Cu Chi tunnelit

Hi,

Maanantaina oli vuorossa opastettu retki Vietnamin sodan aikaisille tunneleille Cu Chille. Tuonne oli noin puolentoista tunnin ajomatka hotellistamme ja matkaa lähti neljä muuta pariskuntaa myös. Päästyämme perille oli ensimmäisenä noin 15 minuutin historian luento, joka sisälsi myös videota sodasta. Sen jälkeen lähdimme oppaamme mukana kiertämään aluetta. Alueella kuului kaiken aikaa ammuntaa, sillä täällä oli halukkaiden mahdollisuus myös kokeilla ampumista. Noh, tuo ei meidän ryhmäläisiä kiinnostanut lainkaan.

Ansa

Ensimmäisenä tutustuimme ylläolevaan ansaan, johon tippuva ihminen kuoli tiputtuaan bambukeppeihin jotka oli veistetty teräviksi.  Ansa oli hienosti suunniteltu, sillä sen kansi oli kaksipuoleinen ja pyöri ympäri akselinsa varassa. Aina oli siis nurmikko näkyvissä, joten oli vaikea tätä havaita, varsinkaan pimeässä.

Piilopaikka

Näitä pieniä monttuja oli sitten paljon myös ympäristössä. Sinne ei mahtunut kuin juuri ja juuri sisään ja siellä oli oltava kyykyssä. Kannen päälle kerättiin lehtiä yms. ja sitten vain alas piiloon sotilaita.

Täällä oli yhteensä noin 250 kilometriä tunneleita, joissa paikalliset asuivat. Maan päällä oli vain muutamia majoja, joissa näytti että paikalliset asuivat, mutta totuus oli toinen. Tunneleissa ne asuivat ja piileskelivät.

Tunnelin suuaukko

Menisitkös tänne itse? Noh, voin sanoa, että ihan joka poika ei mene, sillä taitaa jäädä jostain kohtaa kiinni, sillä paskamahoilla ei ole tänne asiaa...

Tunneliin vaan siitä...

Noh, oli tänne tehty sitten hieman isonnettua tunnelia, mutta ei tännekään isomahaisilla ollut asiaa. Turistit siis pääsivät tätä tunnelia pitkin menemään noin sadan metrin matkan maan alla. Etukäteen sanottiin, että jos on astmaa, huonoselkäisyyttä tai ahtaanpaikan kammoa, niin ei ole sun paikka.

Tunneliin vaa

Tunnelissa oli muuten todella kuuma ja ilma oli huono, mutta näin tämä homma on mennyt sodan aikana. Oppaan johdolla menimme tunnelin läpi ja saimme taas yhden kokemuksen lisää reissullamme. Meidän ryhmässä oli myös brittiläinen pariskunta jotka tulivat meidän perässä tunnelissa.

Sharon Griffiths

Sharon tulee perässäni. Täällä ei ollut tilaa kääntyillä pahemmin saati sitten oikasta selkää muuten kuin menemällä vaakatasossa.

Tunneleissa oli myös keittiöt, ammusvarastot, ompelimot - ihan kaikki, joista täällä oli esillä maanpinnalla nämä toiminnot. Keittiö kun oli maan sisässä, niin siitä tulevat savutkin näytti ilmasta käsin vain vesihöyrylle, kun savupiiput olivat muuta kuin pitkiä torvia ylöspäin.

Savupiippu

Riisiviinan polttovälineet

Kierroksen päätteeksi oli taukopaikalla tarjolla teetä sekä Tapiocaa. Tapioca? Siis mitä? Noh, selvisi että se on Maniokki kasvin juurta, jota voidaan syödä. Sitä keitetään ja sitten syödään murskatun pähkinärouheen kera, joka on maustettu suolalla ja sokerilla. Ihan kelvollista välipalaa tuo oli kuuman teen kanssa.

Maniokki ja sen juuri

 

Viimesenä oli tietty matkamuistomyymälät, joissa oli esim. myytävänä käärmeviinaa, joissa saattoi olla höysteenä skorpionia tai vaikkapa gekkoa. Kuulemma hyvää potenssille, joten vaimot tykkää tästä sanoi oppaamme.

Käärmeviinaa

Tässähän olikin maanataipäivän retkemme paketissa, vaikkakin kävimme yhdessä käsityöpajassa matkalla vielä. Siellä viivyimme varttitunnin ja saimme nähdä kuinka näitä tauluja tehdään ja miten ne kiillotetaan jne.

Jos voisi kehua tätä Asiana Link Travelin retkeä jollain tavalla, niin se saa kyllä hyvät pisteet. Täällä ei ollut turhaa lorvailua ja pitkiä tarinoita mistään. Välillä ehkä tuntui jopa liiankin nopealta vauhti, mutta paljon parempi näin päin. Eikä myöskään näissä kaupustelupisteissä jääty notkumaan, että me ostaisimme paljon. Hyvä retki siis kyseessä. 

Ai niin... Huomenna me taas sitten lennetään ja silloin on vuorossa tämän vuoden lento numero 27. Siitä sitten lisää seuraavassa blogissa, että missä ollaan jne.