Huikee 2016: Matka jatkuu ja jatkuu ja...

Hi Guys,

Dolphin Coastiin oli taas pitkä ja rankka ajomatka Drakensbergistä eli koko päivän duuni jälleen kerran. Välimatkat tuntuvat joka kerta vain pidemmiltä ja pidemmiltä. Auto kun ei vaan ole mukavuuksilla pilattu, vaikkakin selkänojaa saa hieman säädettyä taakse. Kostean hiostava, huonosti lämmitetty sauna on kaiken aikaa tämä meidän kotimme nyt, jossa on selkä ja housut märkänä kaiken aikaa. Tästä on siis meidän matkapäivät tehty.

Dolphin Coast, oli pieni kylä rannikolla Durbanin kaupungin pohjoispuolella. Täällä vietimme kaksi yötä ja oleilimme vain ja ainoastaan rennosti. Mitään ohjelmaa ei ollut, vain ns. vapaaehtoinen kylävierailu, mutta sen jätimme väliin, koska ei edes Eine halunnut shoppailemaan kylään... Täh? joo, näin meni. Kävimme itse omatoimisesti parin kilsan päässä olevassa kylässä, LiquerShopissa tietty.... Vähän janojuomaa hakemassa. Rannalla uimassa ja kävelemässä. Latasimme siis vain akkuja tulevia matkapäiviä varten. Eihän sitä aina tarvitse mennä ja mennä... Matkalla näimme parven Delfiinejä myös uivan rannan suuntaisesti, mutta olivat sen verran kaukana, että eipä kuvia viitsinyt niistä yrittää ottaa.

Rantamaisemaa uimarannan läheltä

Dolphin Coastin parin yön jälkeen taas saunaan, eikun siis matkaan hikiseen Truckiin ja nokka kohti seuraavaa paikkaa, Wild Coastia. Nämä maisemat matkalla ovat ainakin minut saaneet positiivisesti yllättymään, sillä odotukset olivat pelkkää savannia savannin perään, eli sellaista autiomaata, lähes siis hiekkaerämaata, jossa siellä täällä on jokin puska odottamassa. Mutta ei, sillä tämän maan vehreys on tosiasia. Ja tämä on siis erittäin kaunista, tulee vähän mieleen jopa Uuden-Seelannin mäet ja nyppylät tai vaikka en ole Irlannin nummilla käynnyt, niin nekin. Kaukaa katsottuna näyttää, että kaikki mäet ja nyppylät olisi leikattua nurmikkoa, mutta sekin on harhaa, sillä nuo mäkien puskat ovat hieman alle polvenkorkuista heinää täynnä.

Paikallista asumusta matkan varrelta

Asumukset, joissa todelliset paikalliset asuvat ovat lähestulkoon juurikin niitä mitä odotimme näkevämme. Se miksi heillä on aina tuo pyöreä rakennus olemassa vieläkin on hieman epäselvää. Ilmeisesti aiemmin ne ovat olleet siksi, että keskellä on ollut keittiö ja reunoilla ollaan nukuttu. Osalla on katolla kiviä, jolla varmistavat, että pellit eivät tuulessa lähde lentoon... Liekkö sekään pelastaa kovassa tuulessa...

Nauloihin ei ole luottoa...

Matkalla ajoimme monen pienemmän kylän läpi ja se oli kyllä valtaisa kokemus. Välillä tuntui olo siltä kuin olisimme sirkuspellejä autossa, kun kaikki paikalliset vilkuttivat meille iloisesti ja näyttivät, että ottakaa kuvia heistä. Heidän iloisuus sai meidät kaikki iloiseksi myös. Oli todella kiva nähdä kuinka hauskaa heillä oli kun vilkutimme heille takaisin. Toiset jopa tanssivat kadulla meille. Myös vanha tapa kuljettaa tavaraa pään päällä on yhä voimissaan. Sitä näki täällä monen harrastavan siis edelleen.

Siitä mallia...

Ilo irti turisteista...

Lounaan söimme yhdessä puskassa tien vieressä matkalla, johon sitten tuli metsästä paikalliset puukuorman kera. He joutuivat lastia hieman korjailemaan ja olihan siinä pientä shown poikasta havaittavissa, kun he heittelivät puita toisilleen.

Kevyttä on puu täällä...

Maisemaa matkalta

Wild Coastiin oli sitten todellinen kinttupolku taas tarjolla. Tie muuttui ensin huonoksi hiekkatieksi, jota oli varmaankin 70km, jonka jälkeen tuli kinttupolkua 10km, jossa oli isoja kallioita ja kiviä matkalla. Sitten vielä loppumatka ajoimme pellolla. Vauhti ei siis päätä huimannut, mutta kyllä taas paikan näkymät olivat huimat. Paikan nimi oli Lambazi Bay, jota isännöivät John ja Sharon. Baarin nimi oli osuvasti nimetty Josh´s Bariksi. Heti majoittumisen jälkeen oli päästävä hiet karistamaan merivedessä, vaikka pimeä oli juuri hippeimmillään tulossa. Illallisen jälkeen oltiinkin taas jo valmiita yöpuulle ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Aamulla meille oli tarjolla paikallisten lasten esittämä tanssishow, johon mekin pääsimme osallistumaan.

Tanssiryhmä

Aamiaisen jälkeen lähdimme käymään pienellä patikkaretkellä paikan vesiputoksilla, joita oli kaksi. Toinen laski mukavankokoiseen lampeen, jossa pääsi myös pulahtamaan.