Niin...
Tämä ihmettely on miltä tuntuu kun ollaan vaihdettu valuutta ja manner tuolta Etelä-Amerikan puolelta tänne Uuden-Seelannin puolelle. Muutamia ajatuksia tässä, mutta jokainenhan saa sanoa mielipiteensä ja jokaisella on oikeus tulla itse katsomaan ja tekemään omat mielipiteensä myös, joten sana vapaa, eikös niin? Ja toki, saa näitä kommenttoida, ei sekään ota, jollei anna.
Ensinnäkin liikennekulttuurista. Etelä-Amerikassa oli aivan häkellyttävää kulkea jalan. Oli tie iso tai pieni, niin autot hiljensivät nähdessään jalankulkijan lähestyvän ja mahdollisesti hoipertelevan jostain kohden tien yli. Ja kun jäit siihen tien viereen odottamaan ylitystä, niin johan tuli käsi ja näytti merkkiä, että yli vaan. Täällä kun ylität tietä, niin kollit painavat kaasua yrittäen ajaa ylitsesi ja jopa tulevat perään ja huutelevat, jotain mitä ei viitsi edes julkaista. Ihan siis perseestä tässä suhteessa tämän maan tyyli verrattuna Argentiinan, Brasilian ja Chilen tapoihin. Ei siellä ollut tällaista meninkiä lainkaan havaittavissa. Ihmistä selvästi kunnioitetaan tiellä, kadulla ja muutenkin. Ei täällä. Eikä täällä kuin harva näytä jalankulkijalle merkkiä, että ylitä tie, kun sitä odotat siinä. Ihan yhtä villiä kuin suomessa tämä kulttuuri. Eli ei siis uutta meille.
Täällä myös on kummallista tuo kauppojen systeemi, kun pitää pyytää kaupan kassalla ns. supervisor paikalle, kun kassalla ei ole paukkuja myydä alkoholia vaikka sitä on kaupan hyllyt pullollaan. Ei kovin helpolle vaikuta heidän systeemi tässä asiassa. Yhdessä kaupassa kassojen "kellot" kilisivät villisti, kun jokaisella kassalla oli yhtä aikaa viinaanmenevät asiakkaat...
Joo, tämä yleisön pyynnöstä sitten blogiin aiheeksi - NAISET :)
Etelä-Amerikan naiset vei ainakin tämän blogin kirjuuttajan sydämmen. Niillä vaan on niin pirun kauniit kasvonpiirteet jo luonnostaan. Toki sielläkin oli perseviä, mutta ihan sitä läskisyyttä ei tullut kauhian paljon vastaan. Eli sekin puoltaa retkeen enemmän tuonne kuin toistaiseksi tänne. Tänne heti tultuamme tuli sellaisia norsuja vastaa, että ei olisi kiva olla niiden kanssa samassa penkkirivissä lentokoneessa tai missään muussakaan ahtaassa paikassa. Eikä kasvotkaan olleet sitä mitä totuin tuolla aah, niin ihanassa latino-amerikassa. Niitä sitä vaan jää jokseenkin nyt jo kaipaamaan, vaikka matka on vielä pitkä eikä tiedä mitä vastaan tuleepi...
Toki täällä on aivan mahtavat nämä liikennejärjestelyt. Vaikka alkuun oli hiukka puruja vatsassa, kun Aucklandista lähti ajamaan vasuriliikennettä oikealta puolen, niin voin sanoa, että ei siinä ole sitten mitään ihmeellistä. Eikus vaan rattiin ja menoksi. Liikenteen mukana vaan eteenpäin ja se on siinä. Täällä on niin hyvät opasteet, että jollei osaa ajaa täällä, niin ei kyllä osaa sitten missään. Jokainen risteys ja liikenneympyräkin on niin helppoja ajaa, että ei ole ongelmaa.
Enemmän ihmetyttää nopeusrajoitus, joka on tuolla tienpäällä yleensä 100km/h. Eli ne samat tiet, jotka suomessa on 60-80km/h, niin ovat täällä kaikki satasen teitä. Mutta aina on kuitenkin erikseen mutkakohdissa varoitukset, sekä niissä kohdissa, joissa on märällä liukasta jne. On myös kyltit jokaisesta erikseen huomioitavasta alueesta oli sitten koulusta, raskaasta liikenteestä tai vaikkapa sumusta, niin soita tähän numeroon, jos sitä ilmenee jne.
Pyörätiet ovat edelleen täällä luksusta, tai noh, jos kotimaan oloihin vertaa, niin suomessa ei niitä vain ole ja täällä niitä on. Ovatko ne sitten hyvät niin jokainen tehkööt sitten omat johtopäätökset.
Näillä eväillä huomista kohden, Tsaukkista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti