White Elephant Bush Camp 5-6pv

Hi Guys,

Safari jatkui ja nyt Zululandissa, White Elephant Bush Campissa pari päivää (16-18.4) ja sitten taas vaihdetaan maisemaa. Tänne tulimme todella pitkän ajomatkan jälkeen, kun aamusta taas läksimme liikkeelle. Matka taittui Swazimaan läpi, jossa sitten oli rajalla käytävä passintarkastuksessa ja vielä siis tuplaten, kun oli ensin Etelä-Afrikasta poistuminen ja sitten kävelet rajan yli Swazimaahan ja sama sitten uudelleen kun pari tuntia oli ajettu Swazimaan halki. Hassu juttu tällekin reissulle. Tulipahan taas passiin neljä leimaa saman päivän aikana :). Swazimaa oli astetta alkeellisempi kuin tämä Etelä-Afrikka. Siellä oikeesti ihmiset tuntuivat asuvan niissä savimajoissa tai olkihökkeleissä.

Mikä lie, mutta kauniisti puu kukkii, niin kuin Kirsikkapuu

Swazimaan normaali asumusta...

Lopulta pitkän ajomatkan jälkeen pääsimme uuteen majapaikkaan, jossa Michel oli meitä vastassa.

Lähestymme majapaikkaa...

Hän toimii paikallisena oppaana meille yhdessä Scottin kanssa. Michel toivotti tervetulleeksi ja samalla alkoi armoton pelottelu, sillä tässä paikassa on sitten käärmeitä. Hän ensimmäiseksi avasi yhden ison jäteastian kannen ja esitteli yhtä käärmettä, joka heti alkoi pyrkimään astiasta ulos. Näitä sitten täällä vilstää erikokoisia ja näköisiä, joten pitää olla varuillaan. Myös kun nouset ylös sängystä, on ensimmäiseksi syytä tarkistaa, ettei lattialla ole käärme, jonka päälle astut. Hyvää yötä vaan sinnekin siis...

Myrkyllinen luikertelija...

Majapaikan keittiörakennus ja pihanuotiopaikka

Illallisen jälkeen pehkut kutsuivat rankan autossa töröttämisen jälkeen ja olihan tietysti aamulla taas oltava kuudelta jo lähtemässä marssimaan kohti järveä, jossa olisi Krokotiilejä sekä Hippoja. Aamupalan jälkeen sitten Michel ja Scott tulivatkin jo meitä ohjeistamaan mikä on homman nimi. Varusteena piti meillä olla kunnon jalkineet, joten sandaaleilla ei ollut asiaa retkelle. Michelilla oli myös varustus kohdillaan, jos vaara iskee - kaikkeen tulee siis varautua.

Michel ja kivääri....

Ja eikun matkaan... Kävellen meillä meni aikaa rantaa noin puolitoista tuntia, mutta toki teimme havaintoja eläinmaailmasta sekä niiden jäljistä. Näimme siis minkälaisen jäljen esim. Kirahvi ja Puhveli jättää kuivaan hiekkaan. Myös heidän käymälät kävimme läpi asianmukaisesti. Hikisen taivalluksen jälkeen lopulta alkoi jo maali häämöttämään... Mielenkiintoinen oli myös tämä kuivuus, sillä 3 vuotta sitten tässäkin oli vettä, mutta ei enää.

Kuivaa järvenpohjaa, vain pieni lammikko jäljellä

Leopardi - kyllä, mutta kilpikonna

Krokotiili maalissa odottamassa jo...

Joopa, kun siis rantaan pääsimme, niin vastarannalla oli jo tämä peto meitä odottamassa. Olipas kiva yllätys, mutta eihän siinä mitään, vaan seuraavana oli vuorossa Kajakeilla melonta tässä putakossa missä nämä pedot uivat sekä Hippot. Kuulosti tosi houkuttelevalta lähteä tuonne, mutta onhan sekin koettava, vai? 

Komia on paikallinen pääskynenkin

Joku pitkäjalkainen kurppa...

Tämäkin halusi kuvaan...

Hippot

Ja lopulta pienen melontaretken jälkeen löytyivät päivän päätähdet. Niitä yhdellä silmäyksellä näki noin kymmenkunta, mutta oppaiden mukaan niitä on vähintään tuplaten tuolla alueella missä olimme. Aina pintaan tulessaan ne pitivät ihmeellistä murinaa tai örinää. Myös se, että ne eivät meistä tykänneet lainkaan oli havaittavissa. Ne alkoivat uhkaavasti lähestymään meitä ja meille meinasi tulla enemmänkin kuin kiire melotessamme niitä karkuun. Tosin illallisella meidän oma oppaamme Paul kertoi, että ei meillä ole sellaista vauhtia melotessa, että oisimme niille pärjänneet, jos ne olisivat tosissaan halunneet hyökätä. Joka tapauksessa selvisimme ehin nahoin tästäkin retkestä ja olihan se aika huima seikkailu olla Kajakilla Hippojen saartamana unohtamatta muutamaa kymmentä Krokotiiliä...

Joku haukka lähti puusta...

Melonnan jälkeen taas marssimalla majapaikalle. Matkalla nähtävyydet olivat vähissä, mutta Impaloita, Seeproja ja muutama Puhveli vilahti metsän siimeksessä.

Komea Kaktus

Aamupäivän jälkeen oli iltapäivän ohjelma vapaa. Meillä se meni rentoutumisen, uimisen, blogin kirjoittamisen ja muutaman juoman nauttimisen merkeissä Norjalaisten kanssa. Huomenna on taas ajopäivä, joten aamulla ei nukuta kovin pitkään, mutta tunnin saamme huilia silti pidempään, eli herätys vasta 6:30. Mitä luksusta...