Golden Bay

Hi,

Nyt on sitten nähty NZ:n etelä-saaren pohjoisrannat. Matka Wellingtonista taittui Interislanderin Kaitaki, paatilla. Matka oli kuin olisi ollut tallinnan risteilyllä, sillä aikaa tuo vei tuon vajaa neljä tuntia. Pictonin satamassa oli tai piti jossain olla sitten Omegan autovuokraamon auto tai jotain, mutta meinasi palaa käämi kun sitä vuokraamoa ei löytynytkään satamasta. Siinä sitten pyörähti heidän paku tiellä ohi ja satamasta tuo löytyi ja olihan siellä kaveri meitä odottamassa. Nautinto oli siis alkamassa. Autovuokrauksen jälkeen uusi kaara alla, tällä kertaa Nissan Tiida, mutta valitettavasti tämä kyllä edellisen Toyotan pähitti, toki oli selvästi tuoreempi malliltaankin.

Pictonin satamaan saapumassa

Heti satamasta kun pääsimme väylälle alkoi etelä-saari näyttää kauneuttaan. Maan vehreys oli aivan jotain muuta kuin pohjois-saarella ehdimme jo tottumaan, vaikkei sielläkään ihan karua maisemaa ollut. Ja jo alkoi myös mikkihiiripolut, vai onko nämä teitä vai mitä lie? Mutkat eivät meinaa loppua, vaan kaiken aikaa vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, eiku vieläkin tää sama mutka vaan jatkuu ja eikun taas sama juttu mutta toiseen suuntaan. Tätä mikkihiirirataa oli oikeastaan alkutaipale noin 50km, kunnes saavuimme Nelsonin kaupunkiin, jonka jälkeen taas uusi mikkihiirirata alkoi kohti Takakan kylää, jossa oli etelä-saaren ensimmäiset kaksi yötä meille varattuna yha:n hostellista, Annies Nirvana nimisestä paikasta. Paikka oli aika pähee... Tai sitten ei. Ihan miten kukakin tykkää ja ajattelee mistäkin. Kiva pikkuinen hostelli ja meillä oli oma "sviitti" siitä varattuna.

"sviitti"

Hostellin "Golden Garden"

Takakasta sitten suuntasimme ensimmäisenä päivänä etelä-saaren pohjoiskärkeen kohti Wharariki Beachia, jota aattelimme paikalliseksi hiekkarannaksi. Noh, olihan se sitäkin, mutta ei siellä sitä ns. "biitsi" meininkiä ollut, vaan enemmänkin maisemia ja helvetin kovaa tukan irroittavaa tuulta tarjolla. Oli toki hienoa maisemaa tarjolla myös sekä hevosilla ratsastajia ja myös Hyljeyhdyskunta, jonka yksi pentu halusi kyllä kaikille näyttää kuinka mukava hän sitten on... Rannalla oli muutama miinuspuoli tuulen lisäksi tai oikeastaan sen tuomana, kun joka paikka oli täynnä hiekkaa, jota tuuli todella kovalla voimalla lennätti silmille, korville ja siis ihan kaikkialle. Suu oli täynnä ja syletti kaiken aikaa.

Mahtavat on maisemat

Taas on yksi biitsi valloitettu

Toki Hylkeenpoikanen oli toista mieltä...

Hiekkadyynit oli valtavat alueella

Tästä sitten matkasimme vielä lähemmäs katsomaan mihin asti etelä-saari jatkuu eli Pupongan näköalapaikalle. Tuuli vei kameraa ja kamera miestä, vai miten se meni, mutta eipä tuolla lampaiden joukossa pitkään tarvinnut maisemia ihailla. Käyty ja nähty oli ja eikus rattiin ja kohti majapaikkaa. Sapuskan jälkeen läksimme käymään vielä paikallisessa "yhdellä" ja kylläpäs paikkaan sitten satuimmekin... Paikan nimi oli Dangerous Kitchen ja se oli paikallisten menomesta. Sinne tuli pari hippiä soittaa ja laulaa. Meno oli kovaa, mutta tämä paikallisen väestön hippimäisyys oli silmiinpistävää, ettei siitä edes kuvaa tajunnut ottaa. Tavan takkutukkia koko jengi ja paljain jaloin suurin osa porukkaa jorasivat pöytien välissä villinnä. Vaatteet olivat mitä olivat, eikä täällä todellakaan pidä olla ehjä paita tai housu, vaan mielummin jostain aina revennyt, niin oot menossa mukana. Eli ihan puhdas hippimesta. WoW!

Tästä sitten matka taas jatkui jo kohti seuraavaa paikkaa, mutta siitä seuraavassa päivityksessä....