Päivä Queenstownissa

Kia ora!

Eilisen päivän (26.2.) olimme sitten päättäneet olla autoilematta, joten pysyttelimme tuon päivän tässä lähimaastossa tutustumassa. Päivän eka kohde oli paikan turistirysässä käynti, eli Gondola hissillä ylös vuorelle. Hinta per nuppi oli 32$, joten olihan tuolla taas hintaa. Toki hintaan sisältyi paluulippukin, joten ei sentään tarvinnut sitä ostaa erikseen. Olihan tuolta huipulta huippumaisemat tarjolla, niin ehkä se sillä oli kuitattu.

Lumialla panoramakuva ylhäältä

Tuossa kuvassa vasemmalla edessä näkyvässä saaressa oli noita valkosenpallonviuhojia sitten hemmoteltu, eli oma saari tuota reikään yrittämistä varten. Ja siellä näytti pyörivän näitä laiskoille tehtyjä autojakin väylillä.

Täällä oli aktviviteettinä myös fillareille rata alas sekä mäki-autolla laskua ja yllättäen benji-hyppyä tarjolla. Onneksi ei näihin ollut tarvetta ryhtyä mihinkään... Jotkut jaksoivat rullaa edestakas eli hissillä ylös ja pyörällä alas - ja toki artisti maksaa, näin se menee.

Onnistunut otos :)

Samassa kuvassa monta juttua siis... Ensinnäkin osan Gondolasta sain tolpan taa piiloon. Ja tuossa kopissa oli siis noita pyöriä kiinni kolme. Alapuolella oikealla meni tuo Luge rata, jolla siis sai laskea mäkeä alas - jee! Myös tuossa kuvassa näkyy Lake Wakatipu -järvi, jonka merenvärisyys ihmetyttää meitä tallaajia. Yleensä kun on tottunut siihen että vain meressä on näitä turkoosin sävyjä, niin täällä sitä on järvessäkin. Ja toisessa kohtaa on tummempaa ja toisessa taas vaaleempaa. Pitäisi kait VKG ja
selvittä tämäkin asia.

Alas palattuamme kävimme myöhäisellä lounaalla ja nappasimme kunnon merenelävät kimpassa kera tietty hyvän valkkarin. Kyllä muuten maistui, ei paskempaa...

Seafood Platter

Tuossa vieressä oli sitten IceBar ravintola, jossa ollaan -5asteisessa tilassa. Hurr... Onpas kylmää, mutta ei tuo, vaan se, että tuonne olisi pitänyt maksaa 30$ per nuppi sisään, että saa yhden coctailin huitaistua huiviin. Nauroimme näille pitäjille, että hullujahan ne ovat, kun luulevat että me jotka tullaan suomesta ja joudumme halusimme tai emme palelee joka hemmetin vuosi pakkasessa, ni maksaisimme siitä, että saisimme tulla tuommoiseen sisään. Tuumasivat toki, että kyllä täällä löytyy niitä jotka siitä maksavat ja ymmärtävät kyllä kun me ollaan siihen totuttu kotimaassamme. Heitäkin ajatus huvitti.

Illan ohjelma saikin uuden käänteen, kun tuli hyvin tankattua jo päivällä, niin virtaa oli lähteä sitten oikein kunnon viinimaistijaisiin. Täällä meinaan oli Uuden-Seelannin suurin ja ehdottomasti paras ravintola tätä varten. Maistettavana oli yli 80 eri viiniä (Uuden-Seelannin) ja itse sai kortilla ostaa mitä halusikin. Kortti koneeseen, lasi alle ja napista painamalla tuli juuri sen verran viiniä kuin olit valinnut (pienin määrä oli 25ml). Maistelimme yhteensä 16 eri viiniä illan aikana ja juustot meni siinä sivussa suuhun. Täällä oli erikseen valkoviinit, punaviinit, portviinit sekä kuohuviinit omissa telineissä, josta sitten kortilla sai viiniä lasiin. Kortin sai kassalta ja kone aina näytti miten paljon oli saldoa kertynyt illan aikana. Helppoa ja toimivaa.  Erittäin hieno mesta. Suosittelemme.

Pinot Noir tiski