Retki Ubudiin

Hi,

Niin kuin tuli sovittua - ihan selvinpäin taksikuski Maden kanssa, niin läksimme sitten lauantaina matkaan kohti Ubudin kylää. Siellä on markkinavilinää ja hieman taidetta matkanvarrella nähtävissä. Myös käydään julkista temppeliä katsomassa, syömässä, ehkä yhdellä Bintagilla, jossei kahdellakin. Eli leppoisa päivä pitäisi olla tulossa, jossei tukahduttavaa kuumuutta ja hiostavaa taksikyytiä oteta mukaan laskuihin. Päivän ensimmäinen stoppi oli paikallinen koruliike, jossa on omaa tuotantoa, joka perustuu paikalliseen hopeaan. Paikan nimi UC Silver Gold. Täällä näimme kuinka hopeakorut valmistettiin käsityönä. Täällä käytettiin helmiä paljon ja ne oli sitten peräisin Lombokin saarelta ja hopea taas Borneon saarelta.

UC Silver Gold

Hopean liimausta

Kiillotusta

Harmi vaan, niin itse liikkeessä ei sitten saanut lainkaan ottaa kuvia, joten tässä oli kuvien anti tältä reissulta. Itse liike oli sisältä varmaankin 50 kertaa 20 metrin kokoinen alue ja niitä helytiskejä aivan käsittämätön määrä. Madelle sanoinkin, että naisen taivas ja miehen helvetti oli kyseessä... Noh, eihän tuolta paljoa tullut ostettua - eihän?

Matka jatkui maalausliikkeeseen, jossa oli paljon upeita tauluja, mutta eipä sielläkään sisällä sitten saaanut kuvata lainkaan, joten sisäänkäynti oli ainut kuvattava asia tällä reissulla. Tosin, tämä oli ihan jees paikka, ei meinaan ostettu mitään, joten ei tuu ongelmaa mihin tämä tai tuo taulu sijoitetaan kotona...  Tauluja oli kyllä aivan älyttömästi täällä, joten valinnanvaraa löytyy joka lähtöön.

Seuraavana vuorossa oli käynti käsityöpajalla, jossa veistettiin puusta ties minkälaisia patsaita ja esineitä. Upeita luomuksia, ei voi muuta todeta, mutta onneksi ei matkalaukkuun mahdu moisia patsaita.

Taiteilija työn touhussa

Toisen ilo on toisen suru?

Nyt sitten kohti temppeliä. Täällä sitten piti laittaa tuo hame kaikkien päälle. Meidän kuskillakin oli pitkät farkut jalassa, niin hänen tuli myös laittaa tuo kietaisuliina ympärilleen. Made lähti meille oppaaksi kertomaan mikä on mikäkin paikka tuolla isolla auleella. Ihmeellinen temppeli, kun on ulkotilassa, eikä niin kuin meillä kirkot katon alla. Toki osassa tiloja on katoksia mutta pääsääntöisesti ollaan ulkoilmassa.

Sisäänkäynti

Temppelin porteilla on veistokset, joille on puettu ylle mustavalko-ruudulliset kankaat. He ovat paikan henkivartijat. Näitä veistoksia on joka puolella temppeliä vahtimassa.

What?

Rukouspönttö

Alueella on myös keittiö, jossa valmistetaan ruokaa kaikille rukoilijoille, jotka osallistuvat seremoniaan. Täällä siis rukoillaan ja puhdistutaan synneistä ja saadaan ruoka vielä kotiin vietäväksi. Lopullinen puhdistuminen tapahtuu sitten meressä.

Henkivartijat matkalla seremoniaan

Tämän jälkeen lounas ja sitten vihdoinkin kohti Ubudin markkinahelvettiä siis paikallista torielämää. Kyllä löytyi kojua kojun perään ja osa oli monessakin kerroksessa. Kujia risteili sinne tänne, joten kännykkään oli syytä laittaa paikka talteen, jossa automme oli. Noh, loppupelissä ei ollut vaikeuksia löytää takaisin.

Markkinavilinää

Jos jotain muuttaisin ylipäätään täällä Balilla, ni näiden skoottereiden käyttöä rajoittaisin. Aivan älytöntä meininkiä, kun tälläkin markkinakujalla niitä ajeli kaiken aikaa. Ei siis ole mitään paikkaa missä ei täällä ajettaisiin skootterilla. Hullua meininkiä sanon minä.

Iltahan olikin jo yli viiden kun läksimme sitten Ubudista ajelemaan takaisin hotellille Seminyakin rannalle. Koko päivän keikka aamu kymmenestä auringonlaskuun asti siinä sitten meni.