ilmeisesti, mutta sinne maksaa sitten sellaisia maltaita yöt, että ei aleta kuvittelee. Moxy kertoili, että siellä on käynnyt sellaisia nimi kuin Mick Jagger, Angelina Jolie, Brad Pitt jne... Paikka oli kyllä huima. Siis näin valkoista hiekkaa ei todellakaan ole missään aiemmin nähty. Eikä taideta ikinä nähdäkään. Ja miten kirkasta vesi voi olla - siis ihan uskomatonta. Paikka on Whitehaven Beach.

Näköalapaikalta maisemaa

Rannalta...

Kyllä oli huikea paikka. Jos siis haluat nähdä oikeasti valkoista hiekkaa, niin tuu tänne. Tässä on sitä jotain. Toki, tämä paikka on kansallispuisto, joten tässä juuri ei ole mitään resortteja, joten jollain välineellä on niistä tultava tänne käymään, vaikkapa tuolta Powerplayn kuljetuksella. Suosittelemme.

Paatissa oli muuten myös pari suppailulautaa, joten pitihän Einen päästä se auringonlaskussa korkkaamaan. Samalla oli bongannut pari delfiiniä siinä... Ei siis huono rasti. Mä vaan kuvailin...

Suppailua sunsetissä.... Ei paskempaa...

Einen tullessa takas, niin oli sopivasti pieni jännitystapahtuma tullut, kun innokkimmat olivat hyppineet paatista uimaan ilman suoja-asua, kun yhtä Irlantilaista kaveria oli Meduusa raapaissut selänpuolelle. Siihen ensiapu on viinietikka, jota muuten on täällä kaikkialla uimarannoilla saatavilla.

Ensiapuun, kun Meduusa iskee...

Seuraavana päivänä oli lyhyt pulahdus vielä aamusta, jolloin pääsi katsomaan läheltä kilppareita. Jos siis oli onnekas... Toiset oli ja toiset eivät. Yksi Japanin tyttö itki, kun piti lähteä kesken kaiken pois, kun hän ehti vain nopeasti nähdä, eikä saanut siitäkään sitten kuvaa... On tää kovaa hommaa....

Tuolta sitten kohti kotisatamaa... Mikäköhän se meilläkin on oikeesti? Noh, kuitenkin ja lopuksi sitten yhteiskuva koko jengistä ja jäätävät jäähyväiset kaikille - Hemmetin hieno reissu oli. Suosittelemme!

Ryhmä rämä!

Tästä on taas hyvä jatkaa ja etsiä sitä uutta ihanuutta, josko vielä voisi olla parempaa jossain - voiko?