Jännityksellä odotimme mitä on tulossa, kun tänne olimme saapumassa noin 30min laivamatkan jälkeen Mantaraylta. Alku näytti erittäin lupaavalta aina vastaanotosta alkaen. Lai, vanhempi rouva oli paikan pomona ja kertoi samaan tyyliin kuin muissakin mitä tapahtuu ja milloin. Lai kertoi, että hurrikaani oli tehnyt heillä myös tuhoja ja esim. vesi ei ole nyt juomakelpoista. Rannan puut olivat myös kärsineet, niin kuin muissakin paikoissa. Meidän majoitus oli kävelyväylän päässä, BeachFront 7, joka oli oma mökki, jossa oli oma käynti rantaan. Myös omat rantatuolit oli mökin terassilla ja löytyi taas oma suihku sekä wc. Näytti siis hyvälle. Tosin, tarkemman tarkistelun jälkeen huomasimmekin meidän rantapuun kaatuneen ja siinä samalla oli esim. riippumaton oksat menneet, joten se siitä ilosta. Rannalla oli meillä "oma" pöytä bambuvarjon alla, joka myös oli parhaat päivät nähnyt. Terassilla hajosi samantien toinen rantatuoli, joka tuli sitten myöhemmin kuntoon kun siitä ilmoitimme. Jotenkin tästä paikasta huokui se fiilis, että ei tämä ole "vain" Winstonin aiheuttamaa rapistumista, vaan jotain ihan muuta. Ehkä olisi nyt korkea aika alkaa laittaa paikat kuntoon ennen kuin asiakkaat jättää tämänkin kohteen. Vieressä oli jo yksi hylätty kohde, Coconut Beach.
Näkymä ovelta merelle |
Hurrikaanin tuhoja - pöytä jäänyt jalkoihin |
Kivahan on käydä monessa paikassa ja nähdä mitä on muualla tarjolla. Jokaisessa on se oma juttunsa myös.
Toisella puolella oli sitten WhiteSandy Resort, johon oli majoittuneena nämä 11 tyyppiä Jyväskylästä. He olivat saaneet tarpeekseen omassa resortissa eioosta, kun ei ollut edes vettä enää myydä heille. 14pv he sitten tulivat meille syömään ja olisivat ottaneet pizzaa, mutta eipä meillä ollut juustoa, joten joutuivat tyytymään johonkin muuhun purtavaan. Ois muuten itsekin voinut purasta pizzaa jo välillä, kun alkaa jo tökkii tää saman sapuskan syöminen päivästä toiseen. Vaikka kuinka on noutopöytä, niin aina vaan sitä samaa pastaa, riisiä ja kanaa eri tavalla valmistettuna. Vois olla jotain muutakin lihaa tarjolla...
Kävimme myös tämän paikan edessä snorklaamassa. Näkyvyys oli hieman huonompi kuin Mantaraylla, kun oli hiekkaa pöllynyt veden joukkoon.
Joka tapauksessa koko saarikierros oli hieno kokemus ja tulipahan tämäkin paratiisi nähtyä. Ehkäpä, jos tänne uudelleen joskus tulisi, niin pikkuinen update majoituksiin ja ruokiin niin hyvää tulisi. Tai voihan se olla niinkin, että aika tekee tehtävänsä ja Winstonin tuomat ongelmat ovat korjattu ja auttavat asiaan kaikin puolin. Tiukalla budjetilla tietty ei ihan kaikkea voi saada, joten silläkin on oma merkityksensä. Pikku hiljaa on aika taas siirtyä ja palata Nadille Paulan ja Vilin luo viettämään se Kava ilta ja valmistautua siirtymiseen ausseihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti