sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Fraser Island

Hi Guys,

2.4. lähdimme sitten tänne Fraser Islandille ns. minibussilla, joka oli rakennettu kuorma-auton lavalle. Oli siis neliveto vehje kyseessä tämä peli ja erikoinen ratkaisu. Takana oli luukku, jossa oli ns. keittiö. Kaikkea sitä taas näkeekin... Hervey Bayn satamasta oli noin puolen tunnin matka tuonne saarelle. Saari on maailman suurin hiekkasärkkä, jonka faktatiedot jokainen blogia lukeva voi itse käydä googlettamassa. Saarella on noin 40 pientä ja vähän isompaa järveä myös olemassa, joista yhteen järveen tämänkin retken aikana pääsemme tutustumaan. Ensin ajelimme saarella katsomaan toisen maailmansodan aikana uponnutta alusta, Maheno Shipwreckiä.

Hylky mikä hylky - kumpi?
kin?

Joo, tästä sitten kävimme katsomassa myös saaren hiekkavuorta, joka on sinäänsä ihmeellinen myös.


Hiekkadyynien jälkeen oli vuorossa sitten Eli Creek, eli pieni puro, jossa pystyi vaikkapa uimaan tai niin kuin jotkut tekivät, niin laskivat sitä alas kumiankoista lähtien. Vesi aivan kirkasta ja pohjana oli hiekka, mitäpäs muutakaan. Vesi oli yllättävän kylmä tässä, joten mukavasti piristi helteisessä ilmassa. Kuvassa näyttäisi siltä, että vesi on vaalean ruskean paskaista, mutta usko pois siinä vaan näkyy hiekkapohja.

Eli Creek
Täältä sitten jatkoimme matkaa Lake McKenzielle, joka on siis yksi tämän helmen 40 saaresta. Eikun sinne siis. Siinä otimme muuten retkeen kuuluvan lounaan myös aidatulla alueella, koska Dingot ovat alueella ärhäköitä, joten siellä ei sovi yksin liikkua ja varsinkaan jättää lapsia yksin - ei sitten mihinkään. Dingoja jopa kohdataan täällä ja näimmehän mekin matkalla pari Dingoa tiellä. Taitavat olla täällä paikallisia susia.... Lounaan päälle sitten köpöttelimme parin sadan metrin päähän järvelle ja huoh, kylläpäs oli sitten huikea näkymä taas jälleen kerran. Miten siis voi olla mahdollista, että meidät vaan vielläkin voidaan jollain näkymällä yllättää, kun miettii oikeesti mitä kaikkea on jo nyt nähnyt tällä reissulla? Toki kuvasta ei voi kaikkea sitä nähdä, mutta yritä edes? Järvi ei ole mikään jätti ja syvyyttä siinä on noin 5metriä parhaimmillaan. Vesi on täysin kirkasta, varmasti juomakelpoista vettä. Ja mikä hienointa, hiekkapohja, joka on lähellä valkoista, toki ei ihan niin valkoista kuin oli Whitehaven Beachilla.

Lake McKenzie
Rantaa
Paikallinenko? Kato tätä vettä nyt vaan... on se Awesome!
Täältä sitten jatkoimme Central Stationiin, jossa oli aikoinaan ennen alueen julistamista luonnonpuistoksi ollut metsureiden asuinalue. Siellä oli myös ollut rautatie aikoinaan, jota pitkin kuljetettiin sitten tukkeja saaresta mantereelle. Täällä oli aivan sairaan suuria puita nytkin pystyssä. Siis sellaisia järkäleitä, että oksat pois ja pinoon vaa....

Tällä ei tee ennee mittee... ontto on...
Ratatyöläisten historiaa vielä asemalta
Joopa, kyllähän oli huikea retkipäivä tämäkin näiden kaikkien muiden retkien ja omatoimisten tutustumisten joukossa.

Samaan hengenvetoon voi vaan todeta, että kyllä täällä Ausseissa on sitä jotain. En enää yhtään ihmettele, että tänne on aikoinaan suomalaisia urakalla muuttanut asumaan. Jotenkin voisin jo ajatella, että miksei mekin tänne tultaisi. Suomesta kantautuvat uutiset eivät kannusta ainakaan tulemaan takaisin. Ei jaksa ymmärtää miten siitä suomen hyvinvointivaltiosta on tullut sellainen pahoinvoiva valtio? Mikä on kaiken hyvän siellä pilannut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti