Eloa Seminyakissa

Hi,

Päivät vähenee täällä Balilla, mutta reissu ei lopu (vielä - koskaan?)... Matka siis jatkuu täältä lentämällä perjantaina uuteen kohteeseen parilla lennolla vaihteeksi. Huikeeta on ollut olla täällä Indonesian auringon alla tämäkin kuukausi. Ihmiset ovat todella mukavia täällä olleet, ystävällisiä, hyväntahtoisia, iloisia ja tervehtivät lähes poikkeuksitta. Emme yhtään ihmettele miksi Bali on suosittu matkakohde ollut jo vuosikymmeniä. Toki tämä saari on tiheään asuttua ja liikenne tukkoista, mutta siihen vain pitää totutella. Skoottereista jo aiemmin kirjoitin, eikä se muuksi muutu. Se on tätä heidän kulttuuria ja totuttua tapaa. Jokaisella tuntuu olevan skootteri ja täällä ei todellakaan kävellä. Kypärää käyttää jotkut ja taas toiset eivät. Yhden skootterin kyydissä menee koko perhe - parhaimmillaan kolme lasta ja kaksi aikuista. Torvet soivat kaiken aikaa, mutta ei pahalla niin kuin meillä, vaan varoittaakseen, että nyt mä täältä tulen, tai ohitan ja myös tervehtien kavereita. Taksit tööttäilee jos näkevät jonkun kävelevän. Ei siis hetkenkään rauhaa...

Autiota hiekkarantaa....

Rauhaa löytyy vielä rannalta. Toki ne kohdat, joissa on rantabaari ja sen edustalla aurinkovarjot ja rantatuolit vuokrattavissa (2tuolia ja varjo noin 150000rupiaa neljä tuntia) ovat myös kaupustelijoiden valloittamat. Toki nämä kaupustelijat uskovat parin nou-nou-noun jälkeen, että ei osteta, mutta kohta tulee taas seuraava.

Parina päivänä on kävelty vain rantaa pitkin eteenpäin. Sellainen neljän tunnin urakka päivässä rantahiekassa paljainjaloin taapertamista tekee terää jalkapohjille ja samalla näkee tätä rantaelämää. Pari verkkokalastajaakin oli rannalla pientä sinttiä kalastamassa ja tuli sieltä myös joku rapukin.

Iloinen kalastaja

Rapu, joka oli verkkoon jäänyt oli pieni ja kalastaja viskasi sen eteeni ja naureskeli että päästä kaveri kasvamaan takaisin. Juuri ennen kuin laineet veivät ravun ehdin ottamaan siitä kuvan, nätti ku mikä.

Rapu

Eilen kävimme myös Kuta Beachin rannan katsastamassa sekä paikallisen Hard Rock Cafen, jonka yhteydessä oli myös Rock Shop sekä hotelli. Hieno mesta, mutta niin oli myös hinnatkin, josta varmasti nimellä oli suuri vaikutus.

Hard Rock Cafe

Baarin seinät notkuivat historian havinaa aina Elviksestä Beatlesiin ja Curt Cobainista Bon Joviin. Kymmenittäin eri kitaristien työvälineitä lasitetuissa kaapeissa pitkin seinustoja. Harmikseni mun lempparia ei täältä löytynyt - EI. (I still miss David Bowie)

Ike and Tina Turner - asusteet

Illat menivät lähes aina ihaillen auringonlaskua, joka ei ihan parhaimmillaan pilvisyyden vuoksi aina ollut.

Surffaaja aallonharjalla

Täällä on myös näitä ns. riisipaperilyhtyjä, joita illan hämärtyessä lähetetään taivasta valaisemaan. Kaupustelijat rannalla näitä myivät ja avustivat sitten niiden saamisessa taivaan tuuliin.

Sinne lähtee lyhdyn tie

Ilta rannalla

Kun päivällä ranta on auringonottoon varustettuna varjoin ja tuolein, niin illaksi ne kerätään pois ja tilalle tuodaan pöydät ja säkkituolit, joissa voi sitten ihailla auringonlaskua ja nauttia illan hämärästä. Täällähän ei tarvitse vilttiä saati takkia kaivaa esiin, sillä yölläkin lämpötila notkuu jossain 27-30 asteen välillä - ei palenna ei.

Nyt muuten naputtelen tätä blogia ensimmäisen sadepäivän vuoksi keskellä päivää. Tämä siis Balin reissun aikana ensimmäinen laatuaan, että aamusta on jo sateista. Amedissa tuli ehkä parina kolmena iltana vettä jonkin aikaa ja muutamana yönä. Täällä etelä-balilla on hiukan illalla ollut sateisempaa, mutta menoa nämä pikku sateet eivät ole haitanneet lainkaan.