Rotorua - Löyhkäävä city

Hi,

Täällä sitä nyt ollaan sitten pari päivää oltu ja heti cityyn tultuamme ihmettelimme, että mikä hitto täällä löyhkää. Siinä majoittautumisen jälkeen sitten läksimme katselemaan paikkoja ja suuntana oli Rotorua Lake. Matkalla edelleen tuo haju pisti nenään jatkuvasti. Epäilimme viemäreitä ensin, kunnes saavuttuamme rantaan ja nähtyämme ensimmisen kuuman lähteen pulppuavan ja sieltä tulevan hajun työntyvän viikatteen lailla syvälle sieraimien sopukohin tajusimme tämän olevan sitä rikkikaasua (Sulphur) noista lähteistä. Haju on kyllä kaikkea muuta kuin miellyttävä. Ja jos nämä ovat niitä ihania kuumia lähteitä, niin Allun pitäisi lähtettää parit nassenaamarit tänne lainaan...

Löykälähde ja taustalla Rotarua Lake

Pitihän nämä löyhkäävät lähteet katsella kaikki, vaikka välillä tuntui, ettei enää yhtään hajun vuoksi kiinnosta nähdä näitä, mutta sisulla loppuu asti menimme. Siinä sitten päästyämme tuolta ns. ihmisten ilmoille tuli vastaan Polynesian Spa. Tästä olimme oppaista jotain nähneetkin jo ja päätimme mennä katsomaan mitä tuo pitää sisällään. Ovessa oli kyltti, että tuo mesta oli maailman kymmen parhaan kylpylän joukossa ollut monena vuonna, tosin viimeksi maininta tullut 2011. Tämäkin turistirysä tuli sitten korkattua, kun löytyi tuollainen hemmottelupaketti kahdelle, "Romantic", joka kustansi "vain" 88dollaria. Eikus köyhät kyykkyyn ja menoksi. Olihan tuolla hienoja lähteitä ja vain aikuisille tarkoitettuja allas-alueita, joihin kirkuvia pentuja ei päästetty rauhaa rikkomaan - tai niin ajattelimme. Tosin rauhasta nyt ei aina voi täällä päin missään puhua kun on näitä vinosilmiä sankoin joukoin möykkäämässä. Jos ryssiä ja niiden huutamista joutui kärsimään tietyissä thaikkupaikoissa, niin täällä on sitten näitä ihan pipona. Ja miksi ihmeessä niidenkin pitää mölöttää huutamalla kaiken aikaa? Itekin oon huonokuuloinen, mutta ei Einenkään koko ajan tarvi noin kovaa huutaa mulle, että kuulen :) No täällä oli sitten jotain privaattiakin, eli tällainen koppero oli 30min ajan käytössä vain meille.... hmmm... romantic...

Private pool

Olihan hieno kokemus muuten tämäkin, vaikka hinta aina vaan kirpaisee köyhää. Altaissa oli parhaimmillaan 42asteista mineraalipitoista "löyhkävettä" tosin täällä se ei niin pahalta haissut...

Tuolta sitten halki kaupungin kävelimme kohti Yha Hostelliamme. Matkalla oli muuten kohtuu hieno pyöräteline.

Eikus fillari parkkiin ja kaljalle...

Matka jatkui ja ilta rupesi painamaan päälle. Kauppa ei löytynytkään matkalla, joten kuppila kutsui taas. Hampparit ja bisset paikallisessa baarissa Pig&Whistlessä, joka oli aina vuoteen 1969 ollut kylän poliisiasemana ja nykyinen juottola, jossa on myös livemusaa. Parit biisit jaksoimme kuunnella, kunnes saimme tarpeeksemme bändistä, kun soittotaito oli vain se, että volumet kaakossa ni kaikki on hyvää.. Onhan päivä siis huomennakin...

Aamupalaa ei ollut kuin mehua, joten eiku taas tallaamaan pitkin raittia kohti kauppaa ja samalla oli ajatus, jospa menisimme "aito" Maori kylää ja sen showta katsomaan. Kaupasta hieman evästä mukaan ja sitten kohti Whakarewarewa (luit oikein, lausu vaa perässä). Jippii, tottakait tämäkin on se rahat pois turistilta mesta, kuinkas nämä täällä muuten eläisivät. Toki täälläkin jotain on oltava kun se maksaa kahdelta yhteensä 70dollaria. Eikun taas katselemaan ja ensin oli vuorossa iltapäivän Maori-show.

Kapulat lentoon

Tämä oli ns. lisänä tuossa pääsymaksussa, mutta todellakin kesto oli noin puolisentuntia ja sitten turistit pääsivät kuvauttamaan itsensä näiden örisivien kielennäyttäjien kanssa. Tämä ei paljoa meitä lämmittänyt, joten mars tutkimaan mitä muuta täällä on tarjolla. Ja löytyihän täältä taas jotain vastinetta rahoillekin meinaan näitä kuumia löyhkääviä rikkikaasulähteitä. Mutta näissä oli osassa erittäin kirkasta vettä.

Pohja näkyy, vai näkyykö?

Tässä näkyy miten aika on tämän lähteen muotoillut ja vesi oli todella kirkasta. Tämän lähteen veden lämpötila oli oppaan mukaan 120astetta, joten ei ole syytä varpaita tuossa sitten uittaa. Näistä lähteistä sitten oli johdettu erillisiin altaisiin tätä kuumaa vettä, jossa sitten olisi päässyt myös pulahtamaan. Yksi näistä lähteistä oli pyhitetty maissin keittämiseen. Opas laski ns. "katiskassa" maissit altaaseen ja niitä sitten pääsi maistamaan. Liekkö terveellistä, jos rikkipitoisessa vedessä keitetään maissia ja sitten sitä syödään? Toki keittäminen tuossa asteessa onnistuupi.

Opaslehtisen mukaan täällä on myös Geyser (Prince of Wales), josta pulppuaa vettä 10-40metrin korkeuteen ja löytyihän sekin sitten vihdoin.

Sieltä se sitten pulppusi yläilmoihin

Tätä olisi sitten päässyt katsomaan tuolta vastakkaisesta suunnasta myös, mutta se onkin sitten eri paikka ja sinne olisi ollut eri liput hankittava ja hinta taas omansa, eli 50dollaria nuppi. Turisti, eli artisti maksaa taas, mutta totesimme, että nyt riitti päivän rahastus ja suunta kohti kauppaa ja sitten sapuskan tekoon hostellille. Kävimme kaupasta 400g kunnon pihviä, pullo punkkua, parit kaljat, vihanneksia ja aamupalatarpeet jne. ja hintaa tuli noin 70dollaria. Lopputulos oli hyvä, itseasiassa koko reissun paras pihvi tuli syötyä nyt, kun itse sen paistoi, vaikkei ollut kuin ohutpohjainen teflon pannu paistamiseen.

Eikun ääntä kohti

Tästä ei ole parempaa saatu siis reilun kuukauden reissun aikana. On se kumma, kun ja jos haluat kunnon pihviä, niin ei sitä saa suomessa, eikä muuallakaan ravintolassa, vaan se on ostettava itse kaupasta ja tehtävä itse. Mistä ihmeestä noille kokeille ja ravintoloille oikein maksetaan, vai onko ne vaan uusavuttomia varten tehty? Jopa nämä Argentiina, Brasila ja Chile piti olla maita, jossa on kunnon pihviä, mutta joka kerta ne oli sellaista sitkeää ja jänteistä lihaa, että ite olisin lihamyllystä laskennut korkeintaan ne lävitse.

Huomenna muuten jatkuu taas matka seuraavaan kohteeseen. Saas nähdä mitä sieltä tulee vastaan. Kaipa se on vaan auton nokka suunnattava sinne aamusta. Oli muuten tänne tulo jo ihan luontevaa, vaikka ratti ja liikenne ihan vika suuntaan. Kävellen tienylitys on vielä hakusessa, että mihin suuntaa on katsottava, mutta autoilu on ytimessä jo. Jahas, nyt on aika laittaa blogi kii ja kohti huomista aamua ja majanvaihtoa kohti.

Heippa!