Saigonin eloa

Hi,

Saigonissa enemmäinen koko päivä menikin sitten kiertäessä paikallisia nähtävyyksiä enemmänkin. Ensimmäinen kohde oli Vietnamin sotamuseo. Satuimme menemään juuri ennen lounasaikaa sisään, joten ylimmäinen kerros jäi näkemättä, mutta jo parikin kerrosta tässä museossa tuntui olevan liikaa. Se mitä ollaan nähty tv:stä ja elokuvista, niin täällä tuo kaikki tuntuu ihan paperilta. Totuus on kauheampi ja täällä on seinillä niitä aitoja kuvia, joita en edes halunnut kuvata ja laittaa tänne blogiin. Myös kuvia nykyhetkestä, kuinka joku nuori oli esim. 2003 astunut miinaan ja menettänyt jalan sekä toista kättä. Ja nämä kuvat olivat täällä nähtävillä.

Museossa oli myös lehtileikkeitä ympäri maailmaa missä otettiin kantaa Vietnamin sotaa vastaan. Tässä kotimaan kamaralta uutisointia, josta tuo alempi on mielenkiintoinen, että mistä päin suomea tuo uutisointi on. Sampola voisi olla Juvaltakin, mutta onko?

Lisäksi sisällä oli aseita, miinoja ja ammuksia nähtävillä sekä kaikkea muuta aiheeseen liittyvää. Ulkona taas oli sotakalustoa nähtävillä.

Melkein tunti ehdittiin täällä olla ja se kyllä oikeesti riitti, vaikkei ylimmäisessä kerroksessa ehditty edes käymään. Oli jopa hyvä, että tuli lounasaika vastaan ja he sulkivat paikan tunniksi. Kyllä riitti.

Täältä sitten lähdimme katsomaan paikallista Notre Damen katetraalia, joka muuten oli tämän reissuvuoden ensimmäinen kirkko, jossa kävimme ihan sisällä asti.

Notre Dame

Notre Damen vieressä oli sitten Saigonin pääposti, joka on edelleenkin postina, mutta onhan tuolla jos jonkimoista matkamuistomyymälää myös turistien kiusaksi ympättynä.

Pääposti

Täältä sitten hiestä märkänä laahustimme kohti kävelykatua, jossa oli kaupungintalo sekä Ho Chi Minhin patsas. Kävelykatu onkin oikeastaan ainut paikka missä täällä on turvassa skoottereilta, vaikka pari pyörää näimmekin ajavan sen läpi.

Ho Chi Minh

Kaupungintalo iltavalaistuksessa

Ho Chi Minhin patsas on kaupungintalon edustalle pystytettynä ja siitä alkaa sitten tämä pitkä kävelykatu. Kadun keskivaiheilla on iltaisin ajoittain päälle kytkettävät valaistut vesisuihkut, jossa eteenkin lapset tykkäsivät itseään uittaa.

Muksu mukana - syöttötuolissa :)

Liikenne on täällä kyllä aivan uskomattoman kaaottista, mutta autoissa ei silti näy kolareiden merkkejä lainkaan eikä myöskään ole nähty ensimmäistäkään kolaria täällä. Täällä saa oikeastaan ajaa vähän miten haluaa ja varsinkin skoottereilla ei ole mitään sääntöjä. Saa olla vaikkapa koko perhe pyörän kyydissä ja ilman kypäriä. Niillä ajetaan ihan missä vain ja jos on tunkua tiellä, niin oikastaan sitten jalkakäytävää pitkin. Saahan noita toki varoa, mutta alle ei ole jääty. Teiden ylitys on opittava juttu ja peruuttaa eikä oikeastaan pysähtyä saa, mutta hitaasti hiipimällä ja sitten hieman ripeämmin ja taas hiipiä. Sillä näistä selviää. Skootterit eivät välttämättä myöskään välitä onko valo punainen vai ei sillä autot saattaa pysähtyä jo valoihin, mutta skoottereita vaan tulee ja tulee.

Tässä muuten mallia miten voidaan ajaa risteyksessä, eikä tälle autoilijalle torvea soitettu...

Sunnuntai iltana kävimme sitten katsomassa F1-kauden viimeisen kisan GameOn baarissa. Täällä oli toistakymmentä tv:tä sekä pari isoa screeniä, josta tuli urheilua jokaisen makuun. Toki kisajuomatkin oli oltava kohdillaan ja meille tuli "vain" yksi olut... Tigeria 5litraa, niin eiköhän sillä yhdet ajot katsele... Ja jos jano jää tuon jälkeen päälle, niin voi ottaa vielä toisenkin... Nico sitten otti mestaruuden vaikka Hamilton yritti kaikkensa, että muut pääsisivät Nicon ohitse. Onneksi ei näin käynyt, vaan mestaruus meni suomalais-saksalaiselle Nicolle.

Nami Nami....

Kisan jälkeen oli tarkoitus lähtee majapaikkaamme Sonnet Saigoniin, mutta matkalla tuli yksi stoppi, kun sattui meikäläisen oma paikka sopivasti vastaan. Tokihan se oli käytävä katsastamassa ja siitä sitten oli kepeä jalka taittamaan pitkälleen. Aamulla oli tiedossa aikainen ylösnousu, kun seuraava retki oli odottamassa.