Matka Wollongongiin

Hi Guys,

Jees, tuolta Opalikylästä matka jatkui meillä Dubbossa yöpymisen jälkeen kohti seuraavaa kohdetta, eli Wollongongia, jossa asuivat Suomalaiset, Liisa ja Saku. Se oli meidän tavoite seuraavaan yöpaikkaan. Liisan hyvien vinkkejen perässä on kruisiltu aikas tavalla, sillä tuo Lightning Ridgen Opalikylä oli kyllä ihan Liisan syytä, sillä aavikkoa lähdimme "vain" hakemaan, mutta Liisa "käski" ajamaan sinne... Mehän hullut teimme sen... Joo, siis asiaan eli Liisaan... :) Liisan vinkki oli myös se, että ajatte tännepäin, niin tulette Blue Monuntainin läpi, niin siellä on sitten niitä kohteita, joissa pitää käydä... Ja se oli tarkoitus, mutta eipäs mentykään sillä ensin tuli vastaan sumutinpullosadesumu ja sen jälkeen näkyväisyys meni lähes nollaan, joten mitä näkymiä on missään, jos sataa vettä? Ei siis mitään, joten Sinisten vuorten yli vain ajettiin kiltisti, sillä niiden tietkin olivat tietyön alla, joten ei kaahaamista ollut tarjolla.

Lopulta siis olimme Liisan ja Sakun luona Wollongongissa, jossa meitä jo osattiin odottaa. Vastaanotto oli erittäin hyvä ja olimme heillä vastuksina jopa siitä hyvästä ja pahasta kaksi yötä. Ensimmäisenä iltana kävimme paikallisella Clubilla syömässä, jossa oli noutopöytä. Taas opimme uusia juttuja tästä maasta roimasti. Eli Clubilainen saa tuoda vieraita syömään, muuten ei ole asiaa sinne. Clubeilla on tarkoitus olla tuottamatta, eli omakustannushintaan on kaikki palvelut, sillä siellä on muutakin kuin ruokaa tarjolla. On kasinotoiminta, pubit, karaoket ja vaikka mitä. Mekin söimme neljä henkeä 86 dollarilla noutopöydästä mahat täyteen ja tarjonta peittosi mennen tullen ruotsinlaivojen tarjonnat. Eli kyllä kelpasi.

Iltaa sitten istuimme heillä ja tarinoimme miten Suomessa menee ja mitä me olemme kokeneet matkalla. Sakua harmitti, kun meidän näkemys Suomen hyvinvointivaltiosta ei ole enää se kuva, joka hänellä on siitä ollut aina. Niin, pakko on sanoa, että ei täällä sotketa paikkoja, mutta Suomessa on törkyistä, likaista ja graffitteja. Ei täällä niitä ole niin kuin Suomessa. Ihan oikeesti. Myös ihmisten ystävällisyys, tervehtimistavat tuntemattomille ja moni moni muu asia tuntuu niin uskomattoman hyvälle täällä. Mikä meitä Suomalaisia oikein riivaa? Näissä tarinoissa meni mukavasti ilta...

Perjantaina, 8.4. oli sitten meillä vuorossa tutustuminen Wollongonin alueeseen ja Liisa lähti meille oppaaksi. Ensin kävimme katsomassa vuoren päällä maisemia, jotka ovat huikeat merelle ja kaupungin ylle. Tosin sää oli tuhnuinen, joten näkymät eivät olleet ihan parhaat mahdolliset. Lisäksi näköalapaikan eteen oli puusto kasvanut liikaa, joten nekin häiritsivät sitä. Hauskaa oli se, että pari miestä tuli samaa aikaa sinne Keiran näköalapaikalle ja suunnittelivat kuinka näkymän estävät puut pitää kaataa.

Näkymä Wollongonin edustalle

Täältä sitten lähdimme ajelemaan kohti etelää, jossa oli pienempi kylä, (Kiama) jossa oli nähtävyytenä vesisuihku, joka tulee kallioon muodostuneesta onkalosta ylös, kun sopiva aalto osuu kohdalle. Näitä onkaloita oli parikin ja hieman eri paikoissa. Jännä ilmiö ja kiva äänikin tuli, kun jaksoi vain odottaa sopivan aikaa....

Nyt lähtee...

Pienempi, mutta ei huonompi...

Seuraavana oli sitten kierroksellamme vuorossa päivän paras, eli PUBI. Tämä Pub ei ole ihan mikä tahansa, vaan alueen vanhin, joten sinne siis...

Eine ja Liisa

Jamberoo Pub, 1857

Täältä sitten kauppaan ja "kottii" jossa Saku oli jo odottamassa ja kyselemässä illan ohjelmaa. Tarjolla oli ruokailun lisäksi meinaan Suomalaista herkkua - SAUNA, joka todellakin oli aina Helo-kiukaasta alkaen sitä mitä pitikin. Heillä siis saunoimme ja uimme, sillä pihalla oli heillä myös oma uima-allas. Kyllä taas kelpasikin. Saunan jälkeen bbq-illallinen, saimme myös kunnian olla kokkina ja tuntui pihvit, makkarat, perunat, pekonivuoratut herkkusienet sekä mozarellatomaatit maistuvan kaikille. Jälkkärinä oli Prawnint, joten ei paha... Lähistöllä asustava Leila tuli myös kylään ja meillä oli erittäin mukava ilta - taas. Harmi vaan, että matkan on jatkuttava ja hieman haikein mielin oli aamulla lähdettävä ajamaan kohti Sydneytä, johon tämä ihana auto oli palautettava... nyyh..

Lähtöhetki Liisan ja Sakun luota

Tästä sitten hyvin opastettuna pikkuteitä pitkin kohti Sydneytä ajamaan. Matkalla muutama nähtävyys ja sitten uusia majapaikkoja metsästämään isosta kaupungista... Kaipa se majapaikka sieltäkin löytyypi...