Coconut Cruiser - Yasawas saarihyppely alkakoot

Bula!

9.3. aamulla lähdimme sitten bussilla kohti Denaraun satamaa, jossa oli lautta odottamassa. Paatissa oli sisätilat sekä kansipaikkoja. Paatti pysähtyi 12 paikassa matkan varrella ja meidän eka kohde oli tämä vika ns. "satama" tai eihän mitään satamaa ole vaan paatti pysähtyy saaren tai luodon viereen, josta sitten tulee ns. peräprutkulla varustettu ns. soutuvene tuomaan edellisiä laivaan ja noutamaan uusia matkaajia kohteisiin.

Lasti sisään ja samasta ulos...

Paatin "kahviossa" oli suomalainen tyttö, joka kertoi heitä olevan 11 hengen poppoo Jyväskylästä reissaamassa. Hekin olivat pitkällä reissulla eli 3kk putkeen. Ovat tulossa samalle saarelle kuin me, eli Naculaan, mutta eri hotelliin. Meidän majapaikka oli Safe Landing tuossa saaressa, johon matkaa menee paatilla noin 4 ja puol tuntii Denaraun satamasta. Saari kuuluu Yasawas saariryhmään.

Jokaisessa majapaikassa toistui sama kaava. Veneellä kun olimme lähestymässä rantaa sanoi kaveri, että kun vastaanotto komitea laulaa meille rannalla tervetulo laulun ja tervehtivät kovalla äänellä BULA, niin meidän tulee vastaa siihen takaisin kovalla äänellä BULA! Jollemme niin tee, niin emme saa lounasta tai illallista (riippuu saapumisajasta).

Safe Landing

Myös kun oli ruokailun aika, niin sekin oli kaikissa paikoissa tarkkaan järjestettynä ja aina sisälsi jotain ohjelmaa. Yleensä paikalliset viihdytti meitä lauluilla ruokailun aikana. Jännä oli huomata, että ruokailuajat oli etukäteen kaikissa paikoissa määrätty ja oli syytä olla myös ajoissa, että jotain sai. Aamiainen oli 8-9, lounasaika 12:00 ja illallinen 19:00. Paikoissa oli omat tavat myös ilmoittaa milloin ruoka on valmis ja saa tulla. Safe Landingillä puhalsi kaveri isoon simpukkaan ja kahdessa toisessa oli käytössä rummutus koverrettuun puuhun.

Korovoun ruokakellon rummuttaja

Illallisen jälkeen oli myös toistuvana kaavana jotain ohjelmaa reissaajille paikalliseen tapaan. Oli lauluja, tansseja, leikkejä ja pelejä. Joka paikassa omat kivat pikku jutut siis tarjolla.

Jokaisessa paikassa oli myös saarelta poistujille lähtöseremonia ja he lauloivat lähtölaulun ja tulivat sitten koko henkilökunnan voimin aina kättelemään, kiittämään ja toivottelemaan hyvää jatkoa. Aivan loistavaa välittämistä taas asiakkaista. Ripaus edes tätä meininkiä meillekin kotimaan palveluihin olisi paikallaan...

Ateriat oli jotenkin ei niin houkuttelevat kuin odotimme. Kanaa oli yleensä ruokana ja niitä samoja joka paikassa siis. Kopia tai siipiä ja eri tavalla maustettuna. Niiden kanssa pastaa eri muodossa sekä riisiä ja pottua. Ehkäpä Winstonin syytä, että ruokatoimitukset olivat ehkä köyhemmät tai sitten se vaan on heillä näin. Kokkauskursseja olisi ollut tarjolla jokaisessa paikassa, mutta jotenkin tuntui siltä, että ei heidän keittiö tarjonnut esim. sellaista hohtoa kuin vaikkapa Thaimaan keittiössä on.

Täällä on muuten raju tuo nousu ja laskuveden vaihtelu sitten. En ole moiseen vielä aiemmin törmännyt. Vaihtelu on todella suuri sillä alla olevassa kuvassa Eine olisi nousuveden aikana ollut kastelemassa jo itsensä, mutta nyt näkyy pohjan kasvillisuus todella pitkälle. Ja tuonne asti piti asiakkaiden mennä kahlaamalla, jotta pääsi veneelle ja vaihtamaan paikkaa. Ei siis kannata kengät jalassa tänne tulla...

Laskuveden aika...