Mt. Cook

Kia ora!

Taas pari päivää meni autoillessa sekä majanvaihdoissa. Ensin Queenstownista siirtyminen illaksi Mt. Cookiin ja taas tänään siirtyminen sieltä Lake Tekapoon. Eli ei oikein ollut eilen aikaa ja voimia kirjuutella blogeja tai muutakaan. Ajamista oli eilen ihan riittävästi taas yhdelle päivälle ja muutamat pakolliset stopit kuvata maisemia ja lounastaa toki veivät aikansa, joten vajaa kuusi tuntia taas siirtyminen vei kaikkineensa. Twitzelissä oli hieno turkoosinvärinen järvi, jossa oli kalastus ja vesiurheilumahdollisuuksia todella paljon. Matkalla oli paljon muuten sadettajia pelloilla. Aika mittavan oloisia vekottimia ja todella siis pitkiä. Ei tuu näitä kyllä kotimaan pelloilla vastaan.

Sadettaja, useita satoja metrejä pitkä

Maisemat edelleen mahtavat matkalla. Tässäkin muutama kuva niistä, jotka vauhdista on otettu tuulilasin läpi.

Aivan kuin olisi kaksi kuvaa päällekkäin, mutta ei sittenkään.

Päivän kohde häämöttää, Mt. Cook, 3754m

Tuonne olisi lähemmäs sitten vielä päästävä. Tavoite on kova päivän ajokeikan jälkeen ja ensin kuitenkin majoittautuminen tehtävä, ennen retkeä sinne. Tuossa edessä on Lake Pukaki, joka oli merenpinnan yläpuolella noin reilu 500m. Mt. Cookin city town taas oli reilun 700m korkeudessa, josta sitten lähdimme tavoittelemaan ennen viittä patikointia lähelle Mt. Cook vuorta. Patikointi ei ollutkaan ihan iisi biisi, sillä autopaikoilta oli tuonne matkaa opastaulun mukaan 1,35tuntia ja matkan aikana tuuli aivan sairaasti. Siis jos suomessa valitamme joskus, että tuulee, niin täällä tuulee kaiken aikaa ja todella todella kovaa. Ei siis meinaa pystyssä pysyä sitten millään. Välillä tuntui, että lentoon oikeesti lähtee. Matkalla oli kolme pitkää riippusiltaa myös.

Yksi kolmesta joen ylittävästä riippusillasta (Hooker Bluff Bridge)

Matkalla oli tehty kakkosviitosella kunnon kulkureitit, että tuonne pääsee lähes kuka vaan vaikka pyörätuolilla. Pikkasen patikoinnin maku häviää kun näitä pitkin astelee, mutta eihän nämä kiiltonakakengissä kulkevat "kinukit" tänne muuten rahojaan kantaisi. Varmaankin kohta tulee asfaltoidut kulkuväylätkin noiden hiekkapolkujen tilalle. Saati että autotiet olisi ihan perille asti.

Kulkuväylää

Mutta kyllä kova työ taas palkittiin ja Mt. Cook vuori päästiin suhteellisen läheltä katsomaan. Harmi ettei missään kerrottu etäisyyttä huipulle, mutta onhan tuonne varmaankin tästä paikasta vielä matkaa useita kilometrejä. Kuvauspaikan edessä oli järvi, johon edessä oleva jäätikkö sulaa kaiken aikaa.

Siellä se on Mt. Cook

Hieman zoomia peliin...

Jäätikköä oli sitten majapaikan lähelläkin ja aamulla sieltä sitten pari kuvaa hostellin edestäkin tuli napattua.

Lähikuva jäätiköstä

Kävimme muuten kastautumassa tuossa paikallisessa turkoosin värisessä aivan ihanassa järvessä. Tosin se ihanuus karisi mielestä pois, kun siinä varvasta lähti uittamaan. Yhdestä oppaasta selvisi, että näiden järvien lämpötila on niinkin huikea kuin 8-10 astetta. Rantaakaan ei voi kehua. Se ei ole hiekkaranta, vaan kivikkoranta ja osa on terävää kiveä ja toiset pyöreämpää ja sekään ei ole kiva jalan alla.

Pirun kylmää, nelivedolla äkkiä pois...

Tästä sitten aamu-uinnin jälkeen matka kohti Lake Tekapon kylää ja siellä olevaa majapaikkaa. Mars matkaan siis.

Glenorchy - Hobbitien maisemat jatkuu

Kia ora!

Tänään kävimme sitten puolenpäivän retkellä noin 60km päässä Glenorchystä vielä hiukan eteenpäin katsastamassa näitä maisemia, joissa myös on Hobbitien kuvauksia tehty. Kunhan vain auton nokka laitettiin aamupalan jälkeen tuohon suuntaan ja katsomaan maisemia. Ei siis mitään opastettua retkeä tms. vaan omatoimisesti taas matkaan. Tämän järven rantahan on täynnä näkemistä, niin kuin koko maa sinäänsä. Ja autollahan on oikeastaan kuljettava, että näkee mahdollisimman paljon.

Lumian panoramakuva jälleen

Näitä maisemia täällä siis on tarjolla joka notkon ja mäen jälkeen ihan tolkuttomasti. Tuntuu välillä siltä, että kun olet yhden nähnyt, niin olet jo kaikki nähnyt. Ei vaan jaksa siis käsittää mikä olisi missä kohtaa se pointti mitä pitäisi muistaa, katsoa, näyttää tai jopa kuvata. Maisemat on siis niin huikeat kuitenkin, että pää pyörii kuin pöllönpojalla kaiken aikaa...

Vuorijonot vain jatkuvat

Hobbitien kuvausmaisemaako?

Joki vai puro? No näitä on tuhansia myös...

Ja vuoria ja vuoria...

Jäätikkö siellä häämöttää...

Liitovarjo ja surffilauta?

2 pöljää linjassa...

Päästiin me sitten asiaankin - niin siis myös tänään. Oli yhdessä baarissa taas oivasti käytetty vanhaa tavaraa...Tsekkaas istuimet siis....

Huomenna taas vaihdetaan majaa ja matka jatkukoot siis. Suunnataan taas vuorille niitä ihmettelemään. Siellä siis uudet huikeat maisemat odottamassa. Ajomatka suht pitkä, joten nyt öitä!

Päivä Queenstownissa

Kia ora!

Eilisen päivän (26.2.) olimme sitten päättäneet olla autoilematta, joten pysyttelimme tuon päivän tässä lähimaastossa tutustumassa. Päivän eka kohde oli paikan turistirysässä käynti, eli Gondola hissillä ylös vuorelle. Hinta per nuppi oli 32$, joten olihan tuolla taas hintaa. Toki hintaan sisältyi paluulippukin, joten ei sentään tarvinnut sitä ostaa erikseen. Olihan tuolta huipulta huippumaisemat tarjolla, niin ehkä se sillä oli kuitattu.

Lumialla panoramakuva ylhäältä

Tuossa kuvassa vasemmalla edessä näkyvässä saaressa oli noita valkosenpallonviuhojia sitten hemmoteltu, eli oma saari tuota reikään yrittämistä varten. Ja siellä näytti pyörivän näitä laiskoille tehtyjä autojakin väylillä.

Täällä oli aktviviteettinä myös fillareille rata alas sekä mäki-autolla laskua ja yllättäen benji-hyppyä tarjolla. Onneksi ei näihin ollut tarvetta ryhtyä mihinkään... Jotkut jaksoivat rullaa edestakas eli hissillä ylös ja pyörällä alas - ja toki artisti maksaa, näin se menee.

Onnistunut otos :)

Samassa kuvassa monta juttua siis... Ensinnäkin osan Gondolasta sain tolpan taa piiloon. Ja tuossa kopissa oli siis noita pyöriä kiinni kolme. Alapuolella oikealla meni tuo Luge rata, jolla siis sai laskea mäkeä alas - jee! Myös tuossa kuvassa näkyy Lake Wakatipu -järvi, jonka merenvärisyys ihmetyttää meitä tallaajia. Yleensä kun on tottunut siihen että vain meressä on näitä turkoosin sävyjä, niin täällä sitä on järvessäkin. Ja toisessa kohtaa on tummempaa ja toisessa taas vaaleempaa. Pitäisi kait VKG ja
selvittä tämäkin asia.

Alas palattuamme kävimme myöhäisellä lounaalla ja nappasimme kunnon merenelävät kimpassa kera tietty hyvän valkkarin. Kyllä muuten maistui, ei paskempaa...

Seafood Platter

Tuossa vieressä oli sitten IceBar ravintola, jossa ollaan -5asteisessa tilassa. Hurr... Onpas kylmää, mutta ei tuo, vaan se, että tuonne olisi pitänyt maksaa 30$ per nuppi sisään, että saa yhden coctailin huitaistua huiviin. Nauroimme näille pitäjille, että hullujahan ne ovat, kun luulevat että me jotka tullaan suomesta ja joudumme halusimme tai emme palelee joka hemmetin vuosi pakkasessa, ni maksaisimme siitä, että saisimme tulla tuommoiseen sisään. Tuumasivat toki, että kyllä täällä löytyy niitä jotka siitä maksavat ja ymmärtävät kyllä kun me ollaan siihen totuttu kotimaassamme. Heitäkin ajatus huvitti.

Illan ohjelma saikin uuden käänteen, kun tuli hyvin tankattua jo päivällä, niin virtaa oli lähteä sitten oikein kunnon viinimaistijaisiin. Täällä meinaan oli Uuden-Seelannin suurin ja ehdottomasti paras ravintola tätä varten. Maistettavana oli yli 80 eri viiniä (Uuden-Seelannin) ja itse sai kortilla ostaa mitä halusikin. Kortti koneeseen, lasi alle ja napista painamalla tuli juuri sen verran viiniä kuin olit valinnut (pienin määrä oli 25ml). Maistelimme yhteensä 16 eri viiniä illan aikana ja juustot meni siinä sivussa suuhun. Täällä oli erikseen valkoviinit, punaviinit, portviinit sekä kuohuviinit omissa telineissä, josta sitten kortilla sai viiniä lasiin. Kortin sai kassalta ja kone aina näytti miten paljon oli saldoa kertynyt illan aikana. Helppoa ja toimivaa.  Erittäin hieno mesta. Suosittelemme.

Pinot Noir tiski

Käynti NZ:n eteläkärjessä

Kia ora!

Niin kuin täällä kuuluupi sanoa hei ja se on siis Maorin kieltä. Sattui olemaan sadepäivä tulossa tänne, joten aktiviteetit oli vähän tylsiä ulkosalla, jollei sitten vesiurheilua olisi ollut harrastamassa. Ja siis mehän ei kovin intopinkeenä lähdetä noihin turistipyydyksiin mukaan, jossa menisi viimeisestkin roposet viini tai kalja kassasta. Joten päätimme tehdä jotain köyhää ja lähteä autoilemaan koko päiväksi ja suuntasimme auton nokan kohti Uuden-Seelannin eteläkärkeä, eli Bluffia. Ja tää ei siis ollut bluffia.

Matkalla oli kaikkea nähtävää, toki nämä maisemat ovat yleensä täällä aina huikeita, niin nyt myös tälläkin reitillä, vaikka tosin lähempänä etelää tuli vähän pohjanmaan fiilis jo vastaankin. Lampaita on täällä kyllä ihan törkeesti. Jos suomessa ajat ja näet yhdellä silmäyksellä 30 lammasta, ni se on oho, niin täällä pitäisi kait sanoa oho, jos näät vähemmän kuin 300 lammasta kerralla. Tuli niitä siis vastaan ihan älyttömästi.

Päästiin sitten lopulta perille itse määränpäähän eli Bluffiin, josta lähtee sitten ns. valtaväylä kohti pohjoista. 

Mihis nyt sitten mentäis?

Invercargill oli eteläkärjen pohjoispuolella oleva kaupunki, jossa nopeasti kävimme muutamaa kauppaa huvin vuoksi ihmettelemässä. Yhdessä kaupassa oli sitten ihan mitä vaan ostettavaa aina sisustuskamasta rautakauppatavaraan asti. Lisäksi siellä oli vanhoista tavaroista uusiokäyttöön tehtyjä tuotteita. Myös löytyi vanhoja autoja kymmeniä sekä moottoripyöriä yms. Siis liikkeessä sisällä. Ihme mesta, että vanhat ja uudet tavarat saman katon alla.

Siitä hieno baarijakkara mukaan?

Matkalla ihmettelimme myös pilviä, vaikkei vedetty pilveä... Siis miten ihmeen alhaalla pilvet voivat oikeastikin olla. Tälläista näkyä kun ei ole suomessa ikinä tullut todistettua, että pilviä on näin matalalla. Eikä näitä ollut vain yhdessä kohtaa vaan oikeastaan koko päivän ajan havaittavissa.

Pudonnut pilvi

Matkalta Einen muutama kuva vielä liikkuvasta autosta otettuna, joten laatu ei ole ihan priimaa, mutta ehkäpä se riittää tähän blogiin. Sen verran on vauhtia ja töyssyä tiessä, että ei meinaa kamera oikein olla kohdillaan... :)

Matka Queenstowniin

Hi,

Nyt sitä ollaan jo makkoomassa täällä "kuningattaren kylässä", eli Queenstownissa, suht keskellä eteläistä Uuden-Seelannin saarta. Täällä vietämme seuraavat neljä yötä. Tänne lähdimme aamupäivällä Franz Josefin hostellista ajelemaan yksi "liftaaja" kyytiläinen matkassa mukana, jonka Eine bongasi kirjoittamasta liftauskylttiä aamupalalta. Tyttö oli Belgiasta kotoisin ja oli pääsääntöisesti liftaamalla yrittänyt päästä eteenpäin matkallaan. Me taas aiemmin olimme omat liftaussäännöt tehneet, että minkälainen liftaaja otetaan kyytiin. Ensinnäkään ei enemäpää kuin yksi ja sen täytyy olla tyttö. - Yksinkertaista vai mitä? No tällä typyllä kävi kyllä tuuri, kun hostellin aamupalalla oli pahvinpalaseen kirjoittamassa määränpääksi Wanaka, joka oli taas meidän suunnitelmissamme meidän tuleva lounaspaikka, jossa tulisimme syömään päivän keiton - joo, siis soppalinjalla mennään täällä. :) Tyttö tosiaankin sopi erittäin hyvin meidän suunnitelmaan mukaan, eikä ollut meille hänestä mitään ongelmaa matkassamme. Ja taisipa olla hänelle erittäin suuri helpotus, kun ei tarvinnut vesisateessa liftata hetkeäkään, sillä oikeastaan koko matkan ajan tuli vettä, kunness lähestyimme Wanakan kylää. Täällähän alkoi taas auri paistaa ja kalja maistaa... ja siis asiaan...

Matkalla oli hienoja maisemia ja tässä Hawea järven näkymä, joka ei ollut ollenkaan paha...

Lake Hawea - Not bad!

Oli matkalla sitten myös jokeakin tarjolla, josta sitten tässä puskan lävitse kuvattuna Wanakan ja Queenstownin väliltä. Ihmeen merimäisen väristä on joessakin tuo väri - mistä lie tuo väri tulee?

Hiljaa virtaa...

Ja tässä näkymä Queenstownin hostellista... Ei tämä nyt ihan paska ole... Huonomminkin voisi mennä, vai mitä?

Majapaikka on ihan jees, oma kylpyhuone ja kaikki, joten ihan hotellin tasoinen taas tämäkin. Ei valiteta ja pistetään taas päätä pehkuihin, jotta huomenna jaksaa taas paahtaa kohti uusia kokemuksia. Ja Teille, jotka kuvittelette tämän olevan vain helppoa lomailua, niin unohda koko juttu. Ei tää sitä todellakaan ole, vaikka siltä voi kuulostaa. Aina on omat juttunsa, vaikkapa löytää hostelli, löytää parkkipaikka ja hikoilla liikenteessä ja miettiä mitä tekee seuraavaksi jne. :)

Eikus akkuja lataamaan huomiselle - Zaukki!

Fox Glacier jäätikkö

Hi,

Nyt oli sitten tänään vuorossa patikointiretki Fox Glacierin jäätiköitä katsomaan. Ajomatkaa tästä Franz Josefin kylästä oli puolisen tuntia suuntaansa tuonne. Täällä opastaulun mukaan pääsimme noin 450metrin päästä katsomaan jäätikköä ja senhän me sitten teimme tänään. Matkaa meni noin puolisen tuntia suuntaansa + mitä halusikin sitten toljottaa enemmän tuossa matkan aikana. Muutamia kuviakin tuli toki räpsittyä tästäkin kohteesta, vaikka eilen oli enemmän tuossa jotain hohtoa, kun se oli uusi juttu silloin. Näinhän se menee, kun kerran jotain on nähnyt ja kokenut, niin tarviiko sitä toistaa? Tietty :)

Näin nämä vaan sitten sortuvat

Älä ole seuraava uhri!

Tässä se sitten on

Pilviä oli toki vuortenhuippujen edessä, mutta ei se haitannut itse jäätikön näkemistä.

Tuossa isompi jäälohkare sulamassa

Pari jäälohkaretta oli tuossa joessakin sulamassa, joten loppu häämöttää näiden jäätiköiden osalta.

Havaintona ja ihmettelynä muuten ihan jos itse olisin täällä näitä nähtävyyksiä ylläpitämässä, että olisi tauluja enemmän, että missä esim. oli minä vuonna jäätikön reuna. Ja noi kivisortumatkin olisi kiva tietää milloin ovat vyöryneet alas. Myös tämän kuilun leveys kiinnostaa. Itse veikkaisin noin 300-400metriä, mutta voi olla enemmänkin leveyttä. Paljon siis olisi vielä kehittämistä, mutta varmaankin googlettamalla nämäkin knoppitiedot saa selville.

Suodattimet kohdilleen ni tarttuihan se kuvaan sittenkin :)

No joo, tämäkin on nähty eikun nokka kohti majapaikkaan...

Majapaikkamme täällä Franz Josefissa oli yha:n hostelli. Täällä paikallisena erikoisuutena oli sitten SAUNA. Saunasta kun kysyimme respassa, niin kaveri sanoi, että ei ole niin kuin finnish sauna, vaan like a steam sauna. No eilen kun jo menimme sinne ekan kerran, niin lauteilla oli kaksi tyttöä, jotka olivat usa:sta kotoisin. Saunassa oli normaali sähkökiuas ja lauteetkin ihan perus suomi mallia. Siellä oli myös litran muovinen mehukannu ja siinä muovinen soppakauha. Kävin tuon täyttämässä ja sitten aloin laittaa löylyä kiukaalle. Työt ensin hieman ihmetteli tuota, mutta sitten tuntuivat tykkäävän - paitsi että kännykkä, josta kuuntelivat musiikkia alkoi olla liian kosteassa, joten se siirtyi alas lattialle aika nopeasti. Ensimmäisten löylyjen ja vilvoitteluiden jälkeen sitten uutta oppia tarjosin myös tytöille ja näytin, että laitetaan löylyveteen liraus olutta ja heitetään sitä kiukaalle. Ei tytöt tuostakaan pahastuneet ja sanoivat, että opettakaa muitakin suomalaiseten löylytapoja. :)

Hyvin olivat tytöt oppineet tavat, kun tänään tulivat sitten saunaan myös, niin heillä oli oluet tuplana mukana ja ottivat mukaan lauteille. Näin se maine taas kasvoi :)

Franz Josef Glacier

Heip,

Tänään oli se eka päivä sitten täällä ja tavoite oli nähdä Glacier eli jäätikkö livenä. Todellakin siis jäätikkö, jota me suomessa saadaan kiroilla tai sitten nauttia kaikki talvet, niin täällä siitä nautitaan kun sellaisen saa nähdä - tai ainakin valtaosa näistä turisteista nauttii niistä. Helikopterit pörrää kaiken aikaa aamusta iltaan viemässä turisteja ikijäätiköille. Jopa tämän pienen cityn keskusta on täynnä tuota kopterien melusaastetta - ihan oikeesti.

Tässä pari kopteria - vasemmalla oli myös toiset kolme passissa.

Noh, tuonne jäätikköä katsomaan me siis emme kopterikyydillä lähteneet vaan kävelypatikka riitti vallan mainiosti. Parkkipaikalta matkaa lähelle jäätikköä kertyin noin puolentoista tunnin kävelymatkan verran. Toki jos katseli ja otti kuvia, niin kestihän retki hieman enemmän. Tässä kuvat retkestä kommentteineen...

Näkymä parkkipaikalta

Tässä kuvassa näkyy vasemalla lumpeitteen alapuolella päivän kohde, eli jäätikkö, joka oli alempana kuin nämä lumipeitteiset huiput.

Franz Josef Glacier

Siinähän tuo ikijää sitten edessämme oli. Matkaa opastaulun mukaan oli 750metriä, mutta tästä ei sitten lähemmäksi ollut asiaa mennä. Jäätikkö on sulannut vuosien saatossa vauhdilla, joten aina on vaara vaanimassa, että tulee yksi omakotitalon kokoinen klöntti voimalla alas.

Ota nyt jo se kuva - tää on pirun kylmää!!!

Vuorilta tuli alas monesta kohtaan erilaisia vesiputouksia ja yhdessä jopa pääsi kastautumaan. Ei ihan Iguazulle vedä vertoja, mutta ihan jees oli tämäkin.

Huomenna seuraava kohde odottamassa bonjaajaansa. Ai niin tämän päivän kohteet olivat yllätys yllätys ILMAISIA!, eli ei sentään ihan kaikesta tarvitse täälläkään maksaa, vaikka siltä se on alkanut pikku hiljaa jo tuntumaan...

Franz Josefiin saapuminen

Hello,

Tänne tuloon varustauduimme viimeisen päälle, jotta ehdimme käydä sitten varmasti katsomassa paikan nähtävyydet kunnes taas on riennettävä seuraavaan paikkaan. Matkalla oli muutamia kauniita järviä, jotka kävimme pikaisesti katsastamassa. Ensimmäisessä oli vanha kultaryntäyksen ajalta peräisin paattikin museoituna (v. 1860).

Paatin tulipesä

Aurinko kun paistaa, niin Einekin hymyilee...

Noh, tämähän meni niin kuin elokuvissa, joo. Olipahan tuo matkanjohtaja taas unohtanut yhden jutun, eli tässä kohtaa oli aukko majoituksissa, eli ei ollut varausta etukäteen lainkaan. Tulimme paikalliseen yha hostelliin oikein kaupan kautta kaikki ruokatarvikkeet mukanamme suoraan tiskille ja siinä sitten selvisikin, että ollaan päivä liian aikaisin. Ei helvetti. No respan tyttö soitti naapuriin ja kysy onko vapaata ja siinä sitten oli ja sinne sitten oli mentävä ja tässä sitä nyt sitten taas ollaan. Pikkasen otti pattii, mutta ilta kääntyi iloksi kun ensin saimme pyykit pestyä majapaikassa sekä hintaan kuuluvan illan keiton vedettyä kitusiin punkun kera.

Ekan yön majapaikka

Tuon jälkeen kävimme tutustumassa pääkadun ravintolamaailmaan ja The Landingissa, jossa oli jälleen kerran hyvää palvelua. Vähän jopa tuntui oudolta, kun jokainen tarjoilija tuli kysymään että onko kaikki hyvin jne. Meikäläisen Brasil hattu pisti yhden tarjoilijan silmään ja kaveri tuli enemmänkin jututtamaan. Selvisikin, että hän oli itse Chilestä (Fabio) ja täällä Working Holiday passilla matkassa. Oli selvästi otettu kun osasin tilata, kiittää ja pyytää laskunkin espanjaksi. Niin kiitteli vielä oikein kädestä pitäen ja toivotteli tervetulleeksi jälleen huomenna. Siitä jäi pienelle taas hyvä mieli ja päivä oli pelastettu. Matkalla majapaikkaan oli hieno näky, mutta kameraan ei tuo oikein onnistunut tarttuu kelvollisesti. Kuu möllötti täydeltä terältä ja samaan aikaan korkeaan huippuun vielä paistoi aurinko. Ei paha.

Jospa sitä huomenna olisi hyvä päivä tulossa ja voimia lähteä patikoimaan ja etsimään niitä kuuluisia ikijäätiköitä. Se tuli kyllä selväksi, että lentämällä niitä ei lähdetä katsomaan, vaikka täältä menee kopteri ja lentokone kuljetuksia kaiken aikaa alueelle. Mainittakoot, että kopterilla pääsisi halvimmillaan käymään 235dollarin hintaan per nassu tuolla ja aikaa menisi vaivaiset 20minsaa. Eli aivan törkeää turistilta rahastusta koko homma täälläkin. Tuohon hintaan kuuluu pysähdys lumihuipulla ja siellä sitten saat kuvattua itsesi helikopterin ja lumipeitteisten huippujen kanssa.

Ei kiitos!

Matka Takakasta Hokitikaan

Hi,

Matka Takakasta Hokitikaan piti olla ajallisesti aika pitkä, joten matkaan lähdimme aamulla hyvissä ajoin, että ehdimme hiukan katsella maisemia myös. Tiet oli osittain tätä samaa mikkihiirirataa, mutta myös oli ihan normaaliakin maantietä tarjolla kera huikeiden maisemien. Myös kuskia vaihdoimme ja Einekin pääsi rattiin väärällä puolella tietä ajelemaan sopivasti. Sehän alkoi jo myös luistamaan, joten ei olla enää yhden kuskin varassa, eikus siis six-packkia jatkossa, niin matka taittuu loistavasti :).

Taas tällainen mutka... ja tää jatkuu ja jat-kuuu...

Maisemat oli siis huimat, mutta toki niiden kuvaaminen ja niistä kertominen on erittäin hankalaa. Eihän meikäläisen kuvaajanlahjat ole ruusuiset ja kamera perus digi, niin saa näitä näyttämään siltä mitä nuo oikeasti ovat luonnossa, joten syytä tulla itse nämä kokemaan, mutta jotain yritän silti tänne laittaa ihasteltavaksi.

Siellähän kurkki nyt vastaa kaverikin...

Maisemaa matkalta (joku lätäkkö)

Ei tuu kettää, eikus hanaa...

Vuorijono vain jatkuu ja jatkuu...

 

Välillä taas laaksossa...

Kunnes ranta koittaa...

Päästiinhän sitä taas rannalle. Tässä pikkuisessa poukamassa pääsi uittamaan taas varpaita meressä ja pilvetkin olivat kadonneet lähes kokonaan, joita taas vuoristossa oli enemmän. Lopulta illansuussa saavuimme Hokitikan kylään ja pääsimme katsastamaan paikan sekä sen oman rannan.

Hokitikan kello - liikenneympyrä

Toinen toistaan iloisempi rannalla...

Mielenkiintoinen oli paikallinen Hokitika Beach. Siellä oli risuja sekä puita kerättynä ja tehty jos jonkinmoista taideteosta niistä. Paikalliseen pizzeriaan matka tästä jatkui ja Fat Pipi oli paikan nimi. Ei muuten tullut pipi vaikka kävikin. Mahat tuli täyteen ja hyvää oli. Eikus taas Hostellille ja yöpuulle keräämään voimia aamun siirtymiseen seuraavaan kohteeseen, Franz Josef Glacieriin, jossa sitten olisimme pari seuraavaa yötä.