Hi,
Matka Takakasta Hokitikaan piti olla ajallisesti aika pitkä, joten matkaan lähdimme aamulla hyvissä ajoin, että ehdimme hiukan katsella maisemia myös. Tiet oli osittain tätä samaa mikkihiirirataa, mutta myös oli ihan normaaliakin maantietä tarjolla kera huikeiden maisemien. Myös kuskia vaihdoimme ja Einekin pääsi rattiin väärällä puolella tietä ajelemaan sopivasti. Sehän alkoi jo myös luistamaan, joten ei olla enää yhden kuskin varassa, eikus siis six-packkia jatkossa, niin matka taittuu loistavasti :).
 |
| Taas tällainen mutka... ja tää jatkuu ja jat-kuuu... |
Maisemat oli siis huimat, mutta toki niiden kuvaaminen ja niistä kertominen on erittäin hankalaa. Eihän meikäläisen kuvaajanlahjat ole ruusuiset ja kamera perus digi, niin saa näitä näyttämään siltä mitä nuo oikeasti ovat luonnossa, joten syytä tulla itse nämä kokemaan, mutta jotain yritän silti tänne laittaa ihasteltavaksi.
 |
| Siellähän kurkki nyt vastaa kaverikin... |
 |
| Maisemaa matkalta (joku lätäkkö) |
 |
| Ei tuu kettää, eikus hanaa... |
 |
| Vuorijono vain jatkuu ja jatkuu... |
 |
| Välillä taas laaksossa... |
 |
| Kunnes ranta koittaa... |
Päästiinhän sitä taas rannalle. Tässä pikkuisessa poukamassa pääsi uittamaan taas varpaita meressä ja pilvetkin olivat kadonneet lähes kokonaan, joita taas vuoristossa oli enemmän. Lopulta illansuussa saavuimme Hokitikan kylään ja pääsimme katsastamaan paikan sekä sen oman rannan.
 |
| Hokitikan kello - liikenneympyrä |
 |
| Toinen toistaan iloisempi rannalla... |
Mielenkiintoinen oli paikallinen Hokitika Beach. Siellä oli risuja sekä puita kerättynä ja tehty jos jonkinmoista taideteosta niistä. Paikalliseen pizzeriaan matka tästä jatkui ja Fat Pipi oli paikan nimi. Ei muuten tullut pipi vaikka kävikin. Mahat tuli täyteen ja hyvää oli. Eikus taas Hostellille ja yöpuulle keräämään voimia aamun siirtymiseen seuraavaan kohteeseen, Franz Josef Glacieriin, jossa sitten olisimme pari seuraavaa yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti