Matka Wellingtoniin

No niin...
Alkaa olla naputeltuna NZ:n pohjois-saaren rundi meidän osalta. Huomenna matka jatkuu laivalla Wellingtonista Pictonin satamaan, Interislanderin paatilla. Tänne tulimme Napierista suht suoraan, toki muutama pysähdys matkaan mahtui ja yksi viinitila, josta pullo "halpaa" punkkua lähti mukaan. Tuntuu siltä, että missään ei ole halpaa viiniä, kuin alkossa - tai siis paikallisessa viinikaupassa. Mutta näillä on mentävä.

Tarkka on puuston raja

Kyläpahasen "punainen mylly"

Matkalla muuten oli mielenkiintoisia paikkoja, joista muutama mainittuna tässä PakiPaki, PekaPeka, UngaUnga jne. Ei noita jaksa ymmärtää, kaipa jostain Maorien kielestä tulevat kaikki.

Matkalla Wellingtoniin tulimme erittäin mukavaa ja kiemurtelevaa tietä pitkin. Ei toki ollut vaihtoehtojakaan tarjolla, jos autolla mieli oli edetä matkaa. Tien korkeimmalla kohdalla oli paikka, jossa pääsi myös levähtämään ja katselemaan maisemia. Aivan sairaan kova tuuli kävi, vaikka olimme vain 555metriä merenpinnan yläpuolella, Rimutakassa. Tuo polku on ikivanhalla paikalla, joten siitähän se on siis mentävä nykyisinkin. Joku otti sitten tästä alaspäin tuollaisen vajaan viiden minuutin videonkin, joka ei tietenkään tänne tule, kun kokoa on lähes 800mt. Ehkä joku näkee sen sitten joskus... :)

Siellä se kiemurtelee.. Tie siis..

Maisemat olivat hienot ja alaspäin oli rotkoon pudotusta ihan tarpeeksi.

Illaksi saavuimme sitten Wellingtoniin ja palautimme ensimmäisen vuokra-auton matkalla ja vaihdoimme kumipyörät alle ja nokka kohti Willis Hotellia, Willis st:lle. Check-in hotelliin ja etsimään murua rinnanalle ja hiukan menovettäkin kyytipojaksi. Johan taas elämä hymyili, kun oli kupu ravittuna.

Uusi päivä ja uudet kujeet ja tutustumaan sitten Wellingtonin cityyn. Kaapeli autorata ensimmäisten "nähtävyyksien" joukossa oli toki koettava. Pieni pyrähdys ylös kustansi 4dollaria per nuppi ja alaspäin pääsi ihan ilmaiseksikin, kunhan vähän tossua pisti toisen eteen. Eipä tuokaan rata ollut kovin kummoinen, mutta toki jonoja oli, kun kaikki turistit sinne halusivat ihmettelemään tätäkin...

Nysse se tullee...

Matkalla mäeltä takaisin alas oli muutamia kuvauksellisia paikallisia asumuksia tarjolla, joita toki tuli ihasteltua. Kummallista kun suomessa kaikki vedetään maantasalle uuden tieltä tai jossei vedetä, niin sitten niitä ei hoideta ja pidetä yllä, kun on niin kallista jne.

Näitä sitten löytyy ja eri mallisia

Tässä sitten anti täältä tällä erää ja huomenna sitten matka jatkukoot kohti etelä-saarta. Siellä meitä sitten odottavat ne huikeat näkymät yms. Tai jos on uskominen Kilroyn väkeä sekä näitä paikallisiakin, jotka aina sitä kehuvat kun kerromme sinne matkamme jatkuvan. Siitä siis ensi kerralla - to be continue!