Matka Mother Cityyn

Hi Guys,

Näin se alkaa tämäkin 18pv kestävä safari lähestymään loppuaan, vaikka miten toivoisi, että eihän se lopu koskaan... Niin elämähän on yhtä omaa safaria ja elämystä, mutta jostain vaan on aina joskus luovuttava. Matka oli taas jälleen pitkä, mutta oli mukana myös mukavaa näkemistä sekä kokemista. Ennen aina oli kiire päästä näkemään meri ja merenranta sekä hiekkarannat ja kalliot - niin tänäänkin. Hermanus oli pikkuinen kylä, jossa pysähdyimme pitkälle lounaalle. Paikan ranta oli hieno nähtävyys jälleen kerran.

Aalto iskee, ei hitto tuleekohan se päälle?

Kun lounas on taakse jätetty ja lähestyimme Afrikan lounaiskärkeä, eli Kapkaupunkia, niin matkalla saimme jälleen kokea jotain uskomatonta elämystä. Ei sitä vaan ymmärrä tätäkään, ennen kuin sen oikeasti itse kokee. Ai mistä nyt löpisen? No tietty Pingviineistä. No mitä niistä nyt löpisemään voisi kuvitella, mutta näin se vaan on. Itse olen aina kuvitellut niiden olevan vaikeasti ja hankalasti tavoiteltavia "nähtäviä" otuksia, mutta uusi päivä taas valaisi tässäkin asiassa.

Mie ja Pingviinit

Niin, näitä Pingiivejä oli siis todella suuri yhdyskunta täällä Betty´s Bayssa. En todellakaan pysty sanomaan oliko niitä monta sataa - vai tuhat ja yli, mutta ihan sikana niitä oli - tai siis Pingviininä. Ja jos pinkku käänsi päänsä vinottain se oli sitten sen merkki, että älä tule lähemmäs.

Moi, mitä kuuluu?

Tämä ylläoleva kaveri oli utelias veijari ja tuli vaan lähemmäs ja lähemmäs. Lopulta alkoi tuntua siltä, että se nokkasee kohta linssiäkin, mutta ei sentään. Kyllä taas oli ihmettelyä mitä kaikkea sitä voikaan matkalla nähdä.

Matka sitten tästä Cape Towniin meni ihan kivasti. Oli mukavaa merenrannan vierustaa kiertävää tietä tarjolla huikeilla näkymillä. Ei hullumpaa maisemaa siis täälläkään. Suosittelen. Illalla olimme taas sitten uudessa majapaikassa, Greenfire Lodgessa perillä Kapkaupungissa. Seuraavana päivänä tutustuminen kaupungin ympäristöön.

Tsitsikamma, Benjii-hyppymesta sekä Knysna

Hi Guys,

Näin se sitten meni, että Grahamstownissa herätys juuri samaan aikaan, kun aurinko alkaa nousemaan, eli ei taaskaan mitään lepoa. Aamiainen huiviin ja menoksi. Matka taaskin oli pitkä seuraaville rasteille, joista ensimmäisessä söimme taas lounaan oppaiden tekemänä. Paikkana oli Tsitsikamman luonnonpuisto meren rannalla. Hienoja maisemia oli puistossa taas tarjolla. Lisäksi paikassa oli Rock Rabbit elukoita...

Rock Rabbit otti aurinkoa jäätelömainoksen edessä

Parit sillat matkalla näkymille

Norjalaiset, Nanna ja Espen

Meike

Mie ja Dylan, Brenda taustalla

Melomaan olisi päässyt joelle

Kivoja pieniä lahdenpoukamia oli myös alueella

Lounaan jälkeen taas matkaan ja tulossa oli maailman korkein benji hyppymesta, 216 metriä. Onneksi ei tarvitse edes ajatella hyppäämistä, mutta meidän joukosta yksi hyppääjä löytyi, Belgian lahja, eli Dylan. Hinta hypylle oli 890Randia, joten ilmeisesti ihan kohtuu hintainen. Lisäksi hyppyjä pystyi täällä seuraamaan baarista käsin, jossa jokainen hyppy näytetään livenä tv-ruuduista. Hypyt videoidaan sekä valokuvataan, joten hyppääjä voi itselleen ostaa ne.

Hyppypaikka

Hyppypaikalle mentiin kävellen sillan alla olevaa kävelysiltaa pitkin. Jo pelkästään tuo kävely tuossa korkeudessa olisi tällaiselle korkeanpaikan kammoiselle ollut yhtä myrkkyä, saati sitten hypätä sieltä alas yhden köyden varassa - never ever.

Näkymää matkalta

Tuon hypyn jälkeen lähdimme matkaan kohti seuraavan kahden päivän majapaikkaa, Knysnaan. Paikan Lodge oli merenrannalla, mutta ei ollut kuitenkaan tarjolla uimarantaa ja autotiekin vielä välissä. Näkymä kuitenkin merelle oli ihastuttava... Illallinen tarjoiltiin paikanpäällä, joten nyt ei sitä tarvinnut lähteä etsimään taaskaan.

Aamupala oli nyt tiistaina 26.4. taas siedettävään aikaan, eli vasta 8:00, joten sai nukkua ihan ruhtinaallisesti. Päivän ohjelmaa ei ollut myöskään, joten jokainen sai tehdä mielensä mukaan. Seuraava ohjelma oli illalliselle lähtö kävellen seitsemän aikaan, joten koko päivä omaa aikaa. Me lähdimme käymään kaupungilla katsomassa paikkoja. Satama toki oli yksi kohde ja lounas omakustanteisesti missä sitten halusikin syödä.

Satamaa

Satamassa oli kanavia ja nostosiltoja Venetsian tyyliin. Sillat nostetaan tarvittaessa ylös, jotta korkemmatkin veneet pääsevät omaan laituriin. Oli myös baareja, ravintoloita ja kauppoja pullollaan matkamuistoja.

Yllättävää oli taaskin tämän kaupungin voisikos sanoa mannermaisuus? eli tarkoitan sitä, että ei voi puhua mistään köyhästä, kurjuudessa olevasta kaupungista ja maasta. Täällä oli selvästi havaittavissa hyvä elintaso. Tästä taas sitten odottelemaan illallista ja huomenna jatkuu matka sitten Kapkaupunkiin, jossa vietämme sitten Eco Safarin viimeiset päivät.

Nelson Mandela -museokäynti

Hi Guys,

Joo, kävimme Wild Coastin jälkeen taas istuu töröttämään Truckin kyytiin urakalla. Seuraavassa majapaikassa olimme juuri ennen ilta seitsemää.

Maisemaa matkalta

Toki muutama pysähdys mahtui matkan varrelle sekä käynti Nelson Mandela -museossa. En oikein tiedä mitä mitä siltä odotin, mutta enemmänkin kuin pettynyt olin ja Eine myös. Muutama rakennus oli alueella ja siellä tauluja seinällä, joissa kerrottiin syntymästä kuolemaan aina vankila-ajoista alkaen. Mitään muuta ei siellä oikein ollut nähtävää. Samat jutut ja tarinat löytynee netistä, eikä edes tarvi miettiä miten joku asia kääntyy savoksi.

Tervetuloa ja takapuolella kiitos kun kävit :)

Joku pysti aulassa

 

Kili matkalla museolle, kun poistuimme...

Mandelan viimeinen koti

Loppupäivä tosiaan istuimme sitten matkalaisena. Rankka päivä takana ja majoittuminen Mountain View Manoriin, Grahamstownin. Paikka oli ihan hotellintasoinen, joten Lodgesta ei ollut taaskaan kyse. Tosin huoneen kylpyammeestakaan ei ehtinyt ja jaksanut nauttia, joten illallisen ja muutaman palautusjuoman jälkeen oli ihan kypsä painumaan pehkuihin - taas. Seuraava päivä on muuten matkapäivä, joten ei jäädä taaskaan huilaamaan, vaan tulossa noin 600km istumista. 

Matka jatkuu ja jatkuu ja...

Hi Guys,

Dolphin Coastiin oli taas pitkä ja rankka ajomatka Drakensbergistä eli koko päivän duuni jälleen kerran. Välimatkat tuntuvat joka kerta vain pidemmiltä ja pidemmiltä. Auto kun ei vaan ole mukavuuksilla pilattu, vaikkakin selkänojaa saa hieman säädettyä taakse. Kostean hiostava, huonosti lämmitetty sauna on kaiken aikaa tämä meidän kotimme nyt, jossa on selkä ja housut märkänä kaiken aikaa. Tästä on siis meidän matkapäivät tehty.

Dolphin Coast, oli pieni kylä rannikolla Durbanin kaupungin pohjoispuolella. Täällä vietimme kaksi yötä ja oleilimme vain ja ainoastaan rennosti. Mitään ohjelmaa ei ollut, vain ns. vapaaehtoinen kylävierailu, mutta sen jätimme väliin, koska ei edes Eine halunnut shoppailemaan kylään... Täh? joo, näin meni. Kävimme itse omatoimisesti parin kilsan päässä olevassa kylässä, LiquerShopissa tietty.... Vähän janojuomaa hakemassa. Rannalla uimassa ja kävelemässä. Latasimme siis vain akkuja tulevia matkapäiviä varten. Eihän sitä aina tarvitse mennä ja mennä... Matkalla näimme parven Delfiinejä myös uivan rannan suuntaisesti, mutta olivat sen verran kaukana, että eipä kuvia viitsinyt niistä yrittää ottaa.

Rantamaisemaa uimarannan läheltä

Dolphin Coastin parin yön jälkeen taas saunaan, eikun siis matkaan hikiseen Truckiin ja nokka kohti seuraavaa paikkaa, Wild Coastia. Nämä maisemat matkalla ovat ainakin minut saaneet positiivisesti yllättymään, sillä odotukset olivat pelkkää savannia savannin perään, eli sellaista autiomaata, lähes siis hiekkaerämaata, jossa siellä täällä on jokin puska odottamassa. Mutta ei, sillä tämän maan vehreys on tosiasia. Ja tämä on siis erittäin kaunista, tulee vähän mieleen jopa Uuden-Seelannin mäet ja nyppylät tai vaikka en ole Irlannin nummilla käynnyt, niin nekin. Kaukaa katsottuna näyttää, että kaikki mäet ja nyppylät olisi leikattua nurmikkoa, mutta sekin on harhaa, sillä nuo mäkien puskat ovat hieman alle polvenkorkuista heinää täynnä.

Paikallista asumusta matkan varrelta

Asumukset, joissa todelliset paikalliset asuvat ovat lähestulkoon juurikin niitä mitä odotimme näkevämme. Se miksi heillä on aina tuo pyöreä rakennus olemassa vieläkin on hieman epäselvää. Ilmeisesti aiemmin ne ovat olleet siksi, että keskellä on ollut keittiö ja reunoilla ollaan nukuttu. Osalla on katolla kiviä, jolla varmistavat, että pellit eivät tuulessa lähde lentoon... Liekkö sekään pelastaa kovassa tuulessa...

Nauloihin ei ole luottoa...

Matkalla ajoimme monen pienemmän kylän läpi ja se oli kyllä valtaisa kokemus. Välillä tuntui olo siltä kuin olisimme sirkuspellejä autossa, kun kaikki paikalliset vilkuttivat meille iloisesti ja näyttivät, että ottakaa kuvia heistä. Heidän iloisuus sai meidät kaikki iloiseksi myös. Oli todella kiva nähdä kuinka hauskaa heillä oli kun vilkutimme heille takaisin. Toiset jopa tanssivat kadulla meille. Myös vanha tapa kuljettaa tavaraa pään päällä on yhä voimissaan. Sitä näki täällä monen harrastavan siis edelleen.

Siitä mallia...

Ilo irti turisteista...

Lounaan söimme yhdessä puskassa tien vieressä matkalla, johon sitten tuli metsästä paikalliset puukuorman kera. He joutuivat lastia hieman korjailemaan ja olihan siinä pientä shown poikasta havaittavissa, kun he heittelivät puita toisilleen.

Kevyttä on puu täällä...

Maisemaa matkalta

Wild Coastiin oli sitten todellinen kinttupolku taas tarjolla. Tie muuttui ensin huonoksi hiekkatieksi, jota oli varmaankin 70km, jonka jälkeen tuli kinttupolkua 10km, jossa oli isoja kallioita ja kiviä matkalla. Sitten vielä loppumatka ajoimme pellolla. Vauhti ei siis päätä huimannut, mutta kyllä taas paikan näkymät olivat huimat. Paikan nimi oli Lambazi Bay, jota isännöivät John ja Sharon. Baarin nimi oli osuvasti nimetty Josh´s Bariksi. Heti majoittumisen jälkeen oli päästävä hiet karistamaan merivedessä, vaikka pimeä oli juuri hippeimmillään tulossa. Illallisen jälkeen oltiinkin taas jo valmiita yöpuulle ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Aamulla meille oli tarjolla paikallisten lasten esittämä tanssishow, johon mekin pääsimme osallistumaan.

Tanssiryhmä

Aamiaisen jälkeen lähdimme käymään pienellä patikkaretkellä paikan vesiputoksilla, joita oli kaksi. Toinen laski mukavankokoiseen lampeen, jossa pääsi myös pulahtamaan.

Rantamaisemaa

Putoksen päällä, kuiva aika käsillä...

Joenuoma tyhjillään

Uimapaikka, hiljaa vain virtaa vesi...

Oppaamme Eric ja tanssi ennen uintia...

Lounaan jälkeen oli vapaata ohjelmaa, joten osa lähti kävelemään nummille, osa rannalle ja jotkut vain lepäilivät odottaen illallista.

Dragensberg 7-8pv

Hi Guys,

Safarin seitsemäs päivä ja taas Truckin kyytiin. Eipä tuota tiennyt etukäteen, että joka toinen päivä on erittäin rankka matkapäivä, sillä nytkin taas aamusta alkaen istuimme hikisessä kyydissä kuutisen tuntia seuraavaan majapaikkaan, Dragensbergiin. Heti vielä White Elephantin lähistöllä tuli vastaan Helmikanoja lauma.

Yksi monista Helmikanoista, lasinläpi kuvattuna

Paikallista asumusta vauhdista kuvattuna

Ajomatka palkittiin ja lopulta pääsimme "lähes" kohteeseemme, sillä meitä oli odottamassa autonvaihto hieman paremmilla maasto-ominaisuuksilla varustettuna. Loppumatka oli todellakin huonoa tietä, joten 4x4 oli vähintään oltava alla.

Meidän "maja" yhdessä Norjalaisten kanssa

Tämä Lodge oli upealla paikalla noin, 1700metrissä merenpinnan yläpuolella. Täällä oli mökkejä, joissa oli jokaisessa kaksi huonetta ja keskellä oli kylpyhuone, joka oli siis jaettu. Upeat Lodget siis oli taas tarjolla, joten ei valittamista. Täällä oli myös baari, josta sai ostettua asialliseen hintaan myös viiniä, olutta ja väkeviä juomia. Matkapäivän rasituksen jälkeen illallinen ja muutama rentouttava juoma oli paikallaan. Seuraavana aamuna oli tiedossa talon tapaan valmistettu aamiainen, joten meidän oppaat saivat nyt siitä huilivuoron, niin kuin muistakin ruokatarjoiluista täällä. Aamupala oli asialliseen aikaan, joten vasta kahdeksalta oli se aamulla vuorossa, mitä luksusta... Tämän jälkeen oli sitten vuorossa patikointi reiluun 2000metriin, josta avautuu huikeat maisemat.

Matkan alkupään varoituskyltti...

Alkutaipaleella oli varoitus, että reitti ylös on vaikea ja vaarallinen... Noh mennään katsomaan, niin sillä se sitten selviää.

Reitti ylös menee tuosta vasemmalta

Tavoitetta piisaa...

Vasta puolivälissä...

Bushmans Painting

Vanhoja kalliomaalauksia

Paikallinen pöytävuori huomattavasti alempana jo

Ylöskapuaminen oli loppuvaiheessa todellakin yhtä tuskaa. Siellä oli askelkorkus välillä aivan tolkuton ja osa petti alla ja taas välillä ei ollut mitään. Ja mikä kaikkein hienointa me olimme ilman mitään turvavarusteita matkassa, vain ns. kunnon jalkineet, eli ei sandaaleilla liikkeellä. Viimeiset noin 15-20 metriä ennen huippua me kipusimme kallioseinämää pitkin ylös - joo, luit ihan oikein kalliota pitkin ylös ja se ei todellakaan ollut järkevää silloin eikä edes nyt jälkeenpäin. Siinä kun ylin olisi lähtenyt lipeämään otteesta, niin olisi lihamuussia ollut alhaalla kotkille tarjolla.
 

Kotka odotti saalistaan herkeämättä...

Tästä vaan ylös...

Vuorenvalloittajan on nyt helppo hymyillä!

Jesh, me teimme sen ja siis todellakin pääsimme tuskaisen reitin aina ylös asti. Maisemat olivat todella hulppeat sieltä, joten kyllä kannatti lähteä tämäkin kokemus hakemaan, vaikka pelko oli perseessä havaittavissa. Alla olevaa kuvaa zoomaamalla näkyy suht keskellä iso lauma lehmiä, joten siitä saa vähän korkeuseroa ehkäpä selville.

Matkaa on alas...

Ylhäällä se sitten selvisi, että samaa reittiä pääsee alas ne jotka haluavat lähteä vielä iltapäivästä ratsastamaan, joten lähdettävä oli. Toinen vaihtoehto olisi ollut vielä neljän tunnin patikointi vuoren toiselle reunalle ja siellä oli tarjolla up-down-up-down vaarallinen reitti vielä lisäksi. Päätimme lähteä siis samaa kusista rastia alas. Jotenkin korkeanpaikankammon omaavalle tuo alaspäin meneminen oli vielä tuskaisempaa, joten wittuperkelesaatana pääsi pariin otteeseen kun piti pyllymäkeä laskea tuolaisessa kohdassa. Jos oisin etukäteen tiennyt tämän hulluuden olevan näin paha, niin en kyllä olisi ylös lähtenyt, mutta tehty mitä tehty.

Iltapäivän ohjelmassa oli sitten ratsastusta halukkaille. Norjalainen, Espen tuumasi kun hänen oli lähdettävä ratsastamaan, niin että enkö minä lähde myös. Kerroin, että lähden vain ottaa kuvia niin Espen totesi - Are You Chicken? :) Kot kot... ja antoi oman kameransa, että otan heistä myös sillä kuvia... Ratsastus kesti tunnin ja siinä he kiertelivät pitkin rotkojen reunamia ja pelloilla. 

Eine ja yhtä hymyä...

Espen ja Nanna

Koko lauma, yhdessä koossa

Meike

Meike ja Brenda

Dylan

Päivän jälkeen hieman vapaata aikaa rentoutumiseen ja seitsemältä olikin jo sitten illallinen taas vuorossa ja asiaan kuuluvat rentouttavat nautintoaineet ja yöpuulle. Aamulla taas matka jatkuu ja nyt seuraavana kohteena on Dolphin Coast, eli pääsemme Intian valtameren rannalle ihastelemaan maisemia ja paikallisita hiekkarantoja. Hyvällä tuurilla voimme majapaikasta suoraan nähdä myös Delfiinejä, joten sitä sitten odottamaan vaan...