Yarra Valley - Viinitilakierros

Heip,

Maanantaina aamusta (21.3.) jo 8 pintaa olimme odottamassa kieli pitkällä viinitilakierrosta Melbournen pohjoispuolelle sijaitsevalle Yarra Valleyn viinialueelle. Aamusta ei siis saanut unta vetää kuulaa rankan kisaviikon päätteeksi rauhassa, vaan oli taas mentävä ja hypättävä pikkubussin kyytiin. Tim oli meidän opas sekä kuski, joka kertoili matkan aikana ties mitä historiasta alkaen aina viini alueisiin ja mitä kaikkea matkalla näimmekään. Ihan ei toi lontoonkielikone kaikkea jaksanut taaskaan oikein kääntää, joten tarttui mitä tarttui ja loput on sitten jo unohtanut, eli ei mitään uutta. Alku reissulle oli jotenkin ei niin lupaava, kun menimme ensin pikkupuotiin, ja kummastelimme, että mikäs stoppi tää nyt oikein on, mutta takaa ilmaantuikin mansikkaviljelmät sekä paprikaviljelmät. Hienoja puskia toki taas kaikki, mutta miten tämä oikein päivän agendaan liittyi? Ei siis mitenkään...

Paprikat kypsymässä

Täällä taas tuli wanhalle chilinkasvattajalle paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja. Ensinnäkin se, että ei pidä istuttaa isoon ruukkuun taimia, vaan pitää ne erittäin pienessä, sillä nämä olivat pahvisessa sanoisinko litran maitotölkissä ja olivat kuitenkin ehkä 2,5metrii korkeat. Ne maitopurkit olivat sitten istutettu kasvatussäkkeihin, joissa oli ravinteet ja kasteluletkut olivat näissä maitopurkeissa suoraan. Taimia oli kuritettu alhaaltapäin leikkaamalla alimmat oksat ja myös ns. varkaita oli rajusti poistettu. Eikus kesää odottaa ja Chilin kasvatusta, juuh... Täällä oli sitten tarjolla yllätys yllätys viinejä... Mutta olivat mansikkaviinejä, eli makeita ja pientä naposteltavaa myös kyytipojaksi. Maistettavana oli neljä eri viiniä, joten ei siis paha rasti sittenkään.

Seuraavana vuorossa oli Napoleone tila, mutta täälläkään ei ollut sitä mitä odotimme, vaan nyt olimme tutustumassa heidän siideri ja olut tuotteisiin ja taas saimme maistella kahta siideriä ja kahta olutta. Hyvin pyyhkii... Tämän jälkeen meillä oli aamupäivän kahvitauko tarjolla. Ihmettelinkin mikä hiton peräkärry pitää olla bussin perässä vedettävänä, niin nyt sekin selvisi, sillä Tim tarjoili sieltä meille kuumaa juomaa kuuman päivän päälle...

Tim ja kahvikärry

Noh, nyt alkoi jo meillä pelko olla persiissä, että onko täällä ollenkaan niitä kunnon viinitilakierroksia, vaan onko turistia taas nöyryytetty, sillä kaksi paikkaa kolmesta jo käyty, eikä niitä meidän viinitiloja ole päästy edes näkemään... Ja ihmettely jatkui kun menimme seuraavaan kohteeseen, sillä nyt oli vuorossa suklaatehdas, jossa oli maistettavana heidän erikoissukalaita, esim. chilillä ja sitruunalla maustettuja. Kaikkiaan oli 12 eri suklaata jota pääsimme maistelemaan täällä sekä muutamaa muuta kulhoista. Nyt oli jo sitten maha täytetty jälkiruoka viineillä ja suklaalla, mutta lounasta ei ollut näkyvissä...

Täälläkin varustaudutaan päästäisen viettoo...

Täältä kun lähdimme, niin Tim tuumasi, että vähän on väärä järjestys, mutta nyt mennään sitten sinne lounaalle... Johan sitä tässä odotimmekin, joo. Tosin taaskin odotus ei mennyt siinä järjestyksessä, vaan ennen lounasta menimmekin maistelemaan viinejä - Siis joo, tämä on jo neljäs paikka ja nyt olimme oikeassa paikassa, eli maistelemassa viinejä. Tarjolla oli täällä yksi kuohuviini alkuun ja sitten kahta valkoviiniä ja lopuksi punkkua. Ei paha ei.

Nyt tiukkana, mitäs tää on?

Maisteluiden jälkeen menimme ihan pihalle puiden varjoon meille varatuille paikoille odottamaan lounaan saapumista pöytään. Lounaan päälle oli meille sitten järjestetty kisa, Petanque pelin muodossa. Meitä oli 21, joten yksi jäi ylitse ja vapaaehtoinen löytyi joukosta tuomariksi. Muuten jako meni neljän joukkuiesiin ja me olimme maanosien mukaan eurooppa tiimissä kahden itävaltalaisen kundin kanssa. Voittoa ei tällä kertaa tullut, mutta ihan hauska tapahtuma liitetty tähänkin viinitilakierrokseen.

Pelin tiimellyksessä...

Täältä sitten menimme seuraavalle viinitilalle ja siellä oli myös neljä viiniä maistettavana, ja yksi pullokin piti juoda tyhjäksi ettei jää happanemaan... Paikan pitäjä rouva kertoi hänen poikansa olevan pilotti, Finnairilla ja pojan tyttöystävä olisi suomalainen... Aika sattuma.

Hanrahanin emäntä

Hanrahan tila oli näistä meidän kohteista pienin, mutta mukavin paikka. Tila oli kivalla paikalla ja oma pikku lampikin oli löytyi. Myös täällä oli pientä purtavaa juustojen, rypäleiden ja oliviien yms. muodossa.

Viimeinen tila ja siis kolmas viinitila oli sitten Rochford, joka oli näistä selvästi isoin ja mahtavin. Täällä meidät otti vastaan nuori tyttö, joka puhui kuin pikkuorava ja kertoili ensin kaikkea ihan muuta, kuin esimerkiksi kuinka oli niin kauhean kiire koko viikonlopun ajan, kun oli formulavieraita heillä ja päläpäläplää... Meinasin kyllästyä tytön löpinöihin jonnenjoutavasta, mutta jaksoin odottaa viinien saamiseen sittenkin. Hirveellä kiireellä tämä hetki sitten menikin täällä ohi. Aikaa oli löpistä jonnenjoutavaa ja mainostaa, mutta sitten kun ensimmäinen lasi oli täytetty, niin jo oli pulloa kierrättämässä uuden maistin kanssa. Eli melkein pohjanmaan kautta lasi tyhjäksi, jos seuraavaa halusit saada.

Tämmöinen oli viinimaistelukierros Aussien tapaan. Hieno päiväretki loppui lopulta kuuden pintaa illalla hotellille, jossa olikin meidän "oma" vakkari respan kaveri odottamassa. Tämä kaveri kyllä oli niin ajantasalla Tune Hotelilla, että ei paremmasta väliä. Hoiti kaikki mitä tarvitsimme, eikä ollut vaikeaa mikään.

Aamulla on taas pirun aikainen ylösnouseminen, sillä lento Cairnsiin lähtee jo 8:55, joten kamat jo illalla kasaan valmiiksi.

Aamupalaa odottamassa...

Cairnsiin lento ei taas mennyt ihan putkeen, sillä tiskillä tyttö sanoi, että Eine laukku painaa liikaa, johon totesimme, että yhteispaino on meillä ok, niin mikä vikana? Hän sanoi, että heillä se menee henkilökohtaisen painon mukaan, vaikka ollaan samalla lipulla. Ja toinen juttu mikä tökki siinä, oli tuo että olivat saman lipun alla matkustavat buukanneet eri puolelle konetta. Sanoin vähän pahasti, että paska yhtiö on teillä kyllä, että ei ees tällaista osaa hoitaa kunnolla.

Tilanteeseen tuli kuitenkin lähtötiskillä korjaus, kun kävin toiselle valittamassa asiasta. Jotain se mussutti ja selitti, mutta sai liput vierekkäin koneeseen... Ehkä Virgin Australia ei ole mun lentoyhtiö enää jatkossa...

Lento oli kyllä aika tuskallinen, noin 3,5 tuntia piti kuunnella jos jonkin ikäisen kakaran kiljuntaa ja itkua tai huutoa. Oiskohan joku lentoyhtiö, joka jakaisi näitä koneita niin, että pennut ja niiden vanhemmat vaikkapa koneen takaosassa ja jotain omaa ohjelmaa siellä heille? Oisko liikeideaa tässä? Toki ykkösluokkaan lennon korotus itselle, mutta ei perse kestä sitä ihan näillä liksoilla...